Uusi blogiteksti

Njooh. Mulla ei oo oikeestaan mitään kerrottavaa, elämä soljuu tällä hetkellä niin mukavasti omalla painollaan. Tai no joo, töissä mä oon alkanu viihtyyn paremmin. Oikeestaan viime viikolla oli jo kiva mennä töihin. Oon alkanu sisäistään hommia ja kun tietyt rutiinit saa haltuun, niin ei tunnu työtehtävätkään niin ylivoimasilta. Vaikka sitä työväkeä vähän onkin. Vaan eiköhän tämä tästä. Kyllä mä silti pidän silmäni auki muiden töiden osalta, mut oon nyt tavallaan ottanu sen asenteen, et mä jään tonne.

Äijän kans meillä on edelleen tosi seesteistä. Aivan uskomatonta, et meillä menee tälleen :) Kyllä me tietysti nahistellaankin ;) Seksi on hyvää ja sitä on paljon. Tänäänkin heräsin siihen, kun paljon ennen kellonsoittoa äijän käsi vaelsi rinnoillani ja lähti sieltä kohti alapäätäni, pyöri pakaroilla ja silitteli häpyhuuliani pikkuhousujen läpi. Käänsin lantiotani ja äijän sormet uivat varovasti pikkuhousujeni lahkeensuusta jo kastuneeseen vakooni.. Ja lopun voinette arvata ;) Torkuttiin sitten jonkin aikaa sylikkäin ja noustiin ylös kun kello soi. Aika ihanaa olla taas tälleen yhdessä <3

Mulla ei oo mitään valittamista :)

Katkipoikki.

Alkoi uus työ heti kuuden päivän putkella ja vieläpä ilman perehdytystä.. Voin kertoa, että on vituttanut. Työ on raskasta ja sitä tehdään ihan minimimiehityksellä. Ilman perehdytystä (vittuperkelesaatanahelvetti). Työkaverit on tosi ihania mitä oon niihin ehtiny tutustua, mut jos ei tuo työ muuten ala maistua, mä alan hakeen muita hommia. Tuo on yksityinen firma ja ne tietenkin hakee maksimaalista voittoa työntekijöiden kustannuksella. Ottaa kyllä vähän päähän. Mut onneksi on neljän kuukauden koeaika, ehtii katsella muita mahdollisuuksia ja myös vähän sitä, lähteekö tuo kuvio muuttumaan tosta. 

Vaan kun työrintamalla menee huonommin, on kotona asiat hurjan hyvin :) Meillä menee sanalla sanoen ihan vitun hyvin, ollaan jotenki tosi onnellisia ja kuherrellaan kotona kahdestaan. Makoillaan sohvalla käsikädessä ja peiton alla ollaan aivan kiinni toisissamme. Seksi on ihanaa ja sitä on paljon. Valtakunnassa siis kaikki hyvin. 

Osittain tähän tilanteeseen on päästy varmaan tuon vuoksi kun oltiin jonkin aikaa niin paljon erossa toisistamme. Eletään nyt ehkä sellaista uutta kuherruskuukautta :) Siitäkin huolimatta tuntuu, että jokin isompi asia siellä taustalla on muuttunut. Molemmilla ehkä kasvanut arvostus toisen läsnäoloa ja läheisyyttä ja yhdessä tekemistä kohtaan. Nyt tietää että nuo asiat ei oo aina niin itsestäänselviä. Luottamus on myös vahvempi molemmin puolin, luottamus toisiimme, mutta myös luottamus meihin. Tähän meidän juttuun :)

Vaikka mäå oon ihan rikki niin oon mä samalla hurjan onnellinen <3

Onnellinen nainen

Pikaista väliaikatiedotusta raapustan. Kamat on saatu siirrettyä. Hommaa on vielä paljon jäljellä. Illaksi uusiin töihin tutustumaan. HUH!! Kaiken kaikkiaan tää tuntuu ihan hemmetin hyvältä :) Mä oon nauttinut äijän läheisyydestä ihan eri tavalla kuin pitkiin aikoihin. Kun nähtiin harvoin, oli tapaamisissa aina oma kiireensä, piti ehtiä tekemään tiettyjä asioita jne. Nyt ei tarvi, kun kaiken voi tehdä huomennakin :) Pitkästä aikaa siivoaminenkin tuntuu KIVALTA, on oikein nautinnollista järjestellä yhteistä tilaa ja yhdessä miettiä miten tavarat järjestellään ja etenkin yhdessä ryömiä peiton alle ja nukahtaa kainaloon <3

*Pakpak*

Alkaa olla pakattuna kaikki sellaset kamat, mitä mä en enää tarvii. Siis täällä, tähän vuodenaikaan ja silleen. Juu. Lenkkarit mä vielä jätän :)

Mä juoksin viime viikolla vielä varastoon yhden lenkin tätä viikkoa varten. Lauantaina juoksin siis 6.07, maanantaina 9.75 ja tänään 5.87. Tälle viikolle on siis kertynyt 21.69 kilometriä ja voi olla etten mä saavuta tavotetta taaskaan(!!). Huomenna meen illallistreffeille suoraan töistä. Perjantaina saatan ehtiä. Ehkä myös sunnuntaina. Mut en mä nyt siitä stressaa. Tuo maanantain vajaan kympin lenkki oli lopussa aivan kauhea! Jossain 7-8 kilometrin kohdalla mun jalat hapotti ihan kokonaan ja hädin tuskin pysyin juoksuvauhdissa kotiin saakka. Se johtui kyllä tasan huonosta syömisestä ja juomisesta sen päivän aikana, mutta tulipahan taas opittua.

