Huokaus!

Pitkästä aikaa viikonloppuvapaa! Sit enää yks koulutuspäivä ja kolme oikeeta työvuoroa ja loma (ahhhh) alkaa.

Reijan ja Pirkan kuvioista kuulin nyt jotain lisää, mut oikeestaan mä en haluu kovin paljon tietääkään sit loppujen lopuksi. Mä uskon et Pirkka kertois jos mä vaan kysyisin, mut en mä sit kuitenkaan haluu tietää liikaa. En. Ja mä aistin et Reija ei haluu kertoa mulle. Tavallaan se tuntuu pahalta, mut ei me vielä niin hyvin tunneta, eä mä olettaisinkaan sen mulle vielä avautuvan. Ja samapa tuo. Mua vähän säälittää tollanen säätäminen, kun sain kuitenkin sen käsityksen ettei mistään oikeesta ihastumisesta saatikka välittämisestä oo kyse, vaan puhtaasti säätämisestä. Äh, korostan vielä, et asia ei oikeestaan mulle kuulu, enkä oo niin ihmeen kiinnostunut siitä.

Oiekestaan kun tämmöstä katselee vierestä, niin sitä onnellisempi mä oon äijästä. Äijä on silleen tasanen ja luotettava, rauhallinen ja se mittailee asioita vähän eri näkökulmasta. Se on sanonu et sen mielestä se alkurakkauden huuma jossain vaiheessa katoaa ilman muuta, mut siihen tilalle tulee sellanen kumppanuus ja aito välittäminen ilman niitä kuohuavia tunteita. Aivan fiksusti sanottu. Näin mäkin tavallaan uskon, vaikken haluiskaan luopua siitä alun huumasta kovin äkkiä. Tai ainakin mä toivoisin, että parisuhteessa molemmat koittais panostaa siihen yhteiseen hyvään oloon ja yhteisiin motiiveihin ja muihin. Et olis tavallaan sellanen parisuhteen punanen lanka mistä molemmat pitää kiinni. En saanu muuten kiitettyä äijää tänään. Sillä on sukulaisia yövieraina, kun sen sukulaispojalla on valmistujaisjuhlat. Vähän harmitta kun en itse päässyt, mut tällasta tää kaukosuhteilu on. Tänään äijältä on tullut tekstareita, jotka on ollut täynnä sydämiä ja pusuja, mä oon niistä jotenki ihanan otettu, kun se ei kauheesti brassaille tollasilla. Kai silläkin alkaa jo ikävä vaivaamaan.  Kyllä mullakin. Mä oisin kyllä valmis taas muuttamaan yhteen, tää erillään asuminen on tehnyt jotenki tosi hyvää ja mä oon huomannu alkaneeni arvostaan äijässä jopa niitä piirteitä jotka on välillä aiheuttanu mussa suurta ärtymystä. Meillä on kuitenkin helppo olla yhdessä huolimatta näistä meidän luonteiden eroavaisuuksista. Ehkä tää vaan on molemmille sellasta uusien asioiden käsittelyä ja oman katsannon laajentamista.

Mut huomenna mä lähden viettään sukulaisten kanssa grillausiltaa ja aion nauttia ihanasta kesäillasta ja ihanasta seurasta. Saunotaan ja otetaan vähän bisseä ja unohdetaan hetkeksi arkihuolet :)

Lomafiilistelyä

Joko mä sanoin, että kun äijä tulee tänne, jään mäkin lomalle. Itseasiassa viikon kuluttua viettelen jo ensimmäistä lomapäivää :) Mä nyt oikeesti odotan tuota lomaa. Melko rankka työputki takana ja mä oon ollut nyt paljon töissä noiden kesäsijaisten ja keikkareiden kanssa ja se on aika kuormittavaa. Niille on niin paljon vielä epäselvää, eikä ne uskalla tehdä itsenäisesti mitään ratkasuja, niin siinä on vakkarina silti huolehdittava joka asiasta, vaikka nimelliisesti ne olis jonku toisen tehtäviä. Onneksi noi kesäsijaiset on sentään mukavia. Eiköhän ne ala mukavasti tässä pelittää, kun kesä etenee ja saadaan ajettua ne kunnolla sisään.

