!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mä OON RASKAANA <3 Mä tein eilen sellasen tikkutestin ja mä olin aivan paniikissa tulosta ootellessani. Siis pelkäsin sitä negatiivista. Testiajan puitteissa siihen kuitenki tuli ihan selvä VIIVA ja mä olin niin onnellinen etten koskaan <3 Tänään tehtiin vielä äijän kanssa toinen, tollanen tarkempi testi ja niin siinä seisoo et meille tulee vauva :D

Äijä oli koko eilisen illan hymy huulilla ja hurjan epäuskoinen. Tänään sekin näki ton testin ja nyt sillekin tais kolahtaa et tässä sitä ollaan :) Mä olin aiemmin ajatellu et mä yllätän sen raskaus-uutisella jos sellasta ylipäätään tulee. Siis todella YLLÄTÄN, et keksin jonku kivan tavan tuoda se esiin, mut kun tositilanne tuli, en ees muistanu et olin aikonu jotain tollasta :) Puhelin vaan käteen ja soitto sille, et nyt vaikuttaa positiiviselta. Ja äijä on nyt aivan sekasin. Silleen positiivisella tavalla :)

Ja mä! Mä oon niin onnellinen etten osaa sitä sanoin kuvailla <3 Mulla on hurjan tyyni ja rauhallinen olo vaikka pillahdankin itkuun tämän tästä.. Ja vaikken mä enää voi keskittyä yhtään mihinkään.. Silti, olo on sellanen kuin oisin yhteydessä maailmankaikkeuden syvimpiin salaisuuksiin ja tietäsin et kaikki on hyvin :)

Ihanaa kun ei tarvi enää ryypätä ja rellestää vaan voi keskittyä kasvattaan tota masuasukkia terveeksi. Täytyy tästä lähteä ostaan jääkaappi täyteen hedelmiä ja kasviksia :)

Aallonpohjassa

Nyt mä oon siellä. Mä oon viime vuosina tottunut saamaan haluamani ja tottunut siihen, et elämä menee pitkälti niin ku mä itse sen oon halunnut menevän. Kuulostaa kammottavalta kirjotettuna! Mut näin on ollut. Nyt yhtäkkiä asiat ei menekkään mun tahtoni mukaan ja mä oon ihan rikki! :) Oikeesti. 1.Mä en saanu sitä työtä. Tarkottaa siis harvoja yhteisiä vapaita äijän kans. Plääh. 2.Mä en oo raskaana. En vaikka oon halunnu tulla raskaaksi! Ja sen eteen on tehty töitäkin ;) 3.Ja nyt tän viikon mä oon ollut kuolemanväsynyt, mulle ei tunnu riittävän mikään määrä unta ja sillon kun on herättävä aikaisin töihin, mä oon aivan zombie. Vaan itse asiassa mä muistan, et taisin olla noin vuosi sitten aivan samanlaisessa tilassa. En oo viikkoon harrastanut minkäänlaista liikuntaakaan ja se kaiketi väsyttää mua lisää. Tänään aattelin raahautua salille tekemään ees pienen lihaskuntotreenin. Mutta oon siis todellisessa aallonpohjassa nyt.

Mutta joo, tää vauva-asia. Se on vahvistunu nyt siihen pisteeseen, et mä ihan totisesti haluan vauvan! Mulla on ekaa kertaa elämässäni vauvakuume ja kun oon pidellyt tota kavereiden nyyttiä on kuume vaan voimistunu. Oon lukenu netistä kaikenmaailman vauvasivustoja ja vauvakuume- ja raskausoirejuttuja (!en ois ikinä aatellu niihin sortuvani!) ja tietenki oon tilannu netistä halpoja raskaustestejä. Uuuugh. Ja äijä haluu sitä vauvaa myös. Se toivoo joka kuukausi, et mä oisin paksuna ja pettyy aina kun ne menkat alkaa. Ja vaikka mä en oo alkanu tikuttaan ovulaatioita (oon oppinu myös tätä slangia netistä) oon koittanu seurailla niitä jo pitkään sellasen puhelin-aplikaation avulla. Sen mukaan mulla oli viikko sitten ovulaatio ja silloin sekstailtiinkin oikein urakalla. Yhtenä iltana äijä oli aivan rättiväsynyt ja mä olin koittanu sitä houkutella seksiin onnistumatta pitkin iltaa. Viimein sängyssä mä sanoin, et tää on tuon puhelimen mukaan SE hetki, ja johan se virkistyi :) Ja sitten tietenkin mä oon koko tän viikon, sen minkä oon töiltä ja väsymykseltäni ehtiny, toivonu olevani raskaana ja tutkinut kaikkia maailman oireita netistä :) Musta on tullut aivan hullu, toisin sanoen. Eikä se välttämättä oo hirveen hyvä lähtökohta äitiydelle... :) Mutta, siis tää väsymyshän VOIS olla merkki raskaudesta. Tosin mikään raskaus ei anna merkkejä vielä näin aikasin. Ja mun tissit on laajenneet, mikä myös VOIS olla merkki raskaudesta. Mutta ne on laajentuneet monesti muulloinkin, varsinkin ennen menkkoja ja tosi paljonkin. Siinäpä ne mun "raskaus"oireet sitten onkin. Paitsi et oon mä ollut myös aika moody ja äijä tuumi yhtenä iltana, et taidat olla paksuna kun oot tolleen. Mä kiukuttelin ja itkin ja nauroin. Mut ei sekään kullä mikään erityinen uusi oire mulle oo... :) MÄ EN KESTÄ!!!  Mulla siis pitäs menkkojen alkaa ens keskiviikkona, jos ne nyt yhtään menis tässä kuussa samalla tavalla kun viime kuussa. Mut ootellaan. Mä koitin tehdä sellasta päätöstä etten hötkyilis noiden testien kans kun jo viime kierrolla se negatiivinen testitulos sattu ja lujasti :(

Mut kuten joka aallonpohjassa, on tässäkin jotain hyvää eikä surkeutta vain. Meillä menee äijän kans edelleen aivan loistavasti. Ajoittain meillä on niin hauskaakin yhdessä, et mä en aina oikein ymmärrä miten meillä voikin olla niin hauskaa :) Mut nyt mä kuitenki lopetan, sillä täytyy ehtiä lukea vielä muutamia raskausjuttuja ennen kun mä lähden kaupungille ;)

Jännitystä ilmassa

No niin, nyt alkaa jännittämään! Entinen pomo soitti mut työhaastatteluun viikon kuluttua, hehee!! Mä näin viime yönä unta, et se soitti ja sano et siellä oli kolme niin hyvää hakijaa et mä nyt tällä kertaa tipuin kelkasta. Mä olinkin tossa herättyäni melkeen varma et ei ne enää mua siihen virkaan ota. No, enää mun ei tarvi kun tehdä parhaani haastattelussa :) Jännittää!!

Vauvakuumetta

Mä kävin siellä jumpassa sillon ku siitä viimeks manailin ja oli mainio veto! Mä sain tuta et kesän juoksemisen on surkastuttanu mun vatsalihakset ja käsivarret ihan tyystin. Talvi aikaa treenata koko kroppaa kesän juoksuja varten. Ehkä.

Meillä on ollu tässä jo kohta puolitoista vuotta se ajatus et meille saa tulla jälkikasvua, jos on tullakseen. Lähipiirin epätodennäköisen lisääntymisen myötä meillä on tää asia noussu taas framille. Ja nyt, just nyt, mä oon helvetin pahoillani siitä et mulla alko menkat aamulla. Mä haluun meille vauvan! Vielä kesällä mä aattelin etten mä ehkä siltikään olis valmis luopuun menoistani ja yöunistani, mut nyt mä olisin valmis luopuun melkein mistä vaan kunhan me saatais sellanen pieni käärö meidän väliin kitisemään ja tappamaan meidän ihana seksielämä. Mulla ei haittais hittojakaan vaikken mä pääsis mihinkään vuoteen tai kahteen. Argh helvetti, tätä sanotaan vissin siksi vauvakuumeeksi. Että noiden menkkojenkin piti alkaa nyt.

Niin. Mä lähdin eilen suoraan töistä ystäväni luokse, entiseen kotikaupunkiini. Oli tosi hauska ilta, mä olin kuskina akkaporukalle (ei vieläkään tehnyt mieli juoda) ja juoruttiin tietty ja suunniteltiin ens kesäksi meille oikeen special-juhlia :D Ei siitä sen enempää.

Mut joo, mulla piti menkkojen alkaa vasta maanantaina ja ne helvetin paskat alkoi jo tänään. Ne on niin epäsäännölliset et mun ei kyllä vaikuta koittaa laskea mitään ovulaatiopäiviä, kun ei ne kuitenkaan osu kohdalleen. Argh! Vaikka toisaalta me kyllä sekstaillaan ihan riittävästi et jos se on tärpätäkseen, niin ei se ainakaan seksin vähyydestä oo kiinni. Ja mä pidän huolen et se ei oo siitä kiinni seuraavankaan ovulaation paikkeilla. Mut en mä koskaan uskonu et musta tulis tällanen.

Vapaita odotellessa

Musta tuntuu, et mä oon nykysin aina vaan töissä. Onneksi on tulossa viiden päivän vapaat, ne alkaa jo tällä viikolla!! Mä oon niin loman tarpeessa.. Mä käyn yökylässä tapaamassa ystävääni heti vapaiden aluks ja lopun aikaa mä suunnittelin puuhailevani kotona. On nimittäin tuota tekemistä täällä vielä aika paljon. Ei tässä ole töiltä ehtinyt kaikkia muuttolaatikoitakaan vielä purkamaan.

Toi ystävä houkutteli mua jäämään sinne pidemmäksi aikaa, et voitais käydä baarissa ja juhlia oikein kunnolla. Mä koitin sille selittää, et mulle on nyt tapahtunu jotain mikä on saanut baarit aivan alimmalle tasolle mun mielenkiinnon kohteista. Totisesti. Mä en haluu yhtään lähteä mihinkään missä on humalaisia ja musiikki jyrää normaalin puheäänen. Mä en haluu olla humalassa enkä huutaa asiaani. Musta on yhtäkkiä ihan helvetin naurettavaa se, et aikuset ihmiset vetää älyttömät lärvit ja seuraavana päivänä hikoilee ja itkee, ettei ikinä enää, ihan vaan unohtaakseen sen jo seuraavaan viikonloppuun mennessä. Uskomatonta, mut mä oon ollu ihan samanlainen ja ihan vasta! Humalassa toilaillaan ja tehdään kaikkea mitä ei normaalisti tehtäis ja pannaan sitten kaikki humalan piikkiin, vaikka itse on sitä juomaa suuhunsa kaatanut. Luoja mua varjelkoon enää ryhtymästä tollaseen. En mä uskoon oo tullu! En. Ehkä tää on katkeruutta, kun mitä nyt oon pari edellistä kertaa käyttäny alkoholia, niin se ei oo tuntunu musta hyvältä.. On jääny puuttuun se ilonen nousuhumala, on tullu vaan kaamee väsymys ja lihasten pakotus. Joo, katkera ämmä mä vaan oon :P

Ja se mun juoksutavote on jäänyt nyt ihan kokonaan tavoittamattomiin. Sain houkuteltua äijän lenkille tossa joku aika sitten ja mulla oli polvet kipeenä monta päivää sen lenkin jälkeen. Oli niin hemmetin liukasta! Täällä on ollu yhtä hemmetin liukasta kohta kuukauden, lenkit on ollu just sitä et polvet kipeenä pelottaa pystyykö vielä juokseen tän lenkin jälkeen. Siirryin viime viikolla kuntosalille ja mun kärsivällisyys ei riitä juosta matolla muutamaa kilometriä pidempiä matkoja, niin mä päätin et mä jatkan tota juoksemis-juoksemista sitten taas keväällä kun tiet on sulat. Tällä kertaa mä otin kuntosalisoppariini myös jumpat ja mulla on kova aikomus mennä tässä jumppaan heti kun ehdin :) Ei vaan viime viikolla istunu ne jumpat yhtään mun aikatauluihin. Huomenna ehtisin.. Just toi on mulle se hankala juttu toi aikataulujen mukaan liikkuminen. Mä oon tottunut urheileen omassa aikataulussani. Vaan tekis niin hyvää välillä jumppailla :) Joo, mä jankkaan tätä itselleni et mä nyt jonain päivänä sen teen.

Piste.

Rakastunut Raisa

No illalla meni asiat niinku mä olin suunnitellukki. Mentiin aikasin sänkyyn ja tällä kertaa oikein rakasteltiin, siinä oli hellät tunteet pelissä. Maattiin pitkään sisäkkäin ja ihan kiinni toisissamme, Ei puhuttu mitään. Viimein irtauduttiin ja mä käperryin normaaliasentoon äijän kainaloon. Mä rakastan sitä. Mulla tuli itku kun mä tunsin miten hyvä mun on olla. Äijä rutisti mut tiukasti kainaloonsa ja suukotti mun päätä kun mä sanoin sille miksi mä pillitin. Yöllä me molemmat herättiin jostain syystä ja naurettiin sitä hetki ja mentiin tiukasti lusikkaan jatkamaan unia. Mä oon niin onnellinen et toi erillään asuminen ei erottanu meitä, ja mä oon niin onnellinen et just mä saan kokea tän rakkauden <3

Kiima-aika

Hakuaika loppuu tällä viikolla, mä pistin hakemuksen meneen ja nyt vaan ootan mitä tuleman pitää.

Viime postauksen jälkeen mä oon ollu ihan hekumoissani ;) Äijä tuli sillon kotiin neljän jälkeen yöllä ja voi pojat se oli täynnä rakkautta! Sen hiipiessä makuuhuoneeseen mä näin verhojen lomasta tulevan valon kajossa et sillä oli melkoisen vaikuttava teltta pystyssä! Siis tietysti mä heräsin jo oven kolahdukseen sen tullessa kotiin, herkkäuninen kun oon. Mä sille aiemmin sanoin, et mua ei haittaa jos se haluu käyttää mua hyväkseen kotiin tullessaan ja näytti siltä, et niin se todellakin aikoi tehdä.. Se oli melko tukevassa humalassa, mut se ei haittaa sen seksuaalista suoritusta ja yhdyttiin aika rajusti siinä yön pimeydessä. Se tietysti nukahti/sammui heti suorituksen jälkeen ja mäkin viimein nukahdin. Mä heräilin kahdeksan aikoihin aamulla ja äijäkin siinä hetkeksi heräsi, se oli vielä ihan humalassa ja leperteli aivan mahdottomasti. Mä nousin kahvin keittoon ja se nukahti vielä uudestaan. Päivällä mä sain sen siirtymään sohvalle makoilemaan, et mä ehtisin vielä sen kainalossa köllötellä jonkun aikaa ennen iltavuoroon menoa. Mulla alkoi aivan hurjasti taas panettamaan ja otin mä sitten äijän siinä sohvalla vielä ennen töihin lähtöä. Mun libido on täysissä voimissaan nyt. Töissä mä vielä masturboin tauollani ;) Olisin vielä illalla halunnut äijän sisääni, mut annoin sille jo armoa kun se oli aika rikki. Nytkin mua panettaa, mut menee ainakin iltaan ennenkuin yhtyminen on mahdollista.