Nyt ei oikein kirjoitus irtoa. Väsyttää aivan jumalattomasti.

30

Tänään juoksin 8.43 kilometriä ja viikkotavoite paukahti pikkaisen yli. Nyt on hyvä fiilis, voin vaikka chillailla loppuviikon mikäli haluan. Tän päivän lenkillä oli paras vauhti koko kesän aikana juostuista lenkeistä lenkin pituudesta huolimatta. Eikä lenkki silti tuntunut erityisen raskaalta, itseasiassa suurin osa lenkistä meni juuri niin kuin hyvän lenkin pitää mennäkin :) Happyhappyjoyjoy :)

5.77 kilometriä lisää

Kävin äsken juoksemassa 5.77km. Eli mittarissa on jo 21.81 tälle viikolle. Hyvä niin, sillä en oo yhtään varma pääsenkö mä viikonloppuna juokseen metriäkään. Perjantaina en pääse, se on ihan varma, mutta lauantai ja sunnuntai on varsin epävarmoja molemmat. Lauantaille on nyt kasaantunut niin paljon menoja, et jotku on pakko vaan kylmästi jättää väliin. Toisaalta mulla ei ees tekis mieli kahtena peräkkäisenä päivänä juhlia. Sitä on saanut tänä kesänä tehdä niin paljon, et alkaa jo kyllästyttään. Siis oikeesti, kauheet lärvit ja seuraava päivä tyystin pilalla ja pahimmassa tapauksessa et ees muista kaikkea edellisestä illasta. Emmä tiedä mikä mulla on päässä naksahtanu, mutta toi ei nyt oikeen vastaa mun käsitystä hauskanpidosta. Vaikka ei sekään nyt varsinaisesti hauskalta kuulosta, et mä istun yksin kämpillä katsomassa telkkaria, hehheh, mutta mä nyt viihdyn tällä hetkellä sellasessa tilassa :)

Odottamisen ihanuutta

No niin, siinä oli mun viimeiset yövuorot. Tuleva työ onkin vaan kahdessa vuorossa, loppuu tuo rytmin kääntely. Osittain voi johtua noista yövuoroista, mut mä en oo saanu nyt mitään aikaan täällä kotona. Siis tuon muuton eteen. Mulla on joitakin pahvilaatikkoja pakattuna, mut kauheesti pitää miettiä mitä mä vielä tarvin ennen muuttoa ja mikä todellakin pitää jättää viimehetkelle pakattavaksi. Mä oon joutunu jo pakatuista vaatesäkeistä penkoon vaatetta vielä käyttöön...

Pakkaamista enemmän aikaa mä oon ehtinyt käyttään siihen, et mä mietin miten mä elän sit ku mä oon muuttanu takas :) Onneksi se on tuttua elämää, niin ei mee kuvitelmat ihan metsään. Siis sellasia asioita mä oon miettiny, et mitä mä kokkailen ja missä mä käyn lenkillä ja sellasta. Ja tietysti sitä, et saan olla äijän iholla. Tuo kokkailujuttu on aika paljonkin pyöriny nyt mun mielessä. Täällä mä inhoon kokkailla, kun tuo keittiö on tollanen neliön kokonen koppi... Mut sitten mä alan tekeen oikeesti kotiruokaa taas. Kunnollista ruokaa, en mitään vatsan täytettä. Tuo tupakanpolton lopettaminen on nimittäin muuttanut mun ruokavaliotakin parempaan suuntaan. Ei se nyt mikään hirmu huono ole koskaan ollut, mut parantamisen varaa siinä kuitenkin on ollut. Äijä kuuluu aika paljon syövän itsekseen eineksiä ja muuta sontaa, mistä ei saa kertakaikkiaan mitään ravintoaineita ja siihen tulee taatusti muutos :) Mun mies ei sonnalla elä! 

Tästä viikosta siis alkaa taas tää 30km/vko - tavote. Eilen kävin juoksemassa 5.86 kilometriä. Menin aika hissukseen taas, mutta eipä mulla kiirettä ole. Mulla on nyt pyöriny ajatuksissa alkaa treenaamaan puolikkaalle ens kesäkautta varten, mut mä vähän vielä mietin. Toisaalta eihän se oo vielä mikään maratoni :) Mä nautin huvikseni juoksentelusta, mut olis myös ihan kiva vähän testailla rajojaan.

Iltalisäys: Tänään nielin kilometrejä 10.18. Reilu puolet viikon juoksuista siis juostuna :) Nyt on mukavan raukee olo..