Mulla / meillä ei oo kauheesti suunnitelmia lomalle ja hyvä niin. Nyt tarvii sellasta aikaa et saa tehdä mitä mieleen juolahtaa. On meillä äijän kans varattuna yks pikku lemmenloma romanttisessa hotellissa, mut ei sen suurempaa. Mä vähän meinasin, etten vielä ala ootteleen äijää (enkä lomaa) kovin tosissani, mut emmä voi olla oottamatta :D En vaan voi! Eilen illalla nukkumaan laittaessani haaveeilin äijän kainalosta ja karvasesta rinnasta ja toivoin NIIIIIN kovasti, et se ois jo siinä vieressä.

Äijästä puheen ollen se taas eilen yllätti mut. Se otti ihan itse puheeksi sellasen asian, joista se yleensä mieluummin vaikenee. Toki se veti mut vähän hiljaseksi, mut mä kyllä hymyilin sisälläni :) Ja nyt mä luulen et se tulkitsi sen mun hiljasuuden jotenki suuttumuksena, tai jonain, ja mun täytyy tänään kiittää sitä siitä, et se otti asian puheeksi. Tai ei kiittää, vaan kertoo et musta tuntui tosi hyvältä, kun se saattoi mulle avautua asiasta.

En tiedä onko se tuo tulleva ja loma vai tuleva äijä vai mikä, mut mulla on ollu viime päivinä ihan järisyttävän hyvä fiilis. Oikeesti se on tuntunut ihan kropassa, välillä on muljahdellut rinnassa aivan kuin jännittäisi jotain edessä olevaa ihanaa juttua tai vastaavaa. Eilen väsytti sattuneista syistä (kröhöm), mutta taas tuo outo hyvä fiilis tuntuu valtaavan mut :) En valita.

Töistä vol.2

Siis numero 4, Pirkka: Pirkka on sellanen osittain hyvinki vaihtoehtosta elämää viettävä nuori mies. Mua pari vuotta nuorempi. Se on oikeen positiivinen, avulias, antelias ja sosiaalinen luonne. Mä tuun sen kans tosi hyvin juttuun, meillä on paljolti samanlainen  maailmankatsomus. Ja mä tiedän sen siitä, kun sen kanssa me ollaan noista isoista asioista oikeesti puhuttu! Sen kanssa tulee heittäydyttyä syvälliseen keskusteluun tämän tästä ja se on kyllä virkistävää. Pirkka ei kitise tyhjästä eikä puhu ihmisistä pahaa. Se juo kummallisia itämaisia teejuomia ja hymyilee paljon. Ihan vasta käytiin Pirkan kanssa oluella töiden jälkeen ja mua lämmitti kovasti kun se sano, et se on tosi onnellinen kun on saanu tutustua muhun. Se kuvaili mua positiiviseksi ja helposti lähestyttäväksi ihmiseksi. Ei toki puhunut puuta heinää, kyllä mä sen tiedän, mutta se todella arvostaa niitä mun piirteitä ja mukavahan sellasta on kuulla. Pirkka on sellanen, et se saa mut hyvälle tuulelle pelkällä läsnäolollaan.

Numero 5, Timo: Timo on työryhmän vanhimpia. Se on työssään hurjan hyvä, se noudattaa työpaikan pelisääntöjä tarkasti, mutta osaa tarvittaessa joustaa. Sillä on kotona liuta lapsia ja se on yksi niistä syistä, miksi se ei osallistu työporukan illanviettoihin. Muitakin syitä on, mutta ei niistä enempää. Timo on halutessaan melkoinen veijari ja sen yleinen olemus herättää mussa suurta luottamusta. Sillä on rauhallinen olemus ja mieletön auktoriteetti. Ja se on lempeä kuin lammas, mutta asiat yleensä menee niin kuin Timo niiden tarkoittaa menevän. Timo on hauskan näköinen hymyillessään ja näyttää sillon ihan nuorelta pojalta. Mieletön tyyppi sanalla sanoen.