Ei muuta :)

Jarrut päälle

Mä juttelin mun entisen esimiehen kans siitä mun entisestä paikasta ja sekin kehotti hakemaan sitä paikkaa. Mä olin aivan täpinöissäni, mut lykkäsin kuitenkin sen hakemuksen raapustamisen ensi viikon alkuun kun on kunnolla aikaa. Eilen ja tänään mä kuitenkin aloin vähän jarrutteleen mietintöjäni. Mä olin jo ihan konkreettisesti lähdössä tosta uudesta paikasta, mut sillon ku sen paikan esimies ei oo paikalla, siellä on jopa kivaa. Ja lisäks mä tykkään niistä mun uusista työkavereista. Ja ne tykkää musta. Siis kyllä mä haen sitä entistä työtäni joka tapauksessa, mut sit mä vaan mietin uudestaan, jos ne sitä paikkaa taas ryhtyy mulle tarjoamaan. Eli en nyt stressaa mistään työhön liittyvästä yhtään enempää, käyn vain töissä, teen parhaani ja vapaa-ajallani keskityn vapaa-aikaani. Plus tietysti rustaan sen yhden hakemuksen. Kuitenkin on aina mukavampi kun saa itse valita :)

Mä kävin viemässä äijän illaksi kemuihin. Mutkin oli kutsuttu, mut koska mulla on huomenna iltavuoro, oli mulla tarpeeksi hyvä syy kieltäytyä. Mä oon nyt vähän väsyny bilettämiseen ja mä myös kaipasin tällasta iltaa et saan datailla ihan omassa rauhassani <3

Mä oon jotenkin hurjan onnellinen nyt. Suurin kiitos siitä kuuluu mulle. Mun asenne tähän suhteeseen on eri kun ennen tota erillään asumista. Jotenki musta on tullu rennompi. En mä ennenkään oo mikään nalkuttaja ollut, mut oon mä jotenki kireempi ollu. Ja esittäny asiani joskus jopa ikävällä tavalla. Mut nyt mä nään sen!! Mä tajuun mitä mä oon tehny väärin aiemmin ja lisäks mä tunnen AITOA onnea ja vapautuneisuutta. Ja kun lisäks tuntuu, et mä oon todella kypsyny ja kasvanu niin se antaa mulle itselle hirmu paljon. Ja tietysti mä nään myös kuinka ihana rouvan tekele mä nyt oon ;) Tää on entistä kokonaisvaltasempaa itsestä pitämistä ja sitä myötä mun on kaiketi helpompi pitää eri tavalla myös äijästä. Tähän voisin siteerata sitä kliseistä sananlaskua ettei voi rakastaa muita ennen kuin rakastaa itseään. Näyttää pätevän myös määrällisesti, mitä enemmän pidät itsestäs.. :) Oon mä äijällekin maininnut tästä mun uudenlaisesta tunteesta, mut ei se oikeen sitä tajunnu. Mut sen se on huomannu, et mä oon rennompi. Me ollaan naurettu nyt aivan hurjan paljon yhdessä. Sellasistakin asioista, mitkä ennen meni tappeluksi ja hammasten kiristelyksi, niistä me saadaan nyt monesti hyvät naurut :D Ja sekin on ollu kiva huomata millanen parisuhteilija musta on tullu. Mä oikeesti tykkään seurustella ja asua yhdessä ton äijän kanssa ja leikkiä kotia. Kivaa!!

Taas mä huomaan, et mulla on elämässä kaikki ihan hurjan hyvin. Pieniä säröjä tietty aina on, nyt siellä työelämän puolella, mut kokonaisuus se on mikä lasketaan.

Hurjan hyvin meillä pelittää myös tuo seksielämä. Oon mä varmaan siitä jo maininnu, mut tajuutte kai et mä oon siitäki nyt erityisen onnellinen, kun olin niin pitkään niin vähällä saannilla. Yhtenä iltana tässä sohvalla mä nappasin äijän kikkelin suuhuni (meillä on sellanen tapa, et suihkun tai saunan jälkeen mä köllöttelen äijän kainalossa sohvalla ja monesti siinä huviksenikin pyörittelen sen kullia suussani ilman et se mihinkään johtaa) totuttuun tapaan ja hetkessä se olikin jo ihan kovana ja mä kapusin äijän päälle hajareisin ratsastelemaan. Hetken kuluttua äijä nosti mut pois sylistään ja komensi mut kontalleen sohvalle. Sit se tunkeutui muhun takaapäin hiljokseen ja alkoi hyväileen kädellään mun klitorista. Kävi sen kädet mun rinnoillakin ja vaelsi pitkin kylkiä ja selkää. Sit se otti kullinsakin pois musta ja hieroi mun klitorista sillä. Mä olin hetkessä aivan reunalla ja sit se alkoi lykkiä taas sisään ja tota se tuntui tekevän vuoron perään kunnes mä sain niin räjäyttävän orgasmin, et mulla meni taju tai ymmärrys tai jotain. Mulla tuli ihan totaalinen musta aukko siihen kohtaan?? Mä tavallaan tajusin sen kun mä tulin, mut mä en pystyny muistaan sitä enää jälkeenpäin. Äijä laukes ihan mun perään ja mä olin sen session jälkeen ihan rikki, mä vaan makasin ainakin vartin ja koitin tasata hengitystäni ja sitä koko juttua. Helvetti et osaa olla seksi vaikuttavaa ilman mitään ihme temppuja. Taas yks syy, miksi mä tykkään seurustella; seksi todellakin paranee koko ajan vaikkei se nyt jatkuvasti mitään ilotulitusta olekaan. Eikä tarvikaan olla, tavallinen arkiseksi kelpaa arjessa varsin hyvin :)

Ai hitto vieköön mä rakastan tätä elämää!!!

Sitä todellakin saa mitä tilaa :)

Mun entinen virka on taas haussa :) Uskomatonta, kaiken kaikkiaan uskomatonta.. Siihen liittyy tällä kertaa enemmän matkustamista, mut se on PÄIVÄTYÖ <3 Mä NIIN haen sitä paikkaa taas. Enkä mä oikeestaan näe yhtään syytä miksen mä sitä sais, sillä mä en todellakaan poltellut siltoja sieltä lähtiessäni ja mä oon saanut hyvää erikoisalan kokemusta tässä vuoden aikana muualla ollessani. Ja todellakin syventänyt ammattitaitoani. Ainoo mikä siellä on huono puoli, on Tihru, mut kyllä mä sen kestän.

Mä haluun päivätyön!!

Sen verran saanen marista taas vähän tuosta uudesta duunista, et tuntuu et mulle ei jää enää vapaa-aikaa ollenkaan! Työajat on niin omituiset. Tai no, ehkä se osittain vain tuntuu siltä, sillä nyt korostuu se, kuinka vähän sitä jääkään yhteistä aikaa äijän kanssa kun toinen on vuorotöissä. Mun pitäis lähtee hankkimaan paikallisen salin jäsenyys, mut en mä tiedä koska mä pääsen siellä käymään. Lenkilläkin oon käyny viimeks viikko sitten. Jäi taas viikkotavotteen havittelu sikseen. Vaan ei täällä olis aina päässytkään, on ollu sen verran huonoja ilmoja. Vaan en ois ikinä uskonu haluuvani päivätyötä..?

Uusi blogiteksti

Njooh. Mulla ei oo oikeestaan mitään kerrottavaa, elämä soljuu tällä hetkellä niin mukavasti omalla painollaan. Tai no joo, töissä mä oon alkanu viihtyyn paremmin. Oikeestaan viime viikolla oli jo kiva mennä töihin. Oon alkanu sisäistään hommia ja kun tietyt rutiinit saa haltuun, niin ei tunnu työtehtävätkään niin ylivoimasilta. Vaikka sitä työväkeä vähän onkin. Vaan eiköhän tämä tästä. Kyllä mä silti pidän silmäni auki muiden töiden osalta, mut oon nyt tavallaan ottanu sen asenteen, et mä jään tonne.

Äijän kans meillä on edelleen tosi seesteistä. Aivan uskomatonta, et meillä menee tälleen :) Kyllä me tietysti nahistellaankin ;) Seksi on hyvää ja sitä on paljon. Tänäänkin heräsin siihen, kun paljon ennen kellonsoittoa äijän käsi vaelsi rinnoillani ja lähti sieltä kohti alapäätäni, pyöri pakaroilla ja silitteli häpyhuuliani pikkuhousujen läpi. Käänsin lantiotani ja äijän sormet uivat varovasti pikkuhousujeni lahkeensuusta jo kastuneeseen vakooni.. Ja lopun voinette arvata ;) Torkuttiin sitten jonkin aikaa sylikkäin ja noustiin ylös kun kello soi. Aika ihanaa olla taas tälleen yhdessä <3

Mulla ei oo mitään valittamista :)

Katkipoikki.

Alkoi uus työ heti kuuden päivän putkella ja vieläpä ilman perehdytystä.. Voin kertoa, että on vituttanut. Työ on raskasta ja sitä tehdään ihan minimimiehityksellä. Ilman perehdytystä (vittuperkelesaatanahelvetti). Työkaverit on tosi ihania mitä oon niihin ehtiny tutustua, mut jos ei tuo työ muuten ala maistua, mä alan hakeen muita hommia. Tuo on yksityinen firma ja ne tietenkin hakee maksimaalista voittoa työntekijöiden kustannuksella. Ottaa kyllä vähän päähän. Mut onneksi on neljän kuukauden koeaika, ehtii katsella muita mahdollisuuksia ja myös vähän sitä, lähteekö tuo kuvio muuttumaan tosta. 

Vaan kun työrintamalla menee huonommin, on kotona asiat hurjan hyvin :) Meillä menee sanalla sanoen ihan vitun hyvin, ollaan jotenki tosi onnellisia ja kuherrellaan kotona kahdestaan. Makoillaan sohvalla käsikädessä ja peiton alla ollaan aivan kiinni toisissamme. Seksi on ihanaa ja sitä on paljon. Valtakunnassa siis kaikki hyvin. 

Osittain tähän tilanteeseen on päästy varmaan tuon vuoksi kun oltiin jonkin aikaa niin paljon erossa toisistamme. Eletään nyt ehkä sellaista uutta kuherruskuukautta :) Siitäkin huolimatta tuntuu, että jokin isompi asia siellä taustalla on muuttunut. Molemmilla ehkä kasvanut arvostus toisen läsnäoloa ja läheisyyttä ja yhdessä tekemistä kohtaan. Nyt tietää että nuo asiat ei oo aina niin itsestäänselviä. Luottamus on myös vahvempi molemmin puolin, luottamus toisiimme, mutta myös luottamus meihin. Tähän meidän juttuun :)

Vaikka mäå oon ihan rikki niin oon mä samalla hurjan onnellinen <3

Onnellinen nainen

Pikaista väliaikatiedotusta raapustan. Kamat on saatu siirrettyä. Hommaa on vielä paljon jäljellä. Illaksi uusiin töihin tutustumaan. HUH!! Kaiken kaikkiaan tää tuntuu ihan hemmetin hyvältä :) Mä oon nauttinut äijän läheisyydestä ihan eri tavalla kuin pitkiin aikoihin. Kun nähtiin harvoin, oli tapaamisissa aina oma kiireensä, piti ehtiä tekemään tiettyjä asioita jne. Nyt ei tarvi, kun kaiken voi tehdä huomennakin :) Pitkästä aikaa siivoaminenkin tuntuu KIVALTA, on oikein nautinnollista järjestellä yhteistä tilaa ja yhdessä miettiä miten tavarat järjestellään ja etenkin yhdessä ryömiä peiton alle ja nukahtaa kainaloon <3

*Pakpak*

Alkaa olla pakattuna kaikki sellaset kamat, mitä mä en enää tarvii. Siis täällä, tähän vuodenaikaan ja silleen. Juu. Lenkkarit mä vielä jätän :)

Mä juoksin viime viikolla vielä varastoon yhden lenkin tätä viikkoa varten. Lauantaina juoksin siis 6.07, maanantaina 9.75 ja tänään 5.87. Tälle viikolle on siis kertynyt 21.69 kilometriä ja voi olla etten mä saavuta tavotetta taaskaan(!!). Huomenna meen illallistreffeille suoraan töistä. Perjantaina saatan ehtiä. Ehkä myös sunnuntaina. Mut en mä nyt siitä stressaa. Tuo maanantain vajaan kympin lenkki oli lopussa aivan kauhea! Jossain 7-8 kilometrin kohdalla mun jalat hapotti ihan kokonaan ja hädin tuskin pysyin juoksuvauhdissa kotiin saakka. Se johtui kyllä tasan huonosta syömisestä ja juomisesta sen päivän aikana, mutta tulipahan taas opittua.

Nyt ei oikein kirjoitus irtoa. Väsyttää aivan jumalattomasti.

30

Tänään juoksin 8.43 kilometriä ja viikkotavoite paukahti pikkaisen yli. Nyt on hyvä fiilis, voin vaikka chillailla loppuviikon mikäli haluan. Tän päivän lenkillä oli paras vauhti koko kesän aikana juostuista lenkeistä lenkin pituudesta huolimatta. Eikä lenkki silti tuntunut erityisen raskaalta, itseasiassa suurin osa lenkistä meni juuri niin kuin hyvän lenkin pitää mennäkin :) Happyhappyjoyjoy :)

5.77 kilometriä lisää

Kävin äsken juoksemassa 5.77km. Eli mittarissa on jo 21.81 tälle viikolle. Hyvä niin, sillä en oo yhtään varma pääsenkö mä viikonloppuna juokseen metriäkään. Perjantaina en pääse, se on ihan varma, mutta lauantai ja sunnuntai on varsin epävarmoja molemmat. Lauantaille on nyt kasaantunut niin paljon menoja, et jotku on pakko vaan kylmästi jättää väliin. Toisaalta mulla ei ees tekis mieli kahtena peräkkäisenä päivänä juhlia. Sitä on saanut tänä kesänä tehdä niin paljon, et alkaa jo kyllästyttään. Siis oikeesti, kauheet lärvit ja seuraava päivä tyystin pilalla ja pahimmassa tapauksessa et ees muista kaikkea edellisestä illasta. Emmä tiedä mikä mulla on päässä naksahtanu, mutta toi ei nyt oikeen vastaa mun käsitystä hauskanpidosta. Vaikka ei sekään nyt varsinaisesti hauskalta kuulosta, et mä istun yksin kämpillä katsomassa telkkaria, hehheh, mutta mä nyt viihdyn tällä hetkellä sellasessa tilassa :)

Odottamisen ihanuutta

No niin, siinä oli mun viimeiset yövuorot. Tuleva työ onkin vaan kahdessa vuorossa, loppuu tuo rytmin kääntely. Osittain voi johtua noista yövuoroista, mut mä en oo saanu nyt mitään aikaan täällä kotona. Siis tuon muuton eteen. Mulla on joitakin pahvilaatikkoja pakattuna, mut kauheesti pitää miettiä mitä mä vielä tarvin ennen muuttoa ja mikä todellakin pitää jättää viimehetkelle pakattavaksi. Mä oon joutunu jo pakatuista vaatesäkeistä penkoon vaatetta vielä käyttöön...

Pakkaamista enemmän aikaa mä oon ehtinyt käyttään siihen, et mä mietin miten mä elän sit ku mä oon muuttanu takas :) Onneksi se on tuttua elämää, niin ei mee kuvitelmat ihan metsään. Siis sellasia asioita mä oon miettiny, et mitä mä kokkailen ja missä mä käyn lenkillä ja sellasta. Ja tietysti sitä, et saan olla äijän iholla. Tuo kokkailujuttu on aika paljonkin pyöriny nyt mun mielessä. Täällä mä inhoon kokkailla, kun tuo keittiö on tollanen neliön kokonen koppi... Mut sitten mä alan tekeen oikeesti kotiruokaa taas. Kunnollista ruokaa, en mitään vatsan täytettä. Tuo tupakanpolton lopettaminen on nimittäin muuttanut mun ruokavaliotakin parempaan suuntaan. Ei se nyt mikään hirmu huono ole koskaan ollut, mut parantamisen varaa siinä kuitenkin on ollut. Äijä kuuluu aika paljon syövän itsekseen eineksiä ja muuta sontaa, mistä ei saa kertakaikkiaan mitään ravintoaineita ja siihen tulee taatusti muutos :) Mun mies ei sonnalla elä! 

Tästä viikosta siis alkaa taas tää 30km/vko - tavote. Eilen kävin juoksemassa 5.86 kilometriä. Menin aika hissukseen taas, mutta eipä mulla kiirettä ole. Mulla on nyt pyöriny ajatuksissa alkaa treenaamaan puolikkaalle ens kesäkautta varten, mut mä vähän vielä mietin. Toisaalta eihän se oo vielä mikään maratoni :) Mä nautin huvikseni juoksentelusta, mut olis myös ihan kiva vähän testailla rajojaan.

Iltalisäys: Tänään nielin kilometrejä 10.18. Reilu puolet viikon juoksuista siis juostuna :) Nyt on mukavan raukee olo..

Pieni ahdistus

Hieman ahdistaa kun tuo muuton konkreettinen osuus on vielä aika epävarma. Äijä sitä järkkäilee ja mä kyllä luotan siihen, et se saa homman toimimaan, mut muhun tarttu eilen se sen epävarmuus.. Ääh. 

