Töihin lepäämään!

Mä oon nyt lomani viettäny. Äijä oli mun luona lähes koko mun loman, ja kun mä tänään saattelin sen koneelle, mä pillahdin itkuun. Ja kotiin tullessa mua vähän ahdisti tulla yksin tyhjään kämppään.

On ollut aivan helvetin tunnerikas loma. Me ollaan tavattu molempien sukulaisia ja kavereita, me ollaan tapeltu ja sovittu. Me ollaan nussittu ihan hullun lailla ja mä oon ottanut siltä suihin; niin että sen muna on vereslihalla. Sitten me ollaan pidetty mykkäkoulua ja kuljettu käsikädessä ja naurettu toistemme huonoille jutuille. Siinä se loma on mennyt. Mä oon miettinyt että onko tää nyt tässä, onko tää meidän elämää; kuuluuko meidän olla yhdessä vai onko tää vain se nuoruudenrakkauden testaus? En mä vastausta siihen tiedä vieläkään, mutta mä oon alkanut epäileen, että tällasta tää elämä toisen ihmisen kanssa nyt vaan on. Tai nimenomaan että tää on vielä siitä parhaasta päästä. Me ollaan oltu kuitenkin nyt reilu kaks viikkoo lähes 24/7 yhdessä ja silti meidän riidat on helposti sovittavissa. Meille seksi maistuu ja voidaan jopa viettää aikaa toistemme kavereiden kanssa.

Joinakin hetkinä kun mä makoilen äijän vieressä ja silitän sen karvasta rintaa, mä aattelen et se on SE, se on mun suuri rakkaus, jota mä aion rakastaa elämäni loppuun saakka. Sitten kun riidellään, mä mietin et vittu mä vihaan sitä, mä ootan sitä hetkeä kun se sanoo, et nyt tää loppuu; Grande Finale. Mä en itse sitä haluu päättää, tai siis tätä en haluu päättää, mut mä joskus luulen et äijä haluu. Mut nyt se sano erään riidan päätteeks, ettei se ois tässä jos se ei haluis olla mun kans. Ja mä huomasin, että enhän mäkään ois tässä ellen mä haluis olla sen kans! Eli plus miinus nolla. Ollaan taas lähtötilanteessa. Tai ei tietystikään lähtötilanteessa, meillä on historiaa jo, mutta siinä tilanteessa, jossa huomaa että on parempi olla toisen kanssa kuin ilman sitä toista. Kun toinen ihminen, ja sen seura on niin tärkeitä, ettei niistä haluu luopuu. Kun vierellä on ihminen joka tuntee sun kipeimmät kohdat, tietää miten satuttaa ja miten saada hyvälle tuulelle. Ei sellasesta voi helposti luopuu. Kai te ymmärsitte?

Me tosiaan myös käveltiin ton reilun parin viikon loman aikana niin paljon, etteivät jalat enää tänään tahtoneet kunnolla kantaa. Ne vaan eivät enää kulkeneet! Onneksi mä saan vielä huomisen lepuutella väsyneitä jalkojani. Nyt kyllä tuntuu siltä, että ihanaa päästä töihin lepäämään :)

------------------------------

Tulin vielä istumaan ulos, keskellä yötä, tänne uuden kaupungin yöhön. Tässä mun lähellä on tosi kaunista, puisto jossa on paljon penkkejä. Täällä voi jopa yöllä olla, kun ei ole iniseviä seuralaisia koko ajan läsnä. Muunlaisia seuralaisia kyllä riittää, on jos jonkinlaista taskuvarasta tai humalaista joita varoa. Niihin tottuu helpommin kuin sääskiin, ne ei hyökkää huomaamatta iholle eikä aiheuta kutinaa viikoiksi eteenpäin. Mua on sääsket kuitenkin elämäni aikana kiusanneet enemmäm kuin nämä täällä.

Kai mä nyt voin sen verran kertoa et oon muuttanu Helsinkiin. Onhan tää melkeen ku Suomen New York. Nyt kun mä oon asunu täällä kohta tän puoli vuotta, niin kertaakaan ei oo ollu niin hiljasta kun nyt juhannuksena. Hauskaahan se vain on, nähdä tämäkin kaupunki hiljaisena. Mä en oo puoleen vuoteen nähnyt tällasta hiljaisuutta. En koko aikana kun oon täällä asunut. Talvella toki ihmiset olivat koloissaan, mutta niitä silti riitti kauppakeskuksiin. Nyt juhannuksena ei riittänyt edes sinne. Äh, mulla ei oo nyt muuta sanottavaa. Kiitos ja kuulemiin.