Numero 6, Marjukka: Marjukka on vahva persoona työssä. Sillä on selkeät mielipiteet ja linjaukset, vaikka se jää monesti muun työryhmän jalkoihin vanhakantaisen ajatustyylinsä vuoksi. Ihmisenä Marjukka on mukavaa juttuseuraa ja pääasiallisessa työnkuvassaan rautainen ammattilainen. Mä arvostan Marjukkaa todella paljon, vaikka muutama työryhmän jäsen puhuukin siitä monesti aika negatiiviseen sävyyn. Tai ei nekään Marjukkaa henkilönä paheksu, ainoastaan sen näkemyksiä työssä. Mä oon tehnyt sen kans aika vähän töitä, mutta mun kokemuksen perusteella se on pätevä nainen.

Numero 7, Jetta: Jetta on myös aika nuori. Ja Jetta on astetta paremmasta perheestä. Se näkyy sen käyttäytymisessä ja kuuluu puheessa. Jetta on hieman hankalasti lähestyttävissä, mut mä jostain syystä sain siihen heti alussa jonkinlaisen yhteyden, joka kantaa edelleen. Se on aina aidosti iloinen, kun näkee mut töissä ja mä voin samoin siitä. Se on hieno ja hillitty nainen, jossa on joissain asioissa jännää särmää siihen sen syntyperään nähden. Jetta pyörii aika vähän vapaa-ajallaan muiden työkavereiden kanssa, mutta mielellään osallistuu silloin, kun sillä ei ole muita suunnitelmia. Jetta on yleensä porukassa aika hiljainen, sillä ei ole tarvetta tuoda itseään esille. Se juo hiljaa teetä ympäristöään mittaillen kun muut seurustelevat äänekkäästi. Mä kyllä tykkään siitäkin.

Numero 8, Elisa: Elisa on työryhmän uusin jäsen. Se on kiltti maalaistyttö, joka haluaa tehdä työnsä hyvin ja on ottanut hyvin roolinsa meidän työyhteisössä. Se on osallistunut jo kaikkeen mitä sen aikana on järjestetty ja uskon, että tulee pärjäämään hyvin jatkossakin. Mä en vielä kauheen hyvin Elisaan oo päässy sisään, mutta  meillä onkin ollut tosi vähän yhteisiä vuoroja.

Numero 9, Tarja: Tarja näkyy vain töissä. Se ei käy illanvietoissa, mutta töissä se on sitäkin vahvempi persoona. Nyt se on ollut virkavapaalla tovin ja mä en nyt saa siitä irti kummempaa. Saan varmaan sit kun se tulee taas töihin.

Numero 10, Pomo: Meidän esimies on upea, vähän jo vanhempi nainen. Se on aina tyylikäs ja asiallinen ja ehdottoman ammattitaitoinen. Se huolehtii itsestään niin kuin vain nainen voi. Se tuoksuu aina hyvältä, pukeutuu todella tyylikkäästi ja huokuu itsevarmuutta. Siitä huolimatta se on hauska, vitsikäs ja lämmin ihminen. Mä olisin sille kade, jos mä en ois itseeni tyytyväinen näine hyvineni. Onneksi oon, sillä näin mä voin antaa sille kaiken kunnian mikä sille kuuluu. Upea nainen.

Numero 11, Pikkupomo: Pikkupomosta mulla ei oo vielä paljon sanottavaa. Se on tehokas, kyllä. Ei tykkää ottaa meihin työntekijöihin kovin henkilökohtasta kontaktia. Hyvä niin. Pikkupomo on olemukseltaan jotenkin poikamainen, vaikka se meikkaakin itseään tosi naisellisilla väreillä. Joo, sitä se on, poikamainen. Naisellista siitä ei saa millään, ei edes sillä meikillä. Aivan ok tyyppi, vähän sitä näkyy, mutta työnsä hoitaa kunnialla.

Numero 12, Isopomo: Isopomon mä mainitsen vaan siksi, että se on olemassa. Sitä ei juuri näy ja se on olemukseltaankin tosi huomaamaton. Se pyörittää isoja kuvioita ja on niissä taitava.