Pätkäviikon juoksusaldo on nyt 19.57 kilometriä. Kaks noin kuutosen lenkkiä ja yks noin kasin lenkki. Eilen juoksin ton kasin ja voi taivas mä olin maitohapoilla viimeset pari kilometriä. Mutta hyvä fiilis siitä silti jäi. Mä juoksin oikein hissukseen ja koitin olla liikoja hengästymättä. Voisin ottaa näitä tosi hitaita useamminkin. Ensi viikolla sitten seuraavalle lenkille. 

Eilen meillä oli pitkästä aikaa pientä riidan tapaista äijän kanssa. Leikinlaskuksi se siitä kääntyi, onneksi, mut olipa inhan tuntoista olla vähän vihainen. Ja itsehän mä päätän mistä mä suutun. Täytyy nyt päättää että ens kerralla en suutu mistään. Hemmetti. 

Otsikot hukassa?

Näyttää siltä, et Blogger on blokannu mun edellisistä merkinnöistä otsikot pois? Kummallista. No mitäpäs sitä otsikoilla. Ja näyttipä myös siltä, että Puolinaisen tekstejä ei pääse lukemaan, herjaa jotain.

Mä oon alkanu taas juokseen kun on tuo tauti talttunut. Mä aion ottaa taas sen 30km / vko tavotteeksi, kunhan tässä rytmiin pääsen. Viime viikolla aloittelin perjantaina ja kävin eilen myös ja kilometrejä tuli 12.21. Ei paha siihen nähden, et mun juoksuviikko kesti viime viikolla 3 päivää :) Tällä viikolla mulla on tuhat yövuoroa, joten tääkin viikko on juoksun osalta kolmipäivänen. Toisaalta ihan hyväkin, et on pakko taas aloitella vähän kevyemmin. Huomasin, et jalat oli vähän pahoillaan tuosta breikistä. Vaikka sekin on oikeestaan kiva, huomata et juoksu oikeesti vaikuttaa jollain tapaa jalkoihin ;) Mut kai se täytyy nyt lenkille lähteä kun tekee niiiiiiiiiiiiin kovasti mieli :)

Hehhee, äijä on varmaan ihan helisemässä. Mä oon ollut jo monta päivää aivan kummallisen hempeellä tuulella. Mä laitan äijälle viestejä joissa kutsun sitä ties millä hellittelynimillä ja sydämiä perään :) Mä oon jotenkin niin onnellinen tulevasta. Tässä on koko tämä erossaolon aika ollut sellaista tietyn epävarmuuden aikaa, ei ole oikein aina tiennyt miten tähän suhtautua. Siis kun tavallaan koko ajan on leijunut ilmassa oikean eroamisen mahdollisuus.

Nyt kun tulevaisuus näyttää ihan eri tavalla varmalta, on mun tunteet reagoineet siihen hurjalla voimalla! Tästä kriisistä on nyt selvitty ja tulevaisuus on meidän :) Mä huomaan äijänkin suhtautuvan nyt jotenkin eri tavalla tähän yhteenmuuttoon. Sillon ku eka kertaa muutettiin yhteen, me vaalittiin tarkoin omia tavaroitamme ja tosi harvoja juttuja laitettiin roskiin. Käytännössä meillä oli kaikkea kaks kappaletta. Osa tietty varastossa, mutta kumpikaan ei suostunut omastaan luopumaan. Sanottiin molemmat sillon ääneen se, että jos ero tulee, niin ei tarvi sitten olla hankkimassa uutta. Nyt tää on lähtenyt ihan eri tavalla liikkeelle, ollaan laittamassa pois kaikki ne huonommat tai vanhemmat tavarat joita on kahdet. Eikä mistään mahdollisesta erosta olla puhuttu enään sivulauseessakaan. Ja äijä jo mietti, että mitä sitten jos mä pamahdan paksuksi... :) Mä oon niin varma, et se vielä toivoo et me saatais se lapsi. Toki mustakin just nyt tuntuu siltä, että olishan se ihanaa. Mut mä oonkin niin tuuliviiri, ettei mun ajatuksista oo paljon väliä :) 

Mutta first things first. Ensin takas yhteen ja sitten muut asiat. 

No niin, tänään on neljäs päivä antibioottikuurilla ja herätessäni olo parempi kuin viikkokausiin! Hiphei!! Mä en uskalla vielä aivan nuolaista, mut todellaki toivon et tää tauti on nyt ohi. Eikä oo ees menny vatsa sekaisin antibiootista :) Uskaltaudun varmaan huomenna ekalle flunssan jälkeiselle lenkille...

Mä oon vaan ollu kotona viime päivät. Katsellu vähän mitä mulla on kertyny laatikoihin ja laittanu roskiin turhanpäiväisiä juttuja jne. Tai no, eilen kävin katsomassa yhtä vaihtoautoa tuolla liikkessä. Mietittiin, et oisin ostanu auton täältä ja ajanu sen sit kotiin. Toi auto mitä kävin katsomassa oli melkoinen susi, sai jäädä tänne. Sitten me mietittiin, et mä ostan sen auton sitten kotipuolesta, mä saan jostain lainaan siksi aikaa jonkun pikku auton. Ikävä ostaa autoa tuli perseen alla. Tulipahan käytyä kuitenkin ajamassa autoa :) En oo kymmeneen kuukauteen istunut ratin takana ja mä vähän epäilin, et osaanko ees enää, mut hyvin se meni. Oli itseasiassa kivaa, lisää!!!

Mulla on ollu tässä myös hyvää aikaa ladata odotuksia tulevalle yhdessäasumiselle.. Vitsivitsi :) Itse asiassa mulla ei oo nyt mitään odotuksia, muuta kun et mä saan nukahtaa äijän kainaloon ja herätä siitä :) Mut kyllä mä uskon, et tää erossa vietetty aika on vaikuttanut meihin sen verran, et elämä varmaan hivenen on erilaista kuin ennen tätä. Mä ainakin koen nyt kaipaavani enemmän omaa aikaa kuin sillon ja sitä mä myös haluun sit saada. Ja mä tiedän et äijä tykkää kans olla itsekseen toisinaan ja mä annan sille siihen mahdollisuuden. Mä ainakin vielä koen olevani tosi seesteinen ja rakastava avopuoliso :)

Mut mä taidan lähtee hankkimaan muuttolaatikoita, et pääsen pikkuhiljaa pakkailemaan.. :)

Onnea poskionteloissa

Mä oon alkanut levittään mun lähtöuutista. Juttelin aamulla esimiehen kanssa ja sen jälkeen otin 100% varmasti sen uuden työn vastaan. Ja kävin lääkärissä tän flunssan pitkittymisen vuoksi ja poskionteloissahan se on. Sairastan kotosalla TAAS muutaman päivän antibioottien ja duactien kanssa. Huono juttu, koska mulla ois ollu töissäkin tekemistä.. Mutta ehkä mä tässä lepäilyn lomassa saan aikaan jotain muuttoa edistävääkin. Ehkäpä pakko saada koska tarjoutui tällainen tilaisuus. Mulla ei oo mitään pakkausjutskia mikä tarkoittaa sitä, että täytyy lähteä käymään Clas Ohlssonilla ja lähikaupoissa.

Mä oon kyllä täpinöissäni tästä, vaikka se mun alustavat suunnitelmat pistikin ihan mullin mallin :) Mä muutama päivä sitten kerroin äijälle puhelimessa kuinka mulla on ikävä sitä ja puolitosissani suunnittelin käyväni siellä kohta pikapikavisiitin. Ja mä aattelin itekseni kuinka ikävä mulla on sen kainaloa ja siinä torkkumista. Ja sitäkin kuinka ihanaa olis joka ilta siihen nukahtaa ja joka aamu siitä herätä. Sillon mä tiesin et sitä ei tuu tapahtuun pitkiin aikoihin, mut hei! Mähän en tiennytkään! Mä olin niin onnellisen väärässä! Ihan ku joku hemmetin kohtalo ois tahtonu sanoo, et nyt meni suunnitelmat överiksi, menehän nainen sinne minne kuulutkin :) Äijäkin oli jo ehtinyt alkaa miettimään, että mitä se sitten tekee jos mä lähden maailmalle ja sekin tutnuu olevan perin tyytyväinen tähän yllättävään käänteeseen.

Mä uskon, et tää lähes vuosi näin etänä on tehny meille tosi hyvää. Ja ihan varmasti ainakin mulle. Mä lupaan olla tästä lähtien lempeämpi ja rakastavampi avovaimo niin kauan kun mä vaan muistan olla :)

Mä oon niin onnellinen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ja BÄNG!!

Se tuli pikemmin kuin olisin arvannutkaan! Se tuli reilu tunti sitten ja mun pää on ihan pyörällä nyt. Mä sain sen työn! Mä siis muutan takaisin äijän luo, tai köh, meidän kotiin vai mikä se nyt oikeen onkaan :) Musta tulee taas avovaimo ja me voidaan nyt aloittaa uudestaan tää meidän yhteiselo :) Mä oon nyt hurjan onnellinen!! Tää oli niin iloinen BÄNG etten olisi uskonutkaan :)

Muutama viikko aikaa irtisanoutua kämpästä ja töistä ja pakata kamata ja mun köriläs tulee hakemaan mut täältä :) Kaikessa on taas hurjan paljon järkeä!

Seuraavaa pamausta ootellessa

Tää on taas niin tätä. Mä tiedän mitä tästä tulee eikä se tuu oleen helppoo. Hauskaa, mut ei helppoo. Sillon kun mä vaihdoin Sen Entisen Elämäni (sen masentavan, kahlitun ja ennalta-arvattavan) mä päästin itseni valloilleni. Musta tuli sellanen kun mä oon aina ajatellut olevani. Sit mä tapasin äijän ja aattelin et siinä se on, mun loppuelämän kumppani. Se, jonka kanssa katsotaan yhdessä tää tarina loppuun. Silti mä lähdin sen luota ja nyt kun olen ollut tovin paikallani, mun ehkä tarvii lähteä vielä kauemmas. Mä aattelen, et se on vaan hauskaa, käyn olemassa kaukana vuoden tai kaks ja tuun sit takas. Äijä vaan ei tällä kertaa ollut kovin innostunut mun suunnitelmista. Ehkä mä puhun sen vielä ympäri koska musta tuntuu, et jos mä en tätä prosessia nyt käynnistä, mä tuun lopun ikäni katuun sitä.

Mä elän jotenkin oudosti vuoden sykleissä silleen et BÄNG!!! pakka sekaisin ja sopeutumaan uuteen ja sopeudutaan ja sopeudutaan kunnes tulee seuraava BÄNG. No tätä pamausta mä alan valmisteleen kun pääsen loppuviikosta vapaille hioon toimintasuunnitelmia ja paperiasioita. Pitkä prosessi tästä on tulossa, mut pamaus voi olla ajankohtanen jo alkuvuodesta. Mene ja tiedä millon tarkalleen, mut sieltä se tulee.

Tähän voisin lainata Haloo Helsinkiä ja todeta et maailma on tehty meitä varten.

Sitä, tätä, tuota ja kaamea flunssa

Reissut on taas hetkeksi reissattu. Oli mahtavaa nähdä kavereita ja köllötellä äijän kainalossa. Päällimmäisenä tuolta reissusta on nyt ehkä mielessä keskustelut äijän kanssa. Mentiin aika syvälle ja sekin avautu niin paljon, et mä ihan yllätyin. Ootin ehkä saavani taas vaihteeksi keskustella ihan itseni kanssa :) Mut joo, kerrattiin vähän tähän mennessä tapahtuneita juttuja ja sanottiin molemmat ääneen se mitä me halutaan parisuhteelta. Todettiin myös, et tässä vuosien varrella on yhteiselo helpottunut kun molemmista ehkä pahimmat särmät hioutuneet yhteenotoissa. Tulevaisuus on vielä auki. Sen verran äijä valotti ettei se aio antaa periksi. Tosi monet yhteiset kaverit on ääneen kertoneet, ettei tää niiden mielestä tuu kestään. Ne on sitä mieltä, et molemmat löytää jotain uutta ja vanha unohtuu ja sillä sipuli. Äijä sano, et se haluu näyttää niille epäilijöille. Tavallaan mäkin, mut en mä minkään näyttämisen halusta haluu olla yhdessä. Mut oli kiva puhua kaikesta.

Mä sain kuulla ultran vastaukset ja nekin oli aivan ok. Papa-koe on ainoo mistä on vastaus tulematta ja sovittiin lääkärin kans, et mä oon yhteydessä mikäli vaiva uusiutuu. Sekin nimittäin oli nyt helpottanut. Kipeää vielä kävi, muttei sietämättömän kipeää. Mua tavallaan ärsyttää kun mä niin säikähdin ja juoksin lääkärin pakeille saman tien. Mutta sillon mä olin niin kipeä ja pelkäsin, et se vaiva on tullut jäädäkseen. Aattelin, et mitä mistään tulis jos me ei voitais harrastaa seksiä. Ääh.

Huomenna meen taas töihin. Oon ollu tässä saikullakin pari päivää, kun sain tuolla reissussa niin kammottavan flunssan etten oo tainnut ennen sellasta sairastaa.. Mä oon ollu kohta kolme viikkoo kipeenä. Sillon puolivälissä kävin lenkillä ja se oli yhtä tuskaa. Tänään kävin sit reippaasti käveleen reilu 7 kilometriä ja ylämäkipaikoissa meinasi keuhkokapasiteetti loppua kesken. Tai ehkä enemmänkin keuhkoputkikapasiteetti. Tuntui ihan ku keuhkoputket olis olleet jotenkin ahtaat niin ettei ilma päässyt kunnolla niiden kautta keuhkoihin. Eli saan vielä tovin odotella seuraavaa juoksulenkkiä :(

Mä oon lopetellut tuota tupakanpolttamista aina sillontällön ja nyt mä aattelin olla tän kuun loppuun polttamatta. Aattelin, etten tee kerralla liian ison tuntosta päätöstä. Nyt on neljäs päivä kokonaan ilman. Viimeksi on tehnyt tupakkaa mieli tiistaina kun oli noin vuorokausi viimesestä tupakasta. Mut kyllä ne tupakanhimot sieltä vielä tulee, se on varmaa, täytyy vaan nyt tyytyä oleen tää kuukausi ilman. Mullahan lähti tää siitä, et saisin juoksun kulkeen paremmin kun lopettaisin polttamisen. Tulokset vaan ei ihan heti näy kun en pääse ees juokseen, hehhhehhe. Niin ja koska tarkotus on olla tää syyskuu loppuun tupakoimatta, mun on oltava myös juomatta koska sillon mä en pysty oleen polttamatta. Mulla sattuu vielä pari vapaata viikonloppua tälle kuulle, joten täytyy vaan kieltäytyä baarikutsuista. Keskittyisin tohon lenkkeilyyn kun vaan parantuisin tästä. Toki mä paranen, mut mä haluisin parantua HETI!

Vastaukset

Mä meinasin kokonaan unohtaa kertoa niitä labravastauksia! Labrojen osalta siis alakerrassa kaikki ok. Pissanäytteet oli puhtaat, emätinerite oli puhdas, raskaustesti ja sukupuolitestit negatiiviset. Ja verikokeissa kaikki ok. Huomenna meen sit vatsan alueen ultraan.

Jotenki nyt taas tapahtuu koko ajan kaikkea ja mä vaan meen toimintojen perässä melkeen ees tajuumatta mitä tapahtuu. Liian monta asiaa nyt ajatuksissa.

Mut ylihuomenna mä nään äijän <3 Taas on kauhee ikävä.

Olis kaikkee mitä kirjotella, mut mä en vaan nyt jaksa. Heippa!

Aikainen lintu

Tänään heräsin sitten kuudelta, noin viiden tunnin unien jälkeen =) Edellisenä yönä nukuin yli 12 tuntia. Oon jo pari tuntia keikkunut ylhäällä ja tää on aika mukavaa. Enpä muista oonko koskaan vapaalla herännyt NÄIN aikasin. Kävin suihkussa, keittelin kahvit ja kahvia juodessani lueskelin naamakirjan tapahtumia ja iltalehden uutisia. Sitten mä aloin venytteleen radiota kuunnellen. Venyttelinkin pitkään ja hartaasti, sillä tällanen sairastelu ja siitä väistämättä seuraava liiallinen makoilu tuntuu mun kropassa välittömästi. Eikä se tunnu hyvältä.