Lähtölaskenta lomaan 1..2..3..

Enää kaks työvuoroo. Hemmetti mä en oo koskaan ennen oottanu mitään lomaa näin innolla. Ei nytkään kyllä johdu mistään sellasesta että tarvitsisin oikeesti töistä lomaa, vaan mä haluun vaan sellasta vapaata aikaa touhuta mitä ikinä päähän pälkähtää (ja lotto taas vetämään).

Nyt kun oon kertonu jotain töistä, voin varmaan kertoo jotain uudesta harrastuksestakin. Harrastus on vähän miesvaltainen, huomaa varsinkin vaativammalla tasolla. Harrastelijatasolla on naisiakin paljon. Mut joo, siellä oon huomannu itselleni tulevan välillä kiellettyjä ajatuksia 'vieraista' miehistä. Mun porukan vetäjä on mua pari vuotta nuorempi mies, johon mä heti tunsin kummaa vetoa. Ja mä uskon et se tunsi muhun. Tiedätte varmaan ne pitkät hymyilevät katseet, toisen lähelle hankkiutumisen ja hakemalla haetut kosketukset joissa sähkö leviää sormenpäästä varpaisiin saakka. Sekin on parisuhteessa, pitkässä ja vakavassa, mut ei se sitä vetoo poista mihinkään. Ja sit siel on yks sellanen mua n.6 vuotta nuorempi mies joka puolestaan on jotenki tosi avoimen kiinnostunu musta, vaikka myös se on parisuhteessa, perheellinen mies. Tää mun vetomies on sellanen vähän ujompi herrasmies ja tää musta kiinnostunu on hivenen päällekäyvä ja huomionhakunen. Tai ainakin mun huomiota hakee todella kärkkäästi.

Tää on tavallaan jännää ihmiskoetta. Mä tunnen et tää huomionhakunen ryhtys mun kans mihin vaan, jos mä näyttäsin vihreetä valoo. Sille en haluu sitä valoo näyttää, koska en ymmärtäis antaa sitä mitä antaisin ymmärtää. Sit tää mun vetomies. Mä tunnen siihen niin sellasta lämmintä vetoa, et mä en haluis tehdä mitään mikä vois huonontaa sen osakkeita kotonaan. Enkä myöskään ois valmis pettämään äijääni. En ees vetomiehen kanssa. Musta on vaan niin kiva tuntee tällä tavoin kun viimeks ku mä tunsin vetoa johonkin muuhun kuin omaan mieheeni, niin se oli kärsimystä ja odotusta ja taas kärsimystä. Siksi koska mun piti päästä pois sillosen miehen läheltä. Ei me oltu mitään yhdessä ja siksi kai mä rakastuinkin niin päätä pahkaa. Mutta sillonki mä halusin erota entisestä ennen mitään uusia säätöjä. Ja kun mä tän tiedän itestäni, mä voin luottaa siihen, et mä en ala touhuumaan mitään, mitä en oo valmis tekeen pää pystyssä. Pettämistä mä en vois tehä niin. Siks musta on tavallaan tosi turvallista tuntea vetoa just tähän mieheen, tähän kilttiin ja herttasesti hymyilevään. Mä uskon et se tuntee samoin sillä mä oon ollu läsnä niissä katseissa ja kosketuksissa. Sille mä periaatteessa voisin näyttää vihreetä valoo, koska mä en usko et se siihen reagois teoilla. Niinpä. Se on hieno mies. (mullakin on kotona hieno mies, mut mä puhun nyt hetken tästä kaverista). Ja tavallaan siks koska aavistelen, miten tää vetomies reagois, niin en sitten puolestaan viitsis laittaa sitä siihen asemaan. Tiedättekste. Hyvä kasvattaa hyvää ja silleen :) Mut siis pointti oli kai se, et mullakin on nyt tyyppi kenestä mä tavallaan joskus unelmoin, mutta keneen mä en rohkenis koskea koska se vaan ei sopis meille. Meillä on molemmilla jo onnelliset olosuhteet mitä kumpikaan ei vaihtais pois :)

Joo tää teksti oli omistettu vetomiehelle in my dreams, heh =)