Joo, ja ettei tää nyt vaikuta siltä, että meillä olis pomoja jotenki liikaa, niin pikkupomolla on toinenki osasto hoidettavanaan ja iso pomo on isomman yksikön johtaja. Pomo on se, joka meillä on arjessa aina läsnä ja johon me pääasiassa nojataan työasioissa.

Oikeestaan se, mikä mua nyt töissä on hieman vaivannut, on Reijan ja Pirkan välinen suhde. Tai siis en tiedä onko niillä varsinaista suhdetta, mutta jotain niillä kuitenkin on. Reija on paljastanut jotain siihen suuntaan, et Pirkka ois siitä kiinnostunut, mut Reija ei haluu sen kans mitään. Mikä on tietenkin aivan älytön väite, sillä Reija on Pirkan kanssa niin paljon kuin mahdollista etenkin vapaa-ajalla. Eikä sekään mua varsinaisesti haittais, tehkööt mitä haluavat, aikuiset ihmiset, mutta Pirkka mua käy sääliksi. Kun mä uskon, että jos Pirkka rakastuu, se tekee sen ryminällä ja mä toivon ettei se ottais tyhjää korttia. Reija on jollain tavalla sellanen tyttö, joka hakee miesten huomiota silleen..hmm..kuinka mä se sanoisin. Se haluaa, että miehet kiinnostuu siitä ja kun niin käy, se vaan lisää löylyä vaikka ei meinaiskaan sillä mitään. Tämä on tässä kevään aikana nähty jo kahden muun miehen kohdalla. Tää kuulostaa jopa musta itsestä siltä kun oisin jotenkin mustasukkanen Pirkasta. En oo. Mä vaan tykkään siitä enkä haluis sen satuttavan itteensä tossa tilanteessa, enkä varsinkaan haluis, et meille tulis töissä sitten jotain hankaluutta työilmapiiriin jonkun salasuhteilun vuoksi. Siis oikeestaan täysin itsekkäästi toivon ettei mitään niitten välillä olis :p

No joo. Nytpä tiedätte mun työkaverit. Mulla näppis sauhus tossa aiemmin, mut sit äijä soitti ja ajatus taas katkes. Mä saan sen mun luo..itseasiassa jo ensi viikolla! No en mä vielä ala sitä ihan tosissani odottamaan, mutta jopa se on lähellä.

Töistä

Menkat alko juuri sillon ku niiden pitiki!! Aivan uskomatonta, et ne kahtena peräkkäisenä kertana alkaa just eikä melkeen. Mä oon ladannu puhelimeen sellasen appsin joka seuraa menkkoja mun puolesta, ihan kätsä. Mun menkoissa ehkä kiitollisinta on se, et ne alkaa aina päivällä ja sillonki tosi varovaisesti tihuuttamalla. Ei kerkee koskaan tulla suurta vahinkoa :)

Mun piti avautua töistä vähän, niin nyt mä sen teen. Ensinnäki se vakkariporukka mitä meitä siellä nyt on, on tosi tiiviisti hitsautunu tässä kevään aikana yhteen. Vaikka on siinä jotain henkilökemia-asioita, joiden vuoksi kaikki ei tuu kaikkien kans NIIN hyvin juttuun, mut pääasiassa hirmu hyvä työryhmä. Eihän täysin kitkatonta porukkaa ookkaan. Oikeestaan on kaks sellasta ihmistä jotka on jättäytyny aina pois työporukan illanvietoista, mut ne on muuten työryhmässä tärkeitä ja kuuluu siihen ilman muuta. Ehkä mun on kuvailtava niitä työryhmän jäseniä yks kerrallaan.

Numero 1, Reija: Reija on vajaa kolmekymppinen avoliitossa oleva nainen. Reija on tosi nätti silleen naapurintyttömäisellä 'semi-hippi'tavalla ja se on tosi rauhallinen työssään. Sen parisuhde ei voi oikein hyvin ja mä luulen et se on melko altis pettämään sitä miestään. Niillä ei seksielämä tahdo sujua ja ilmeisesti siitä puhuminenkin on aika vaikeaa. Tai tää Reija ei ehkä ees haluu siitä puhuu sen miehensä kanssa, puhuu sitten kavereilleen. Mä tykkään Reijasta vaikka se onkin joskus vähän vaikeesti lähestyttävä kaikesta naapurintyttömäisyydestään huolimatta.