Mun edellisestä lenkistä on jo yli viikko ja kroppa huutaa päästä juoksemaan, mut ehkä mä vielä tän päivän lepään. Venyttely poisti orastavan päänsäryn, mut mun nenä rupes vuotamaan ja on mulla vielä sellanen heipparallaa olo. Lepoa vaan vielä. Kävin mä eilen vähän kävelemässä ja niin aion tehdä tänäänkin, mut silleen tosi rauhallisesti.

Mä katselin ohjeita perunasalaattiin. En oo itse sellasta aiemmin tehnyt, mut eihän toi tähtitiedettä ole. Mietin vaan teenkö sen majoneesilla. Mä itse tykkään rasvasesta, mut hitsi vie. Mä taidan soittaa mun kaverille, jolla on varmasti pari ylimaallisen hyvää reseptiä tähänkin evääseen :)

Meillä oli äijän kanssa eilen illalla jotenkin ilmaa puhdistava keskustelu vaihteeksi. Joskus menee niin, et päiviä ja viikkoja tulee puhuttua ihan vaan niitä näitä ja päivän tapahtumia ja sellasta. Sit kun sellasen pätkän jälkeen tulee puhuttua vähän henkevämmin, on jotenki tosi uudistunu mieli. Hankala selittää.

Mut mitä äijään ylipäätään tulee, mä oon aatellut vähän omaa käytöstäni ja sellasia juttuja mistä meille yleensä tulee riitaa. Mulle jotenki avautu se, et äijä (saatikka moni muukaan mies) ei jaksa analysoida kaikkea koko ajan ja sillä on asiat hyvin ellei se toisin sano. Tääkin on nyt aika hankala pukea sanoiks, mut mä koen nyt ymmärtäväni sitä jollain tapaa paremmin. Tai en mä oikeestaan haluu ees pukea tätä tän paremmin sanoiks. Täällä. Mä haluun koittaa selittää tätä asiaa äijälle.

Tänään mä saan vastaukset labroihin, paitsi siis siihen papa-kokeeseen. Diidaadöö.

Kuumetta ja verenpainetta

Niin, voihan vittu. Tietysti mä oon nyt kipeenä. Eilinen meni sitten osin nukkuessa, osin horroksessa valvoskellen. Tänään kun heräsin, mulla oli aivan ihmeellinen olo; korvissa humisi ja pienesti huimasi. Mä siivoilin kiireettä (ja tein vittumaisen löydön) ja aikani oloa ihmeteltyäni mittasin kuumeen. Liki 38 näytti mittari. Voi hemmetti! Töissä on ärhäkkä flunssa kaatanut väkeä, mut mulla ei oo mitään flunssan oireita! Ainoastaan kuumetta. Vituttaa melko huolella. Kuumeilu alkoi kyllä jo sunnuntaina, mut koska mä en sillon tuntenut itseeni mitenkään erityisen kipeeksi, otin lääkettä ja painelin töihin. Ja nyt sitten ilmeisesti vietän vapaapäiväni sairastavan kehoni vankina.

Niin ja toi löytö minkä tein siivotessa, se ällöttää. Päätin siivota piironkini laatikot, sillä niihin tuppaa kertymään ajan kuluessa mitä ihmeellisintä krääsää. Piirongin kolmessa ylimmässä laatikossa oli PASKAA! Sellasia pienen pieniä eri kokosia pelletin näkösiä pötkylöitä. Täällä on tavattu sokeritoukkia ja netistä googlattuani arvelin kakkakikkareiden olevan niiden tekosia. Mut miten ihmeessä ne on mun piironkiin majottunu? Ja vieläpä vain kolmeen ylimpään laatikkoon? Eikö niiden pitäis majailla kosteissa tiloissa? Vaikka tosin täällä on näin kesällä aika kostee sisäilma. Sipsitkin pehmenee alta aikayksikön, jos pussin sulkee huolimattomasti. Ai että mua vituttaa tuokin. Mä en oo kauheen ystävällisissä väleissä kaiken maailman ötököiden kanssa. Mun verenpaineet kävi varmasti aika korkeella kun mä ton löydön tein.

Tää on se hetki

No pakkohan mun oli tulla vielä rehvastelemaan vapaideni alkua. Mua ei väsyttänyt töistä tultuani ja päätin ryhtyä pesemään pyykkiä. Hetken tuntui siltä, että tekee olutta mieli ja mähän korkkasin oluen! Mä saan tehdä mitä haluun! Mulla on vapaat! Mä voin laittaa nukkumaan koska haluun ja voin herätä sitten kun uni loppuu :) Tässä hetkessä mä oon niin onnellinen <3

Kohta

Kohta mulla alkaa helpottaan tuon työnteon kanssa, enää yksi yövuoro ja sitten monta ihanaa vapaapäivää <3

Kohta mä meen käymään kotikonnuilla ja nään äijää <3

Kohta mä nään mun lapsuudenystävää <3

Kohta mä meen käymään kotikonnuilla työhaastattelussa (!?)

Okei, kuulostaa kauheelta huomisessa elämiseltä, mut näin se nyt vaan on. Nää yövuorot blokkaa kaiken muun elämän ja huomenna kun mä herään viettään vapaapäiviäni, niin sillon mä tartun hetkeen! Sitten mä otan siitä lujasti kiinni ja halaan sitä.

Mun nukkuessani tänään oli soitettu sieltä mihin mä sen työhakemuksen lähetin. Oli laitettu tekstiviestikin. Mä herättyäni soitin takasin ja sovittiin työhaastattelusta. Mun ei tarvi muistaa enää muuta kuin kaivaa esiin kaikki todistukseni ennen reissuun lähtöä.

Niin ja eilen kävin lääkärin määräämissä labroissa heti työvuoron jälkeen. Otettiin verikoetta, pissasta bakteerit ja kemialliset seulat, sukupuolitaudit, raskaustesti ja tietysti sain vilauttaa taas pilluani papa-koetta varten. Kaikki muut vastaukset mä saan huomenna, papassa menee useampi viikko.

Mukavaa kun elämässä tapahtuu :) Ehkä mun pahin aallonpohja taas meni tiehensä. Hieno juttu.

Mikään ei tunnu miltään.

Alkaa varmaan masentaan tää rankka työputki, jota on katkaissut vain yksi vapaa siellä, toinen täällä. Oon mä joinakin päivinä ollut ihan hurjan iloinen, mut sit tulee kammottavat laskut ja ollaan taas tällasessa tilanteessa, et mikään ei vaan tunnu. Mä nyt jollain tapaa ajelehdin. Tai kai mä oon koko elämäni jollain tapaa ajelehtinut, mut silleen hyvällä tavalla. Silleen, et maailma on mulle auki eikä mikään oo mahdotonta. Nyt musta tuntuu, et se ajelehtiminen on aina sitä samaa; uusia ihmisiä, uusia paikkoja, uusia kokemuksia, mut asiat silti pysyy. Asiat ei vaan kertakaikkiaan muutu, vaik kaikki muu ympärillä muuttuis. Mä oon jollain tapaa aina elänyt niin, et ei koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja oon aina ollut avoin kaikelle uudelle. Nyt mä oisin ehkä valmis siihen, et seisahtuisin miettimään ja ehkä jopa voisin alkaa rakentaan jotain pysyvää. Mä en vaan tiedä mille pohjalle mä sitä ryhtyisin tekemään. En mä tähän jää, se on varmaa, mut mihin mä jään? Sen näkee huomenna tai ensi vuonna, ehkä? Tai ehkä mä en nää sitä koskaan? Ehkä mun tarkoitus elämässä on vaan ajelehtia?

Pienien katastrofien päivä

Niin. Eilen oli tollanen. Aamu alkoi mukavasti sillä lääkärin vastaanotolla, se tietysti teki mulle gynekologisen sisätutkimuksen ja lisäksi tuseeras mun peräreiän. Hieno aamu kertakaikkiaan. Töissä mä olin ihan ulapalla kun menin sinne pari tuntia myöhässä. Töiden jälkeen lähdin lenkille vaikka mua laiskotti aivan tajuttomasti. Oli ehkä jopa vähän sellanen olo ku oisin ollu tulossa kipeeksi. No mä lähdin tavotteenani käydä ees lyhyt lenkki. Hetken juoksun jälkeen mä päätin juosta tuplat ja sit vielä lisätä matkaa ja kotiin päastyäni mittarissa oli 10.61 kilometriä ja vieläpä ihan kohtalaisen hyvällä vauhdilla! Kyllä mä olin onnellinen, kävin suihkussa ja laitoin hikiset kamani pyykkikoneeseen ja onni loppui siihen kun mä viimein tajusin nakanneeni myös puhelimeni pyykkiin. Pelastus- ja kuivattelu-urakan jälkeen mun oli lähdettävä ostoksille. Mä en omista herätyskelloa saati toista puhelinta. Ostin sit sellasen ihan perusluurin ja kun viimein olin kotona puol ysin aikaan, mä olin tosi nälkänen ja väsynyt, sillä enhän mä tossa rytäkässä ehtinyt syödä saati venytellä. En edes juoda. Koitin nesteyttää itseeni lenkin päälle vielä illalla ja saada sen uuden luurin käyttökuntoon. Ja plääh, kohta töihin.

Helvetti että on tylsää.

Oikeesti. Mä oon oottanu tällasta chillailupäivää ku kuuta nousevaa ja nyt mä oon jo ihan kyllästynyt, vaikka on vasta aamupäivä. Pyykkikone vaan laulaa ja mä tässä odottelen josko joku lähiravintola aukeis, et pääsisin hakeen ruokaa. Mä tarvin edelleen tankkausta ja lisäks mulla on nyt kiva krapula. Tai ei tää vielä oo krapula, oon ehkä vielä päissäni. Mene ja tiedä.

Mä olin eilen kollegan kans baarissa. Oottelin sitä tuolla Kallion kuppilassa ja joku mies pyysi mut niiden pöytään istuun. Mähän menin ettei tarvinu yksin odotella. Ne tyypit vaikutti ihan mukavilta ja kollegakin tuli siihen pöytään. Illan vanhetessa vaan kävi jotenki ihan vitun selvästi ilmi, et molemmat oli täysiä idiootteja ja pillua vailla. Mä tein kyllä heti alussa selväks, et mä seurustelen enkä ryhdy mihinkään säätöihin, mut ei ne meinannu tajuta. Sit me vaan otettiin kollegan kans hatkat. Mentiin toiseen baariin jossa molemmat avauduttiin oikeen huolella, itkettiin ja naurettiin ja halailtiin. Oli ihan mukava ilta.

Kävin yöjuoksun lisäks eilen myös päivällä juoksemassa. Pikkasen vajaa 8 kilometriä. Mä alotin TOSI hitaasti lönkytellen ja koitin hidastella koko matkan, mut mun aika oli parempi ku koko kesänä tähän mennessä :) Mut joo tosiaan toi tankkausjuttu olis nyt tärkee. Mä oon tässä nyt koittanu syödä vähän enemmän, mut en kyllä vieläkään oo saanu meneen kovin paljoo ruokaa alas. Kyllähän tää tilanne jossain vaiheessa muuttuu ihan varmasti, mut harmittaa kun noi lenkit menee plörinäksi energianpuutteesta. Mut tänään mä kyllä tankkaan :) Toisaalta jotenki nautinnollinen ajatus ku on PAKKO syödä ihan mitä vaan et pysyy kuosis, se kun tuppaa yleensä oleen vähän toisinpäin. Vaikka ei mun oo koskaan kyllä tarvinnu laihduttaa, luojalle siitä kiitos, sillä mä olisin siinä varmasti ihan vitun huono.

Mun naisellistuttamisprojekti on muuten onnistunu ihan hemmetin hyvin! Mulle on jääny nyt päälle toi laittautuminen ja sievemmät vaatteet. Yks päivä laitoin tennarit jalkaan ja voi että mä tunsin itseni jotenkin homssuiseksi! Ihmeellinen muutos, mut mä oon kyllä tykänny. Ja uskon et äijäkin tykkää, kunhan nyt pääsee kunnolla näkemään tän mun uuden naisellisuuden :) Sitäki mulla on nyt hirvee ikävä. Puhuttiin tossa melkeen pari tuntia puhelimessa ja mä niin nyt haluisin sen kainaloon silitteleen sen rintakarvoja ja hiplaileen kikkeliä. Voi ääks.

7 lisää

Tästä on hyvää vauhtia tulossa vaan mun juoksupäiväkirja :) No eipä mulla paljon muuta kerrottavaa nyt ole. Muuten mä oon vaan töissä. Mutta kuitenkin, tänään kävin hilpaisemassa töiden jälkeen 7.26 kilometriä. Lähdin taas hitaasti liikkeelle ja pidinkin tahdin aika hitaana, vaikka monta kertaa joku nopeampi juoksija meinasi saada mut imuunsa. Mun on nyt pakko alkaa syömään enemmän!! En mä olis paljon nopeempaa jaksanutkaan juosta kun tänään koko päivänä en ollut syönyt kuin pienen salaattiannoksen ja kaksi leipää. Ja kun alkaa oleen jo viikko ihan järjettömän vähällä ruualla, niin kyllä se näkyy jaksamisessakin. Tänään olin töissäkin jo hirveen väsynyt. Mä vaan en oo muka ehtiny syödä.

Eilenhän alkoi taas harrastus. Kesäkauden tauko on ohi ja täysillä taas eteenpäin. Vetomies oli myös harkoissa, eikä mitään (!) kiinnostusta ollut sitä kohtaan. Mä oon aika tyytyväinen :)

Hieman parempi

Tänään kulki paremmin kuin toissapäivänä. Juoksin nyt 7.82 kilometriä. Kävin yhden ylimääräisen kierroksen tuossa ympyräreitillä. Mä otin heti alusta ihan tarkotuksella iisimmin. Sit mä huomasin, et tätä vauhtiahan jaksaa pitempään. Olisin varmasti muuten jaksanut pitempääkin, mut taas oli liian vähän ravintoa alla. Nälkäisenä juokseminen ei oo kivaa. Mut joo, kilometrejä vaan lisää niin kyllä se kunto kasvaa.

Voi ei!!!

Mulla on ehkä pari viikkoa pyöriny mielessä mahdollinen paluumuutto entisille huudeilleni. Siellä nyt vaan ei oo järin paljon mun koulutukseen istuvia töitä, saatikka mua kiinnostavia (mikä lienee se tärkeempi seikka) töitä. Tänään näin sattumalta yhden mielettömän paikan, liksa siinä olis mun mittapuulla tosi hyvä ja se olis päivätyötä. Haastava homma jokatapauksessa, mut en mä haasteita oo ennenkään pelännyt. Mä hetken aikaa mietin ja kirjoitin oikeen hyvällä draivilla hakemuksen ja painoin 'lähetä'-nappia :D Mä täytän kaikki hakijalta vaaditut kriteerit vaikka en oo koskaan sellasta työtä tehnytkään. Tuli just tollanen Voi ei!!!!-olo, mutta kokonaan positiivisessa mielessä. Mä en kyllä silti oo kauheen luottavainen, et ne ees pyytäis mua haastatteluun, mut jos mä haastatteluun pääsen, mä alan uskoon jumalaan.

6.37 kilometriä vääntöä

Oli harvinaisen nihkee lenkki. On jo luvattoman kauan edellisestä lenkistä joten tavallaan mä ansaitsin ton. Ensin pohkeet kiristeli ekat pari kilometriä ja sit alko voimat loppuun, kun olin syönyt viimeks viis tuntia ennen tota lenkkiä. Kai sitä taas muistaa ton ravinnon tärkeyden hetken aikaa. Mutta joo, vaikka oli nihkeetä, tuli siitä taas luvattoman hyvä fiilis :D Ai että mä ootan sitä kun pääsen taas kuntoon. Nyt mulla on monta viikkoa silleen, et pääsen helposti lenkille ilman kauheeta sumplimista. Pieni tuuletus sille!!

Mä kerroin

Eilen melkein heti kun olin kirjottanu tänne, mä mietin et nyt päivällä vai vasta illalla. Sit mä laitoin sille viestin, et jos sillä vaan suinkin on kohta viis minuuttia sellasta aikaa, et kukaan ei häiritse, niin soittaa mulle. No se soittikin melkein heti. Mä sanoin et 'öö, töta mä en ensin ajatellu kertoo sulle, mut nyt mä sit kuitenki aattelin, öö mä varasin ajan lääkäriin, koska sillonko me nussittiin, mua sattu aivan jumalattomasti enkä mä sillon kehdannu kertoo sulle, mut se kävi tosi kipeetä, eikä mua ennen oo tolleen sattunu ja...' Sit se oli vaan, et aijaa? Vaikka kyllähän se muistikin nyt, et mä mainitsin, et mulla oli paikat kipeenä sen ekan session jälkeen. Sit se sano et kyllä tommosista pitää kertoa ja mä sanoin et nythän mä kerroin ja asia oli ok. Nyt vaan odotellaan lääkärin tarkastusta.

Yks asia

Niin tää yks asia. Yhdyntäkivut. Mulle on jostain muodostunut sellaiset. Nyt viimeksi tavatessamme äijän kanssa se eka kerta sattui ihan jumalattomasti!! En mä kehdannut ees kertoo äijälle kuinka paljon. Mä purin hammasta ja toivoin et se tulee mahdollisimman nopeesti. Ne kivut tuntui jossain syvällä ja vielä tunti yhdynnän jälkeen mun sisuksiin sattui. Mitä hittoa!? No se eka kerta oli ehdottomasti pahin, mut ei ne kivut kadonneet mihinkään muillakaan kerroilla. Jostain hemmetin syystä mä en kyennyt sitä äijälle kertomaan. Ensin mä tosiaan aattelin, et se on jotain ohimenevää, et turhaan mä sille siitä itken. Sit mä aattelin, et se säikähtää ihan varmasti jos mä kerron ja kaiketi ihan turhaan.

Mä varasin kuitenkin lääkäriltä ajan parin viikon päähän. Kun mä aloin muistelemaan, mä huomasin, et toi kipu on kehittynyt ehkä kevään ja kesän aikana. Nimittäin muistan kipua olleen aiemminkin, mut niin, et sen sai hoidettua pienellä lantionliikkeellä, enää lantion liikuttamisesta ei ollut mitään apua. Ja myös viimeks kun me harrastettiin anaaliseksiä se sattu ihan hemmetisti. Olikohan se maaliskuussa..? Siis sen jälkeen ei olla harrastettu sitäkään mun kipujen vuoksi. Enhän mä kaikkea seksiä voi lopettaa!! Toivottavasti se on jotain minkä saa hoidettua helposti.

Enää tarvii kertoa äijälle.

Elämän ihanuuksia ja vittumaisuuksia

Mä kävin siis äijän luona. Oli jotenki tosi jännä tapaaminen. Mä voitin itseni ja taistelunhaluni KAHDESTI ja musta tuli todella voittaja! Ekana iltana kun oltiin juhlimassa kaveriporukan kanssa ja tietysti mä pikku humalapäissäni halusin tarkennusta pariin asiaan, mistä äijä oli puhunut aiemmin. No se sano, et se oli koittanu vitsailla ja aiko olla puhumatta semmosia enää ja mä tietysti jo vähän ehdin alkaa mököttään. Sit mä sain jostain päähäni et vitut, mä en nyt ala, mä aion nauttia tästä yhdessäolosta ja otin siltä suihin ja sithän me kohta jo pöllyytettiin lakanoita aivan kunnolla. Sanoin kyllä jonkinmoisena loppukaneettina, et asiasta jatketaan vielä jonain toisena päivänä.

Mä mietin seuraavana päivänä asiaa ja päätin etten enää jatka siitä. No sitten äijä tiuski mulle aivan järjettömästä asiasta ja mä tietysti annoin takasin. Sit siitä seuras se perinteinen ja kun äijä koetti vaihtaa aihetta, mä päätin, et hitto, vaihdetaan sitten. Ja taas meni aivan helvetin hyvin. Itse asiassa koko loppuaika tapaamisesta oli aivan mielettömän mukavaa yhdessäoloa. Mun lähtöpäivänä sitten keskusteltiin ihan kiihkotta tästä tilanteesta ja molempien ajatuksista ja tunteista. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Mä tiedän, et mä oon turhan temperamenttinen hetkessä ja ehkä mä vielä opin antamaan ajatuksilleni aikaa jalostua. Ehkä :) No mut se siitä, mulla jäi tosta reissusta hyrisyttävän hyvä mieli ja varmuus meidän suhteesta.

Niin ja ihanaa oli myös tavata kaikkia niitä ystäviä, joita en ole nähnyt taas aikoihin! Erästä ystävää näin sattumalta, se asuu ihan jossain muualla, mut oli ohikulkumatkalla mun entisen kotikaupungin läpi ja oli niin mahtava nähdä sitäkin pitkästä aikaa. Meidän viime tapaamisesta on jo vuosi ja on ilo huomata, et kaikesta tapahtuneesta ja välimatkasta ja ajasta huolimatta meillä edelleen vaan synkkaa. Mä niin tykkään siitä naisesta.

Oli pakko lisätä tohon otsikkoonkin nuo vittumaisuudet. Töissä on ollut nyt ton miniloman jälkeen ihan helvetin vittumaista. Niin vittumaista, et mä mietin työpaikan vaihtoa. Siis työkaverit on edelleen aivan mahtavia, mut asiakaskunta on tällä hetkellä niin sietämätöntä sakkia, et mä en kestä!!! Ja pari vuoroo vasta takana.. Luvassa on tuskaisia hetkiä työmaalla. Mut kyllä sekin vitutus alkaa tältä päivältä jo laantua. Mikään ei kestä ikuisesti. En usko, et ees timantit.

https://www.youtube.com/watch?v=d3KdY_rm1SE

Yllättäviä tuloksia

Mistähän mä alotan. No, pesin aamulla hiukseni Lushin tuotteilla ja etenkin se saippua yllätti mut hirmu positiivisesti! Se pala vaahtosi hurjan paljon ja sitä ei kulunut käytännössä ollenkaan. Hoitoaineesta en ihan vielä vakuuttunut, ei ainakaan kovin liukkailta hiukset tuntuneet sen jälkeen, mut pesun jäljiltä hiukset olivat kyllä todella pehmeät ja mukavan tuntoiset. Harmittaa kun en voinut antaa itsestään noiden hiusten kuivua, vaan oli pakko nopeuttaa prosessia föönillä ja siis sotkea puhdas tukka vielä lämpökäsittelyaineella.

No sitten mä menin töihin uudessa lookissa. Uudet kengät sai mut muuttamaan asukokonaisuuttakin, puin päälleni väljän tunikan jonka kiristin vyöllä rintojen alta ja tunikan alle laitoin minihameen ja pitkät legginsit. Tietty ripustin korviini myös silmälaseihin sopivat korvikset ja meikkasin hieman. Ensimmäisenä tuli Pomon reaktio, joka kuului suurinpiirtein niin, et mä näytän aivan ihanalta, et mun täytyy alkaa jatkossakin pukeutuun noin. Myös työkavereilta ja asiakkailta tuli niin positiivista palautetta, et kai mun nyt on ryhdyttävä oikeasti naiseutumaan :) Huomenna mä pukeudun punaiseen mekkoon. Se tarkoittaa myös sitä, et mun on karsittava vaatekaapistani pois kaikki epänaiselliset vaatteet, jotta mä en tartu niihin joskus kun en millään jaksaisi pukeutua.. No joka tapauksessa tää projekti on saanut niin paljon lämmintä tuulta alleen, et se jatkuu ehdottomasti.

Tänään kävin lenkillä. Juoksin 6.08 kilometriä ja askel kulki kuin unelma. Tänään taas muistin sen, mikä juoksemisessa on niin nautinnollista. Muistan joskus lukeneeni jostain et juoksijalla on 10 tuskallista lenkkiä, jonka jälkeen yksi taivaallinen ja taas 10 tuskallista jne. Ja juuri nää taivaalliset lenkit on niitä minkä vuoksi jaksaa ne 10 tuskan lenkkiä siinä välissä. En ehkä ihan täysin allekirjota tota, mut ajatus on aika lähellä sitä miltä juokseminen musta tuntuu. Tänään oli tosiaan vauhtikin aivan mukava, vauhteja mä en tosin seuraa sen kummemmin, koska en mä aikaa vastaan juokse.

Summa summarum; helvetin hieno päivä.

Raisan naisellistuttaminen jatkuu

Me käytiin kierteleen kirppareita niiden mun vieraiden kans ja mä löysin sillon muutaman ihanan vaatekappaleen jollasia mä oon oikeestaan halunnukki. Aina :) Löyty sellanen Elloksen musta polviin saakka, melkeen perusmekko, mut astetta syvemmällä kaula-aukolla. Sit löyty sellanen country-tyylinen valkoinen hame, niinikään polviin saakka. Ja valkoinen toppi, tosi persoonallinen ja kiva kuin mikä. Nää kaikki maksoi huimat 6 euroa! Mulla on sellaset sikakalliit Freyan rintsikat, jotka nostaa poven tosi nätisti koholle niin et syväänkään uurretusta kaula-aukosta ei näy ne rintsikat. Naiset tietää mitä mä tarkotan. Tänään mä heräsin siihen kun sain tekstarin, et mun Lushista tilaamani tuotteet on saapuneet postiin. No nousin ylös ja tuumin, et lähden hakeen niitä tänään. Puin sitten ylleni nuo edellämainitut rintsikat ja tuon antavan mekon ja voi luoja mitä ne tekee! Rappukäytävässä oli ensimmäinen testi, kaksi nuorta miestä tuli vastaan ja molempien silmät seisahtuivat tissivakoon, hehhheee!! Mä en todellakaan oo koskaan pukeutunut tolleen ihmisten ilmoilla, mut ehkä mä alan lämmetä tollaselle..

Joka tapauksessa tollanen pukeutuminen ja välitön huomio sai mut sellasen uudenlaisen itsevarmuuden valtaan, et mä tepsuttelin kaupungilla rinta rottingilla ja tulin ostaneeksi parit uudet kengätkin. Nimenomaan tähän naisellistuttamisprojektiin sopivat. Toiset tollaset yli-ihanat Tamariksen kukkasandaalit ja toiset Marco Tozzin naisellisesti kopisevat korolliset avokkaat. Mä alan rakastaan alennusmyyntejä!! Jos mä nyt hetkeksi jätän noi tennarit tohon eteiseen lepäileen..

Niin ja ostin myös uudet rintsikat. Hain ne Lindexiltä, sillä se on ainoa 'normi'kauppa, josta saa näin ihmeellisiä kokoja.. Kaikkein paras koko mulle olis 70E, mut Lindexin 75D on myös hyvä. Itse asiassa mä aloin epäillä, et täältä vois jopa Lindexiltä löytyä tota 70E:tä... hmmm. Sieltä, missä mä ennen asuin, ei tota kokoa ollut kuin alan liikkeissä. Ja toden puhuen ei jokaisista rintsikoista viitsi maksaa maltaita.

Joo ja tosiaan, nyt lähtee kokeiluun noi Lushin hiustenhoitotuotteet. Ostin näin aluksi sellasen pala-shampoon ja -hoitoaineen ja huomenna sitten tiedetään millasta niitä on käyttää. Mä vasta kuulin ekaa kertaa tosta Lushista, ne tekee noi tuotteet täysin luonnon aineksista ja pyörittelee käsin noita tuotteita. Äkkiseltään laskettuna aika kalliita tuotteita, mut jos esimerkiks se shampoopala kestää noin 80 pesua, niin ei se sit enää oo paha. Tsekatkaa hei tuo Lush. Mä tuun kertoon käyttökokemuksia, kunhan oon testannut.

Rytmin kääntämistä

Yövuorot on nyt lusittu ja pitäis alkaa harjotteleen päiväeläimen valverytmiä. Töistä tultuani laitoin kuitenkin pyykkikoneen jauhamaan ja istahdin tähän koneelle odotteleen puhdasta pyykkiä. Ja otin kylmän siiderin kaveriksi. Mua ei väsytä tippaakaan.

Eikä mulla oikeestaan oo mitään asiaakaan. Tai mulla oli jotain, mut se meni tässä ihmetellessä. Kai mä sit oon vähän pysäkillä.. Vaan tällasta tää nyt on.

Kävi mulla tossa aiemmin mielessä se äijän veli ja sen tyttöystävä. Mä nään ne loppuviikosta ja koska oon hyvissä väleissä sen tyttöystävän kanssa, aattelin tiedustella suoraan siltä onko niillä kaikki hyvin.

Tää siideri oli muuten Colden Capin ihan se Classic. Hemmetti että on makeeta :/ Mä pidän kuivasta. Tiedänpä ensi kerralla tutkia etiketin tarkemmin.

Täytyy alkaa rustaamaan jonkinlaista Check-listaa reissua varten. Emmä siel hirveitä tarvi, mut se yks eräyö vaatii erikoisvarustelua.
    - Pillu- ja säärikarvojen ajelu (ei vaadita erällä)
    - Ripsari, kajaali, huulikiille
    - Meikinpoistoaine, shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, naamanpesuaine
    - Tissivakomekko ja siihen sopivat rintsikat
    - Juoksuhousut, pari paitaa ja lenkkarit
    - 6 kappaletta pikkuhousuja, 6 paria sukkia
    - Tuliaiset
    - Farkut, takki
    - Paitoja, vielä määrittelemättömiä
    - Makuupussi, vaelluskengät, tuulipuku (erää varten)
    - Hyönteiskarkote
    - Taskulamppu
    - Pullo viinaa
    - Hammasharja, hiusharja

Kai noilla pärjää.

Viimeiset viisi kilometriä

Tän viikon juoksusaldo on siis 5,06 kilometriä, hehhee mikä suoritus! Vaan nyt mä päätin, etten siitä stressa, koska nää pitkät yövuoroputket vie mehut muutenkin, niin starttailen sit ku taas on enemmän aikaa ja mehuja :)

Äijä tossa avautu veljestään. Se on vähän huolissaan, kun se veli on nyt kuulemma ollut pahantuulinen kiukkuilija jo pidemmän aikaa. Äijä epäilee, et se on liian tiukan paikan edessä tyttöystävänsä kanssa. Lisäks äijä epäilee, et se veli ei ehkä välttämättä haluis enää olla sen tyttöystävän kans, et se ois nyt sellasessa pakkosaumassa josta se ei omin neuvoin pääse pois. Vaikken oo nyt nähny tilannetta, niin epäilen, ettei äijän tulkinnat kovin vääriä oo, sillä musta ne ei alunpitäenkään oo ollu kovin hyvä pari. Ne harvoin vitsailee keskenään, lähinnä ne arvostelee toisiaan millon mistäkin. Tottakai mä vertaan niitä vähän muhun ja äijään ja siinä vertailussa niiden suhde ei hyvältä näytä. Enkä siis mitenkään väitä, et meidän suhde ois jotenki pelkkää onnea ja autuutta, mut usein silti on. Ja sillon se näkyy myös muille. Ja vaikkei oliskaan suurin onni ja autuus jollain hetkellä, niin ei me aleta toisiamme sättimään muiden kuullen, tapellaan sitten kahden kesken homma selväksi.

Mut hei, viikon päästä tästä hetkestä lukien mä oon jo äijän kainalossa <3

Arjen sössönsöötä

No niin, reissussa on ryvetty ja ihan hemmetin hauskaa on ollut. Töihinkin oon jo ehtinyt ja arki on tempaissut taas sisäänsä. Tän viikon juoksusaldo tällä hetkellä 0, mut mä oon tänään menossa kyllä. Tosin lyhyelle lenkille vain, tuolla on taas kaamea helle, plääh!

Tuon minireissun aikana mä pidin puhelimen kiinni ja meni kolme päivää etten kuullut äijästä yhtään mitään. Olikin sitten aivan hurjan kova ikävä ja eilen illalla puhuttiin pitkään ja harrastettiin puhelinseksiä. Äijä saa kiksit siitä kun mä leikin leluilla. Siis dildoilla ja värisyttimillä, ei se suinkaan barbeista ja pikkuautoista kiihotu! Enää reilu viikko niin päästään liveseksin pariin. Ensimmäinen yö vietetäänkin sitten teltassa, siitä tulee varmaan hauskaa :)

Ei vaan, kyllä mun on ryhdyttävä tässä toimimaan mikäli mä aion ehtiä tänään sen mitä mä oon aikonut ehtiä :)

Nälkä on kova

Pätee tähän viikkoon. Mieli tekisi juosta, aika vain ei riitä kaikkeen. Tiistaina kävin tosi rennon hölköttelylenkin tätini kanssa, se juoksi ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Oon kyllä ylpee siitä, se veti tosi hyvin. Itsellekin teki hyvää tollanen matalamman sykkeen lenkki. Eilen mä sitten siivosin vieraita varten ja jos ihan totta puhutaan, en ois lenkille tahtonu lähteekkään kun oli niin kuuma ilma taas. Tänään puolestaan oli loistava lenkki-ilma, asteita alle 20, pilvistä ja sateista, ah sitä hapen määrää! Juoksin 5.28 kilometriä, yhden pikku lenkin kahdesti. Toisella kierroksella oli jo aika hyvä vauhti ilman mieletöntä hengästymistä. Kunto kohenee. Vasemmassa jalassa vaan on nyt jotain häikkää, sekä polvi että nilkka ilmoittelevat itsestään. Nilkka kipuilee itse juoksun aikana, polvi juoksun jälkeen. Epäilen et nivelet tai nivelsiteet muistuttelee siitä, et pitäis aloittaa hieman kevyemmin. Mä luotan siihen, et ne vahvistuu pikkuhiljaa.

Huomenna sitten alkaa taas paussi. On meillä onneksi suunnitelmissa uhrata aikaa myös liikunnalle. Ainakin yhtenä päivänä. Ja sitten monena päivänä biletetään, huh :)

No joo. Tän viikon kilometrisaldo on pyöreästi 10 kilometriä ja vaikka paremminkin voisi olla, niin en valita. Tän viikon kaks lenkkiä on olleet suorastaan nautinnolliset :)

Ihmisiä

Eilen mä olin koko päivän töissä läkähtymässä. Tänään tapasin töiden jälkeen anoppini kahvin ja rauhallisen kävelyretken merkeissä. Mun anoppi on vähän ristiriitanen persoona. Kun me ollaan äijän ja sen molempien vanhempien kanssa porukalla, on anoppi vähän äkkipikainen ja vihaisemman oloinen. Nyt kun oltiin ihan kahdestaan, meillä oli tosi hauska ja rento tunnelma. Mukava päivä. Lenkille en ehtinyt.

Huomenna lahtaan kaks kärpästä yhdellä iskulla; nään sukulaisiani ja saan samalta reissulta lainaan yhden patjan mun tulevia vieraita varten. Keskiviikkona olis sitte se seuraava lenkkipäivä. Tän viikon kilometrit jää huimasti jälkeen viime viikosta. Mä ehdin periaatteessa lenkille vaan keskiviikkona ja torstaina heti töiden jälkeen. Perjantaina kun pääsen töistä, kaverit on jo laskeutuneet tänne ja meidän yhteiset päivät menee siellä minilomalla ja hauskan pidossa.

Vaikka mä nyt kaipaisin sellasia vapaita, jotka saisin viettää ihan itsekseni, oon mä silti onnellinen siitä, et mä nään kaikkia ihania ihmisiä :)

Huh hellettä!

Osaa se vain pidellä lämpimiä kesäkelejä. Mä niin toivon parempia lenkkikelejä; pilvistä, vähemmän lämpöä, ehkä jopa sadettakin. Kävin tossa töiden jälkeen 6 kilometrin lenkin. Koko matkan 'juoksin' :) Hölkkäähän se vielä on. Mutta kuitenkin, tän viikon kilometrisaldo on 32.65, josta 6 kilometriä (tarkalleen ottaen 6.16) palauttavaa reipasta kävelyä. Mulla on pieniä omituisia tuntemuksia ollut nyt vasemmassa nilkassa. Täytyy nyt todellakin pitää kevyttä hölkkää varsinkin asfaltilla, sillä mä en todellakaan haluu saada mitään vammaa nyt kun mä taas oon saanu vireen kohdilleen. Siis sen henkisen vireen. Kunnolliseen juoksukuntoon on vielä matkaa, mutta onneks mulla ei oo kiirettä mihinkään.

Syömään täytyy vaan opetella. Siis vittu kyllä mä syödä osaan, mut täytyy nyt huolehtia siitä, et hoksaa syödä ENEMMÄN. En mä laihtuu haluu, mä haluun vaan hyvän juoksukunnon. Tänään ostin työkaverille ja mulle pullat, siis pullan söin aamulla. Lounaan söin töissä, puolet lautasellisesta salaattia, toinen puoli pastaa ja muutamia lihanykeröitä siellä täällä. Kotiin tullessani lapoin pari desiä kasviskeittoa ja voilla sekä juustolla peitellyn jyvänäkkärin, jotka taatusti kului siellä lenkillä. Nyt tarttis syödä, mut ei tahdo maistua. Mä inhoon syödä väkisin. Ruoka on mulle herkkä juttu. Mä mieluummin jätän syömättä, kuin syön epämieluisissa olosuhteissa tai liian nopeasti taikka väärällä tavalla. Mä en ikinä vois syödä kävellessäni (?!) niinkuin täällä näkee usein tehtävän. Se siitä.

Taas on hirmu ikävä äijää. Soiteltiin tuossa ja se oli ihmeen puheliaalla tuulella. Sit mä kerroin millasta unta olin nähny pari yötä sitten ja sain sen hiljaseks. Ikävä. Onneks enää muutama viikko niin mä nään sen <3

23,58 kilometriä

Mä kävin reippaana naisena aamulenkillä. Aamulenkit ei oo koskaan ollu mun juttu, mut nyt mä päätin, et niistä TULEE mun juttu :) Sykkeet tahtoo nousta aamuisin taivaisiin eikä yleensä lenkki kulje. Mä oon kyllä jostain lukenut, et se on yksilön omista sisäisistä värinöistä tai mistä vitusta lie kiinni, et milloin on paras aika treenata kenellekin. Kai se pitää paikkansa. Iltapäivä on mun aikaa. Mut kai se on hyväksyttävä taas vuorotyöläisenä, et se aika on otettava sieltä mistä sen saa. 

Enkä mä pikaisella etsimisellä löytäny mitään kilometrilaskuria mistään interwebin syövereistä. Olkoon, mä lasken manuaalisesti. Mietin et pitäskö mun asettaa joku tavote johonkin mennessä vai huvikseni hölkötellä kilometrejä mittariin. Saa nähdä. 

Unohdus luo onnea

Mä muistin vielä päivällä mistä mun piti tulla tänne rutiseen. Äijään liittyen. Vaan ehdin jo unohtaa sen :) Ja nyt meillä oli hirmuisen hauska lirkuttelupuhelu. Todellakin oon sitä mieltä, et hyvä muisti vaan lisää tuskaa. Unohtelijalle elämä on hauskempaa ja antoisampaa. Esimerkiks mulla on tää ominaisuus mistä oon tosi tyytyväinen; voin nimittäin katsoa samat leffat ja lukea samat kirjat vaikka kerran vuodessa, kun mä yksinkertasesti unohdan mitä niissä tapahtuu. Tai jotkut mä muistan. Mut vaan sellaset, mitkä on jättäny muhun jäljen jollain tapaa. Ja vaikka mä oon vähän kade niille, jotka osaa siteerata eri leffojen fraaseja eri tilanteissa, niin en silti niin kade, et opettelisin itse saman. Paitsi yhden fraasin mä muistan; 'Get busy livin' or get busy dyin''. Mä muistan sen siksi, et mä katoin sen leffan eilen :)

No joo, ei mulla muuta. Unohdelkaa ja olkaa onnellisia!

Mökit mökkeiltynä

Joo se meni se harrastustiimin mökkireissu. Ja vieläpä täysin putkeen, jos saan luvan kertoa. Oli aivan helvetin hauska reissu! Tuli naurettua niin, et varmasti noista parista päivästä sai pari lisävuotta elämän loppupäähän. Tietysti sillä oletuksella, ettei sössi niitä lisävuosia jollain muulla elämän osa-alueella.

Mut niin, vetomiehen kans asiat meni niinku mä aavistelin, eli enää sitä vetoa ei oo. Tää on mulle tosi hyvä juttu, sillä en mä kaipaa elämääni mitään ylimäärästä säheltämistä. Tossa ajassa ehti tutustuun muihinki harrastajiin paremmin ja mikäs sen mukavampaa. Kaiken kaikkiaan loistoreissu :)

Mä oon käynyt nyt pari kertaa lenkillä ja juoksukärpänen on purrut ihan saatanan lujaa taas, auts! Oon muutamia kertoja juossut tälle kesälle, mut kelit on olleet niin paahtavat, et olo on ollut tosi paska lenkin jälkeen. Eilen puolestaan oli sopiva juoksukeli, pilvinen ja tuulinen, ja siitä jäi järisyttävän hyvä fiilis. Harmittaa ihan vitusti kun en saanut  itseeni tänään aiemmin ylös, et oisin ehtiny aamulenkille. Vaan on se hyvä pitää välillä välipäiväkin. Mä tuppaan aloittaan aina liian lujaa. Tällä kertaa aattelin hidastaa tahtia näin alussa. Jos vaik ensimmäisen kuukauden malttaisi hissutella.. Mä en kyllä ehdi nyt tänä vuonna mihinkään juoksutapahtumaan, ellen halua sielläkin hissutella, mut ei kai tuo haittaa. Omaksi iloksenihan mä sitä muutenki duunailen. Mä voisin yrittää kikkailla tänne jonkinlaisen kilometrilaskurin itselleni kannustukseksi. Tällä viikolla kilometrejä on kertyny 17,52. Mä tiedän sen siitä kun kuskaan taskussani puhelinta ja pidän SportsTrackeria päällä. Kätevä ohjelma.

Sanonpa äijästä sen verran, et ollaan sovittu seuraava tapaaminen, mut tällä hetkellä on vähän nihkee tunnelma. Mun täytyy selittää tarkemmin joskus toiste. Jos enää muistan koko nihkeilyä =) Nyt on mentävä töihin.

Raisan naisellistuttamista ja naisellisia puolia

Mä yleensä pukeudun tosi rennosti ja mukavasti. Tiukat stretch-farkut, löysät yksväriset paidat ja tennarit on mun juttu. Korkkareissa en kyllä jaksa vieläkään vaivautua jalkojani kuluttamaan, mut keinot on monet. Niin ja kyllä mä joka päivä ehostan hieman; nypin kulmakarvat joka päivä, laitan niihin hivenen melko vaaleaa kajaalia (ihan vaan et ne näyttää tasasemmilta), ripsiväriä levittelen pari kerrosta ja tarvittaessa jotain puuteria tai talvella sävyttävää kosteusvoidetta. Ja tietysti hajuvedet, niihin mä pukeudun joka päivä :) Nyt vaan oon uusien hajuvesien ostokiellossa, sillä joku järki mullakin on!


HAJUVEDET

Tästä on pakko tehdä oma alaotsikko. Mä nimittäin rakastan tuoksuja, hajuja, kaikkea sitä maailmaa mikä avautuu mulle mun nenäni kautta Siis hajuvesistä. Mä käytän niitä yleensä ajanjaksoittain. Silleen, et johonki vuodenaikaan tai vaikka johonkin viikkoon sopii jotenkin joku tietty tuoksu. Ja ne tuoksut, mitkä on mun hajumuistissa varattu jollekin muulle, niitä mä en voi käyttää itse. Hyvä esimerkki tästä on Dolce Gabbanan Light Blue, tuoksu jota mä RRAKASTAN, mut en voi ostaa itselleni, koska mä en haluu muistella henkilöä joka sitä aina käytti. Toinen on Elisabeth Ardenin Red Door, tuoksu jota mä RRRAKASTAN, mut en voi ostaa itselleni koska yhdellä kollegalla on sitä. Tai sanotaanko ennemmin, et se käyttää sitä säännöllisesti.

Carolina Herreran 212 New York-tuoksu oli sellanen minkä mä käytin eka kertaa ostaessani ihan ennätysajassa loppuun. Herreran 212 sexy New York miellytti tasan ostohetkellä, oon ehkä kerran käyttäny sitä. Hugo Bossin Deep Red on mun kestosuosikki talvituoksuna. Kesällä se ei käy missään nimessä, mut talvella ei ole sitä ihanampaa. Tai on, Tresorin Midnight Rose jakaa ykkössijan mun talven tuoksuissa. Sekä talvella että kesällä, juhlimassa tai muuten kun haluan tehdä lempeän eroottisen vaikutelman, käytän Kenzon Amouria, mikä myös on yksi kestosuosikeistani. Tällä hetkellä mulla on sellanen fiilis, et mä käytän Kenzon Parfym D'ete:tä. Siinä on kuumiin kesäpäiviin hyvin sopiva raikas ja kevyt kesätuoksu. Sitten on joitain noita kokeilutuoksuja, joita tulee käytettyä tosi harvoin ja joihin uponnutta rahamäärää ei mielellään muistele :) No eiköhän tässä tullut tuoksuista.

...........

Mut siis takaisin asiaan. Kun mä yleensä pukeudun tosi rennosti ja yksinkertasesti, niin mä en tunne oloani kovin kotosaksi missään kimaltavissa hepenissä tai  korkeissa koroissa. Mut nyt mä aattelin lähestyä tätä juttua vähän varovaisemmin. Mulla on ollut muutama oikeen naisellinen vaatekappale jo pidempään. Yleensä oon pitäny niitä vaan juhliessa. Mut nyt kun mulle tuli tää naisellinen olo, niin mä päätin pukea niitä vaatekappaleita arkenakin. Ja kappas! Vähän syvempi, tissivaon paljastava kaula-aukko, ja rintoja korostava paidan leikkaus teki tehtävänsä. Mä sain lisää naisellista draivia ja päätin alkaa käyttään myös korvakoruja. Niitä mä oon todellakin käyttäny vaan juhliessani, mut nyt laitoin sellaset tosi simppelit vähän roikkuvat ja paljon heiluvat korvakorut ja kappas! Mä haluun alkaa käyttään korvakoruja aina, niistä saa mielettömän fiiliksen!

Mä oon nyt shopannut itselleni yhden sellasen bling-bling-paidan, jota voi hyvin käyttää arkenakin. Ja sen kans noi em. korvakorut sopii muuten ihan hemmetin hyvin. Sit ostin toisen paidan, joka on sellanen oikeen rintoja korostava, vähän tyttömäinen, röyhelöin somistettu paita. Nyt mä oon ostanut siis kaks sellasta paitaa mitä en olis vuosi sitte aatellu ees päälle pukevani. Ja oon kulkenut niillä ihan julkisilla paikoilla hyvin fiiliksin :)   Ainoo tosi hankala tässä mun naiseus-projektissa on KENGÄT. Mistä hemmetistä mä löydän mun makuuni olevat kengät? Sopivan naiselliset, mut sellaset joilla on hyvä kävellä? Tää on vielä vaiheessa. Onneksi nykysin Converset käy vaikka olis paidassa bling-blingiä ja korvissa korut. Ja mä ihan varmaan kävelen tennareilla niin kauan, että kohdalle osuu NE kengät. Että voi siis kestää...

Ja takin mä löysin vasta, tosi hieno ja sopii ihan hemmetin hyvin Conversejen ja tissivakopaitojen yhdistäväksi linkiksi. Harmi vaan, et nyt on ollut niin lämmintä, ettei takkia voi pitää kun kainalossa :)

Luojalleni kiitos myös mun kynsistä. Mulla on ihan hemmetin lujat kynnet, kestää mitä vaan lohkeematta tai katkeematta. Ennemminkin niiden vitsauksena on se jatkuva pakko leikata ja viilata niitä. Kun ne on tarpeeks pitkät, on tietokoneella näppäily ihan helvetillistä, ja ne kasvaa tosi nopeesti. Viime viikolla laitoin ne käyttökuntoon ja taas alkaa olla hankaluuksia näppiksen kans. Mut sillon ne on taivaallisen tarpeelliset, nuo mun kynnet, kun mä haluun lakata ne :) Ne kaunistaa kyllä kädet. Oikeestaan jopa ilman lakkaa ne on hyvän näköset mun pienissä sormissa.

No niin. Mä oon kirjottanu tätä päivitystä nyt varmaan 4 tuntia. Oon samalla pakannut, pyykännyt ja puhunut varmaan 2 tuntia puhelimessa. Mulla on pari kaveria tuolta mun kotiseudulta tulossa lomillaan mun luo ja meillä on suunnitteilla päivämatka Pietariin. Vaatii paljon suullista suunnittelua ;) Eli tahtoo sanoo, et mun ajatus on katkennu niin monta kertaa et mä en oikeen enää tiedä mitä mä aioin alun perin tänne kirjottaa.

Eli heippa ja soitellaan!

Töissä levännyttä Raisaa

Joo, oon nyt saanu sitten ihan tosissani lepäillä töissä, salli mun vielä nauraa tähän vähän :D Mulla oli tossa heti tollanen kunnon työputki ja aivan hiki päässä saanut paiskia joka päivä töitä. Työmäärästä huolimatta ollut hyvä draivi päällä ja oikeesti  on ollut kiva olla taas töissä.

Tää etäsuhde on tässä kohtaa aika jännä kokonaisuus. Toisaalta on tasasen ikävä toista ja sen fyysistä läheisyyttä ja toisaalta nauttii vapaudesta ja siitä, että saa tehdä asiat niin kuin huvittaa ja milloin huvittaa. Mut joo, toi läheisyyspuoli on välillä turhankin rankkaa, siis nimenomaan sen puute. Mä olin eilen töiden jälkeen aivan hurjassa kiimassa. Olisin tarvinnut äijää just heti siinä. Luonnollisesti jouduin turvaamaan omaan käteeni ja mun piti runkata viidesti siinä muutaman tunnin aikana enkä siltikään tuntenut itseeni tyydytetyksi. Siitä puuttui se kulli. On mulla dildo tuolla kaapissa, mutta se ei vaan aja samaa asiaa. Täytyy ryhtyä suunnittelemaan lemmenlomaa äijän luo.

Mut sitä ennen on tulossa mökkireissu harrastajien kesken. Oh my. Vetomieskin lähtee sinne. Oh my. Siitä tulee taatusti hurjan hauska reissu, mutta hivenen mua jännittää tietyiltä osin. Mä toivoisin, et kun oon pari päivää viettäny vetomiehen kans samassa paikassa, se veto vähenis. Siis kun näkis paremmin millanen se on ja siitä lähtis se tietty hohto. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Mut toisaalta taas pelottaa jos se saakin enemmän sitä hohtoo. Enkä mä haluis tätä asiaa mietiskellä enkä antaa sille sillä tavoin yhtään enempää painoarvoo, mut toisaalta mä haluun selventää itselleni yksityiskohtasesti missä mä meen. Eli tässä vaiheessa mä oon antanu itselleni luvan olla silleen harmittomasti ihastunu vetomieheen, mut koskeminen on ankarasti kiellettyä. Sitä mä en antais itselleni koskaan anteeks. On tää tiukka paikka. Tää on niin uus tilanne mulle. No, ens viikolla mä oon taas paljon viisaampi tässä asiassa.

Mä taidan lähtee ulos ja henkisesti valmistautuun tuleviin taistoihin :)

Töihin lepäämään!

Mä oon nyt lomani viettäny. Äijä oli mun luona lähes koko mun loman, ja kun mä tänään saattelin sen koneelle, mä pillahdin itkuun. Ja kotiin tullessa mua vähän ahdisti tulla yksin tyhjään kämppään.

On ollut aivan helvetin tunnerikas loma. Me ollaan tavattu molempien sukulaisia ja kavereita, me ollaan tapeltu ja sovittu. Me ollaan nussittu ihan hullun lailla ja mä oon ottanut siltä suihin; niin että sen muna on vereslihalla. Sitten me ollaan pidetty mykkäkoulua ja kuljettu käsikädessä ja naurettu toistemme huonoille jutuille. Siinä se loma on mennyt. Mä oon miettinyt että onko tää nyt tässä, onko tää meidän elämää; kuuluuko meidän olla yhdessä vai onko tää vain se nuoruudenrakkauden testaus? En mä vastausta siihen tiedä vieläkään, mutta mä oon alkanut epäileen, että tällasta tää elämä toisen ihmisen kanssa nyt vaan on. Tai nimenomaan että tää on vielä siitä parhaasta päästä. Me ollaan oltu kuitenkin nyt reilu kaks viikkoo lähes 24/7 yhdessä ja silti meidän riidat on helposti sovittavissa. Meille seksi maistuu ja voidaan jopa viettää aikaa toistemme kavereiden kanssa.

Joinakin hetkinä kun mä makoilen äijän vieressä ja silitän sen karvasta rintaa, mä aattelen et se on SE, se on mun suuri rakkaus, jota mä aion rakastaa elämäni loppuun saakka. Sitten kun riidellään, mä mietin et vittu mä vihaan sitä, mä ootan sitä hetkeä kun se sanoo, et nyt tää loppuu; Grande Finale. Mä en itse sitä haluu päättää, tai siis tätä en haluu päättää, mut mä joskus luulen et äijä haluu. Mut nyt se sano erään riidan päätteeks, ettei se ois tässä jos se ei haluis olla mun kans. Ja mä huomasin, että enhän mäkään ois tässä ellen mä haluis olla sen kans! Eli plus miinus nolla. Ollaan taas lähtötilanteessa. Tai ei tietystikään lähtötilanteessa, meillä on historiaa jo, mutta siinä tilanteessa, jossa huomaa että on parempi olla toisen kanssa kuin ilman sitä toista. Kun toinen ihminen, ja sen seura on niin tärkeitä, ettei niistä haluu luopuu. Kun vierellä on ihminen joka tuntee sun kipeimmät kohdat, tietää miten satuttaa ja miten saada hyvälle tuulelle. Ei sellasesta voi helposti luopuu. Kai te ymmärsitte?

Me tosiaan myös käveltiin ton reilun parin viikon loman aikana niin paljon, etteivät jalat enää tänään tahtoneet kunnolla kantaa. Ne vaan eivät enää kulkeneet! Onneksi mä saan vielä huomisen lepuutella väsyneitä jalkojani. Nyt kyllä tuntuu siltä, että ihanaa päästä töihin lepäämään :)

------------------------------

Tulin vielä istumaan ulos, keskellä yötä, tänne uuden kaupungin yöhön. Tässä mun lähellä on tosi kaunista, puisto jossa on paljon penkkejä. Täällä voi jopa yöllä olla, kun ei ole iniseviä seuralaisia koko ajan läsnä. Muunlaisia seuralaisia kyllä riittää, on jos jonkinlaista taskuvarasta tai humalaista joita varoa. Niihin tottuu helpommin kuin sääskiin, ne ei hyökkää huomaamatta iholle eikä aiheuta kutinaa viikoiksi eteenpäin. Mua on sääsket kuitenkin elämäni aikana kiusanneet enemmäm kuin nämä täällä.

Kai mä nyt voin sen verran kertoa et oon muuttanu Helsinkiin. Onhan tää melkeen ku Suomen New York. Nyt kun mä oon asunu täällä kohta tän puoli vuotta, niin kertaakaan ei oo ollu niin hiljasta kun nyt juhannuksena. Hauskaahan se vain on, nähdä tämäkin kaupunki hiljaisena. Mä en oo puoleen vuoteen nähnyt tällasta hiljaisuutta. En koko aikana kun oon täällä asunut. Talvella toki ihmiset olivat koloissaan, mutta niitä silti riitti kauppakeskuksiin. Nyt juhannuksena ei riittänyt edes sinne. Äh, mulla ei oo nyt muuta sanottavaa. Kiitos ja kuulemiin.

Lähtölaskenta lomaan 1..2..3..

Enää kaks työvuoroo. Hemmetti mä en oo koskaan ennen oottanu mitään lomaa näin innolla. Ei nytkään kyllä johdu mistään sellasesta että tarvitsisin oikeesti töistä lomaa, vaan mä haluun vaan sellasta vapaata aikaa touhuta mitä ikinä päähän pälkähtää (ja lotto taas vetämään).

Nyt kun oon kertonu jotain töistä, voin varmaan kertoo jotain uudesta harrastuksestakin. Harrastus on vähän miesvaltainen, huomaa varsinkin vaativammalla tasolla. Harrastelijatasolla on naisiakin paljon. Mut joo, siellä oon huomannu itselleni tulevan välillä kiellettyjä ajatuksia 'vieraista' miehistä. Mun porukan vetäjä on mua pari vuotta nuorempi mies, johon mä heti tunsin kummaa vetoa. Ja mä uskon et se tunsi muhun. Tiedätte varmaan ne pitkät hymyilevät katseet, toisen lähelle hankkiutumisen ja hakemalla haetut kosketukset joissa sähkö leviää sormenpäästä varpaisiin saakka. Sekin on parisuhteessa, pitkässä ja vakavassa, mut ei se sitä vetoo poista mihinkään. Ja sit siel on yks sellanen mua n.6 vuotta nuorempi mies joka puolestaan on jotenki tosi avoimen kiinnostunu musta, vaikka myös se on parisuhteessa, perheellinen mies. Tää mun vetomies on sellanen vähän ujompi herrasmies ja tää musta kiinnostunu on hivenen päällekäyvä ja huomionhakunen. Tai ainakin mun huomiota hakee todella kärkkäästi.

Tää on tavallaan jännää ihmiskoetta. Mä tunnen et tää huomionhakunen ryhtys mun kans mihin vaan, jos mä näyttäsin vihreetä valoo. Sille en haluu sitä valoo näyttää, koska en ymmärtäis antaa sitä mitä antaisin ymmärtää. Sit tää mun vetomies. Mä tunnen siihen niin sellasta lämmintä vetoa, et mä en haluis tehdä mitään mikä vois huonontaa sen osakkeita kotonaan. Enkä myöskään ois valmis pettämään äijääni. En ees vetomiehen kanssa. Musta on vaan niin kiva tuntee tällä tavoin kun viimeks ku mä tunsin vetoa johonkin muuhun kuin omaan mieheeni, niin se oli kärsimystä ja odotusta ja taas kärsimystä. Siksi koska mun piti päästä pois sillosen miehen läheltä. Ei me oltu mitään yhdessä ja siksi kai mä rakastuinkin niin päätä pahkaa. Mutta sillonki mä halusin erota entisestä ennen mitään uusia säätöjä. Ja kun mä tän tiedän itestäni, mä voin luottaa siihen, et mä en ala touhuumaan mitään, mitä en oo valmis tekeen pää pystyssä. Pettämistä mä en vois tehä niin. Siks musta on tavallaan tosi turvallista tuntea vetoa just tähän mieheen, tähän kilttiin ja herttasesti hymyilevään. Mä uskon et se tuntee samoin sillä mä oon ollu läsnä niissä katseissa ja kosketuksissa. Sille mä periaatteessa voisin näyttää vihreetä valoo, koska mä en usko et se siihen reagois teoilla. Niinpä. Se on hieno mies. (mullakin on kotona hieno mies, mut mä puhun nyt hetken tästä kaverista). Ja tavallaan siks koska aavistelen, miten tää vetomies reagois, niin en sitten puolestaan viitsis laittaa sitä siihen asemaan. Tiedättekste. Hyvä kasvattaa hyvää ja silleen :) Mut siis pointti oli kai se, et mullakin on nyt tyyppi kenestä mä tavallaan joskus unelmoin, mutta keneen mä en rohkenis koskea koska se vaan ei sopis meille. Meillä on molemmilla jo onnelliset olosuhteet mitä kumpikaan ei vaihtais pois :)

Joo tää teksti oli omistettu vetomiehelle in my dreams, heh =)

Huokaus!

Pitkästä aikaa viikonloppuvapaa! Sit enää yks koulutuspäivä ja kolme oikeeta työvuoroa ja loma (ahhhh) alkaa.

Reijan ja Pirkan kuvioista kuulin nyt jotain lisää, mut oikeestaan mä en haluu kovin paljon tietääkään sit loppujen lopuksi. Mä uskon et Pirkka kertois jos mä vaan kysyisin, mut en mä sit kuitenkaan haluu tietää liikaa. En. Ja mä aistin et Reija ei haluu kertoa mulle. Tavallaan se tuntuu pahalta, mut ei me vielä niin hyvin tunneta, eä mä olettaisinkaan sen mulle vielä avautuvan. Ja samapa tuo. Mua vähän säälittää tollanen säätäminen, kun sain kuitenkin sen käsityksen ettei mistään oikeesta ihastumisesta saatikka välittämisestä oo kyse, vaan puhtaasti säätämisestä. Äh, korostan vielä, et asia ei oikeestaan mulle kuulu, enkä oo niin ihmeen kiinnostunut siitä.

Oiekestaan kun tämmöstä katselee vierestä, niin sitä onnellisempi mä oon äijästä. Äijä on silleen tasanen ja luotettava, rauhallinen ja se mittailee asioita vähän eri näkökulmasta. Se on sanonu et sen mielestä se alkurakkauden huuma jossain vaiheessa katoaa ilman muuta, mut siihen tilalle tulee sellanen kumppanuus ja aito välittäminen ilman niitä kuohuavia tunteita. Aivan fiksusti sanottu. Näin mäkin tavallaan uskon, vaikken haluiskaan luopua siitä alun huumasta kovin äkkiä. Tai ainakin mä toivoisin, että parisuhteessa molemmat koittais panostaa siihen yhteiseen hyvään oloon ja yhteisiin motiiveihin ja muihin. Et olis tavallaan sellanen parisuhteen punanen lanka mistä molemmat pitää kiinni. En saanu muuten kiitettyä äijää tänään. Sillä on sukulaisia yövieraina, kun sen sukulaispojalla on valmistujaisjuhlat. Vähän harmitta kun en itse päässyt, mut tällasta tää kaukosuhteilu on. Tänään äijältä on tullut tekstareita, jotka on ollut täynnä sydämiä ja pusuja, mä oon niistä jotenki ihanan otettu, kun se ei kauheesti brassaille tollasilla. Kai silläkin alkaa jo ikävä vaivaamaan.  Kyllä mullakin. Mä oisin kyllä valmis taas muuttamaan yhteen, tää erillään asuminen on tehnyt jotenki tosi hyvää ja mä oon huomannu alkaneeni arvostaan äijässä jopa niitä piirteitä jotka on välillä aiheuttanu mussa suurta ärtymystä. Meillä on kuitenkin helppo olla yhdessä huolimatta näistä meidän luonteiden eroavaisuuksista. Ehkä tää vaan on molemmille sellasta uusien asioiden käsittelyä ja oman katsannon laajentamista.

Mut huomenna mä lähden viettään sukulaisten kanssa grillausiltaa ja aion nauttia ihanasta kesäillasta ja ihanasta seurasta. Saunotaan ja otetaan vähän bisseä ja unohdetaan hetkeksi arkihuolet :)

Lomafiilistelyä

Joko mä sanoin, että kun äijä tulee tänne, jään mäkin lomalle. Itseasiassa viikon kuluttua viettelen jo ensimmäistä lomapäivää :) Mä nyt oikeesti odotan tuota lomaa. Melko rankka työputki takana ja mä oon ollut nyt paljon töissä noiden kesäsijaisten ja keikkareiden kanssa ja se on aika kuormittavaa. Niille on niin paljon vielä epäselvää, eikä ne uskalla tehdä itsenäisesti mitään ratkasuja, niin siinä on vakkarina silti huolehdittava joka asiasta, vaikka nimelliisesti ne olis jonku toisen tehtäviä. Onneksi noi kesäsijaiset on sentään mukavia. Eiköhän ne ala mukavasti tässä pelittää, kun kesä etenee ja saadaan ajettua ne kunnolla sisään.

Mulla / meillä ei oo kauheesti suunnitelmia lomalle ja hyvä niin. Nyt tarvii sellasta aikaa et saa tehdä mitä mieleen juolahtaa. On meillä äijän kans varattuna yks pikku lemmenloma romanttisessa hotellissa, mut ei sen suurempaa. Mä vähän meinasin, etten vielä ala ootteleen äijää (enkä lomaa) kovin tosissani, mut emmä voi olla oottamatta :D En vaan voi! Eilen illalla nukkumaan laittaessani haaveeilin äijän kainalosta ja karvasesta rinnasta ja toivoin NIIIIIN kovasti, et se ois jo siinä vieressä.

Äijästä puheen ollen se taas eilen yllätti mut. Se otti ihan itse puheeksi sellasen asian, joista se yleensä mieluummin vaikenee. Toki se veti mut vähän hiljaseksi, mut mä kyllä hymyilin sisälläni :) Ja nyt mä luulen et se tulkitsi sen mun hiljasuuden jotenki suuttumuksena, tai jonain, ja mun täytyy tänään kiittää sitä siitä, et se otti asian puheeksi. Tai ei kiittää, vaan kertoo et musta tuntui tosi hyvältä, kun se saattoi mulle avautua asiasta.

En tiedä onko se tuo tulleva ja loma vai tuleva äijä vai mikä, mut mulla on ollu viime päivinä ihan järisyttävän hyvä fiilis. Oikeesti se on tuntunut ihan kropassa, välillä on muljahdellut rinnassa aivan kuin jännittäisi jotain edessä olevaa ihanaa juttua tai vastaavaa. Eilen väsytti sattuneista syistä (kröhöm), mutta taas tuo outo hyvä fiilis tuntuu valtaavan mut :) En valita.

Töistä vol.2

Siis numero 4, Pirkka: Pirkka on sellanen osittain hyvinki vaihtoehtosta elämää viettävä nuori mies. Mua pari vuotta nuorempi. Se on oikeen positiivinen, avulias, antelias ja sosiaalinen luonne. Mä tuun sen kans tosi hyvin juttuun, meillä on paljolti samanlainen  maailmankatsomus. Ja mä tiedän sen siitä, kun sen kanssa me ollaan noista isoista asioista oikeesti puhuttu! Sen kanssa tulee heittäydyttyä syvälliseen keskusteluun tämän tästä ja se on kyllä virkistävää. Pirkka ei kitise tyhjästä eikä puhu ihmisistä pahaa. Se juo kummallisia itämaisia teejuomia ja hymyilee paljon. Ihan vasta käytiin Pirkan kanssa oluella töiden jälkeen ja mua lämmitti kovasti kun se sano, et se on tosi onnellinen kun on saanu tutustua muhun. Se kuvaili mua positiiviseksi ja helposti lähestyttäväksi ihmiseksi. Ei toki puhunut puuta heinää, kyllä mä sen tiedän, mutta se todella arvostaa niitä mun piirteitä ja mukavahan sellasta on kuulla. Pirkka on sellanen, et se saa mut hyvälle tuulelle pelkällä läsnäolollaan.

Numero 5, Timo: Timo on työryhmän vanhimpia. Se on työssään hurjan hyvä, se noudattaa työpaikan pelisääntöjä tarkasti, mutta osaa tarvittaessa joustaa. Sillä on kotona liuta lapsia ja se on yksi niistä syistä, miksi se ei osallistu työporukan illanviettoihin. Muitakin syitä on, mutta ei niistä enempää. Timo on halutessaan melkoinen veijari ja sen yleinen olemus herättää mussa suurta luottamusta. Sillä on rauhallinen olemus ja mieletön auktoriteetti. Ja se on lempeä kuin lammas, mutta asiat yleensä menee niin kuin Timo niiden tarkoittaa menevän. Timo on hauskan näköinen hymyillessään ja näyttää sillon ihan nuorelta pojalta. Mieletön tyyppi sanalla sanoen.

Numero 6, Marjukka: Marjukka on vahva persoona työssä. Sillä on selkeät mielipiteet ja linjaukset, vaikka se jää monesti muun työryhmän jalkoihin vanhakantaisen ajatustyylinsä vuoksi. Ihmisenä Marjukka on mukavaa juttuseuraa ja pääasiallisessa työnkuvassaan rautainen ammattilainen. Mä arvostan Marjukkaa todella paljon, vaikka muutama työryhmän jäsen puhuukin siitä monesti aika negatiiviseen sävyyn. Tai ei nekään Marjukkaa henkilönä paheksu, ainoastaan sen näkemyksiä työssä. Mä oon tehnyt sen kans aika vähän töitä, mutta mun kokemuksen perusteella se on pätevä nainen.

Numero 7, Jetta: Jetta on myös aika nuori. Ja Jetta on astetta paremmasta perheestä. Se näkyy sen käyttäytymisessä ja kuuluu puheessa. Jetta on hieman hankalasti lähestyttävissä, mut mä jostain syystä sain siihen heti alussa jonkinlaisen yhteyden, joka kantaa edelleen. Se on aina aidosti iloinen, kun näkee mut töissä ja mä voin samoin siitä. Se on hieno ja hillitty nainen, jossa on joissain asioissa jännää särmää siihen sen syntyperään nähden. Jetta pyörii aika vähän vapaa-ajallaan muiden työkavereiden kanssa, mutta mielellään osallistuu silloin, kun sillä ei ole muita suunnitelmia. Jetta on yleensä porukassa aika hiljainen, sillä ei ole tarvetta tuoda itseään esille. Se juo hiljaa teetä ympäristöään mittaillen kun muut seurustelevat äänekkäästi. Mä kyllä tykkään siitäkin.

Numero 8, Elisa: Elisa on työryhmän uusin jäsen. Se on kiltti maalaistyttö, joka haluaa tehdä työnsä hyvin ja on ottanut hyvin roolinsa meidän työyhteisössä. Se on osallistunut jo kaikkeen mitä sen aikana on järjestetty ja uskon, että tulee pärjäämään hyvin jatkossakin. Mä en vielä kauheen hyvin Elisaan oo päässy sisään, mutta  meillä onkin ollut tosi vähän yhteisiä vuoroja.

Numero 9, Tarja: Tarja näkyy vain töissä. Se ei käy illanvietoissa, mutta töissä se on sitäkin vahvempi persoona. Nyt se on ollut virkavapaalla tovin ja mä en nyt saa siitä irti kummempaa. Saan varmaan sit kun se tulee taas töihin.

Numero 10, Pomo: Meidän esimies on upea, vähän jo vanhempi nainen. Se on aina tyylikäs ja asiallinen ja ehdottoman ammattitaitoinen. Se huolehtii itsestään niin kuin vain nainen voi. Se tuoksuu aina hyvältä, pukeutuu todella tyylikkäästi ja huokuu itsevarmuutta. Siitä huolimatta se on hauska, vitsikäs ja lämmin ihminen. Mä olisin sille kade, jos mä en ois itseeni tyytyväinen näine hyvineni. Onneksi oon, sillä näin mä voin antaa sille kaiken kunnian mikä sille kuuluu. Upea nainen.

Numero 11, Pikkupomo: Pikkupomosta mulla ei oo vielä paljon sanottavaa. Se on tehokas, kyllä. Ei tykkää ottaa meihin työntekijöihin kovin henkilökohtasta kontaktia. Hyvä niin. Pikkupomo on olemukseltaan jotenkin poikamainen, vaikka se meikkaakin itseään tosi naisellisilla väreillä. Joo, sitä se on, poikamainen. Naisellista siitä ei saa millään, ei edes sillä meikillä. Aivan ok tyyppi, vähän sitä näkyy, mutta työnsä hoitaa kunnialla.

Numero 12, Isopomo: Isopomon mä mainitsen vaan siksi, että se on olemassa. Sitä ei juuri näy ja se on olemukseltaankin tosi huomaamaton. Se pyörittää isoja kuvioita ja on niissä taitava.

Joo, ja ettei tää nyt vaikuta siltä, että meillä olis pomoja jotenki liikaa, niin pikkupomolla on toinenki osasto hoidettavanaan ja iso pomo on isomman yksikön johtaja. Pomo on se, joka meillä on arjessa aina läsnä ja johon me pääasiassa nojataan työasioissa.

Oikeestaan se, mikä mua nyt töissä on hieman vaivannut, on Reijan ja Pirkan välinen suhde. Tai siis en tiedä onko niillä varsinaista suhdetta, mutta jotain niillä kuitenkin on. Reija on paljastanut jotain siihen suuntaan, et Pirkka ois siitä kiinnostunut, mut Reija ei haluu sen kans mitään. Mikä on tietenkin aivan älytön väite, sillä Reija on Pirkan kanssa niin paljon kuin mahdollista etenkin vapaa-ajalla. Eikä sekään mua varsinaisesti haittais, tehkööt mitä haluavat, aikuiset ihmiset, mutta Pirkka mua käy sääliksi. Kun mä uskon, että jos Pirkka rakastuu, se tekee sen ryminällä ja mä toivon ettei se ottais tyhjää korttia. Reija on jollain tavalla sellanen tyttö, joka hakee miesten huomiota silleen..hmm..kuinka mä se sanoisin. Se haluaa, että miehet kiinnostuu siitä ja kun niin käy, se vaan lisää löylyä vaikka ei meinaiskaan sillä mitään. Tämä on tässä kevään aikana nähty jo kahden muun miehen kohdalla. Tää kuulostaa jopa musta itsestä siltä kun oisin jotenkin mustasukkanen Pirkasta. En oo. Mä vaan tykkään siitä enkä haluis sen satuttavan itteensä tossa tilanteessa, enkä varsinkaan haluis, et meille tulis töissä sitten jotain hankaluutta työilmapiiriin jonkun salasuhteilun vuoksi. Siis oikeestaan täysin itsekkäästi toivon ettei mitään niitten välillä olis :p

No joo. Nytpä tiedätte mun työkaverit. Mulla näppis sauhus tossa aiemmin, mut sit äijä soitti ja ajatus taas katkes. Mä saan sen mun luo..itseasiassa jo ensi viikolla! No en mä vielä ala sitä ihan tosissani odottamaan, mutta jopa se on lähellä.

Töistä

Menkat alko juuri sillon ku niiden pitiki!! Aivan uskomatonta, et ne kahtena peräkkäisenä kertana alkaa just eikä melkeen. Mä oon ladannu puhelimeen sellasen appsin joka seuraa menkkoja mun puolesta, ihan kätsä. Mun menkoissa ehkä kiitollisinta on se, et ne alkaa aina päivällä ja sillonki tosi varovaisesti tihuuttamalla. Ei kerkee koskaan tulla suurta vahinkoa :)

Mun piti avautua töistä vähän, niin nyt mä sen teen. Ensinnäki se vakkariporukka mitä meitä siellä nyt on, on tosi tiiviisti hitsautunu tässä kevään aikana yhteen. Vaikka on siinä jotain henkilökemia-asioita, joiden vuoksi kaikki ei tuu kaikkien kans NIIN hyvin juttuun, mut pääasiassa hirmu hyvä työryhmä. Eihän täysin kitkatonta porukkaa ookkaan. Oikeestaan on kaks sellasta ihmistä jotka on jättäytyny aina pois työporukan illanvietoista, mut ne on muuten työryhmässä tärkeitä ja kuuluu siihen ilman muuta. Ehkä mun on kuvailtava niitä työryhmän jäseniä yks kerrallaan.

Numero 1, Reija: Reija on vajaa kolmekymppinen avoliitossa oleva nainen. Reija on tosi nätti silleen naapurintyttömäisellä 'semi-hippi'tavalla ja se on tosi rauhallinen työssään. Sen parisuhde ei voi oikein hyvin ja mä luulen et se on melko altis pettämään sitä miestään. Niillä ei seksielämä tahdo sujua ja ilmeisesti siitä puhuminenkin on aika vaikeaa. Tai tää Reija ei ehkä ees haluu siitä puhuu sen miehensä kanssa, puhuu sitten kavereilleen. Mä tykkään Reijasta vaikka se onkin joskus vähän vaikeesti lähestyttävä kaikesta naapurintyttömäisyydestään huolimatta.

Numero 2, Tiina: Tiina on meidän työryhmän nuorin edustaja. Se on naisellisen pyöreä, tosi tyylikäs ja todella  kaunis naisenalku. Myös todella hillitty tunteenilmauksissaan ja muussa ulosannissaan. Tiina on ihan varmasti ollut edelllisessä elämässään ihan oikea prinsessa, niin hieno ja ihana se on. Kaikessa olemisessaan Tiina on välittävä ja seurallinen, ehkä hieman turhamainen joissain asioissa, aivan upeaa seuraa tilanteessa kuin tilanteessa. Mä tykkään Tiinasta hirveen paljon.

Numero 3, Taija: Taija on meidän sihteeri. Se on työryhmän vanhimmasta päästä, mutta ei missään nimessä vailla nuorekkuutta, ei! Taija on just niinku Ellu, tv-sarjasta Kumman Kaa. Se ei oo mikään tulitikku vaan rehevä, aito nainen. Ja uskaltaa olla sellanen. Se uskaltaa kämmätä ja uskaltaa olla ammatillisesti niin pätevä, että jopa miespuoliset ylimmät esimiehet luottaa siihen ihan satasella. Se on nainen isolla N:llä ja mä koen sen tosi läheiseksi. Oon siitä täällä jo maininnutkin, tai meidän illanistujaisista. Sen kans ollaan lähdössä syksyllä reissuunkin. Hieno nainen jota mä kunnioitan ja jonka ystävä mä haluun olla aina.

Numero 3, Pirkka;

Äh, täytyy jatkaa ensi kerralla. Lupasin lähteä ulos syömään. Kuulemiin.

Sovittu

Kyllä me sitten sovittiin tuo meidän riita. Silleen oikeesti, mä kerroin mikä mua siinä vitutti ja äijä ihan itse tajus sen, että se oli tuottanut mulle pettymyksen sillä valehtelu-yritelmällään, koska mä kuitenkin oon aina kokenu voivani luottaa sen sanomisiin. Sitä se kyllä pahoitteli. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Mä näin viime yönä sellasta unta, et meil oli se vauva mistä joskus on tässäkin suhteessa puhuttu. Tää uni nyt tuli varmasti suoraan siitä, kun mä ootan tässä menkkoja alkavaksi. Tissit on jo turvonneet, joten ei pitäs enää kauan mennä. Sitä toistakaan vaihtoehtoa mä en nyt oikeesti haluis miettiä. Ja sitä säikympi sen asian suhteen. Viimeks ku me tavattiin äijän kanssa, mulla oli ovulaation aika juuri sillon viimeisenä päivänä ennen kotiin palaamista. Yleensä mulla nousee näppyjä naamaan ennen menkkoja; nyt niitä ei oo tullut (mikä tosin voi johtua myös siitä, että aurinko on polttanut mun naaman ihan karrelle tässä kuluneella viikolla). Eilen mulla kusetti ihan hemmetisti koko päivän, jouduin töissä ravaamaan vessassa jatkuvasti, vaikka join päivän aikana vaan yhden kupin kahvia (mietin silti, voisko lähestyvät menkat aiheuttaa tän). No typeräähän tää on ees ajatella, kun kalenterin mukaan mun menkkojen pitäs alkaa vasta huomenna (mikä sekin on aivan sattumanvaraista, mulla on kerran aiemmin alkanu menkat ns.aikataulussa). Elikkä summa summarum; ne todennäkösesti alkaa huomenna, tai vielä todennäkösemmin ylihuomenna, kun mulla on pitkä päivä töissä, jollon se olis mahdollisimman vittumaista, ja mä oon sit vaan ihan turhaan stressannut niistä.

Näin mä myös sellasta hukkumis-unta, toissayönä, et mä olin tavallaan yks toinen henkilö, mutta mä tunsin miltä se hukkuminen tuntui, mutta onneksi mä heräsin ennenkuin ehdin vetää keuhkot täyteen vettä :) Hukkumiskuolema olis musta ehkä se kaikkein kauhein tapa kuolla. Vesi ei oo muutenkaan mun elementti. Kyllä ma uida osaan, ei siinä mitään, mut vesi vaan jotenki pelottaa mua. Koskaan ei tiedä mitä siellä pinnan alla on, kun eihän sinne koskaan nää. Ja itseasiassa vaikka näkiskin, niin sekin pelottaa. Mun elementti on vaarat ja tunturit ja kaikki nyppylät, mitkä on sitä perusmaastoa ylempänä ja joista näkee kauas.

Ei vaan kyllä mun täytyy alkaa pukemaan ja hakeutumaan työpaikalle.