Numero 2, Tiina: Tiina on meidän työryhmän nuorin edustaja. Se on naisellisen pyöreä, tosi tyylikäs ja todella  kaunis naisenalku. Myös todella hillitty tunteenilmauksissaan ja muussa ulosannissaan. Tiina on ihan varmasti ollut edelllisessä elämässään ihan oikea prinsessa, niin hieno ja ihana se on. Kaikessa olemisessaan Tiina on välittävä ja seurallinen, ehkä hieman turhamainen joissain asioissa, aivan upeaa seuraa tilanteessa kuin tilanteessa. Mä tykkään Tiinasta hirveen paljon.

Numero 3, Taija: Taija on meidän sihteeri. Se on työryhmän vanhimmasta päästä, mutta ei missään nimessä vailla nuorekkuutta, ei! Taija on just niinku Ellu, tv-sarjasta Kumman Kaa. Se ei oo mikään tulitikku vaan rehevä, aito nainen. Ja uskaltaa olla sellanen. Se uskaltaa kämmätä ja uskaltaa olla ammatillisesti niin pätevä, että jopa miespuoliset ylimmät esimiehet luottaa siihen ihan satasella. Se on nainen isolla N:llä ja mä koen sen tosi läheiseksi. Oon siitä täällä jo maininnutkin, tai meidän illanistujaisista. Sen kans ollaan lähdössä syksyllä reissuunkin. Hieno nainen jota mä kunnioitan ja jonka ystävä mä haluun olla aina.

Numero 3, Pirkka;

Äh, täytyy jatkaa ensi kerralla. Lupasin lähteä ulos syömään. Kuulemiin.

Sovittu

Kyllä me sitten sovittiin tuo meidän riita. Silleen oikeesti, mä kerroin mikä mua siinä vitutti ja äijä ihan itse tajus sen, että se oli tuottanut mulle pettymyksen sillä valehtelu-yritelmällään, koska mä kuitenkin oon aina kokenu voivani luottaa sen sanomisiin. Sitä se kyllä pahoitteli. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Mä näin viime yönä sellasta unta, et meil oli se vauva mistä joskus on tässäkin suhteessa puhuttu. Tää uni nyt tuli varmasti suoraan siitä, kun mä ootan tässä menkkoja alkavaksi. Tissit on jo turvonneet, joten ei pitäs enää kauan mennä. Sitä toistakaan vaihtoehtoa mä en nyt oikeesti haluis miettiä. Ja sitä säikympi sen asian suhteen. Viimeks ku me tavattiin äijän kanssa, mulla oli ovulaation aika juuri sillon viimeisenä päivänä ennen kotiin palaamista. Yleensä mulla nousee näppyjä naamaan ennen menkkoja; nyt niitä ei oo tullut (mikä tosin voi johtua myös siitä, että aurinko on polttanut mun naaman ihan karrelle tässä kuluneella viikolla). Eilen mulla kusetti ihan hemmetisti koko päivän, jouduin töissä ravaamaan vessassa jatkuvasti, vaikka join päivän aikana vaan yhden kupin kahvia (mietin silti, voisko lähestyvät menkat aiheuttaa tän). No typeräähän tää on ees ajatella, kun kalenterin mukaan mun menkkojen pitäs alkaa vasta huomenna (mikä sekin on aivan sattumanvaraista, mulla on kerran aiemmin alkanu menkat ns.aikataulussa). Elikkä summa summarum; ne todennäkösesti alkaa huomenna, tai vielä todennäkösemmin ylihuomenna, kun mulla on pitkä päivä töissä, jollon se olis mahdollisimman vittumaista, ja mä oon sit vaan ihan turhaan stressannut niistä.

Näin mä myös sellasta hukkumis-unta, toissayönä, et mä olin tavallaan yks toinen henkilö, mutta mä tunsin miltä se hukkuminen tuntui, mutta onneksi mä heräsin ennenkuin ehdin vetää keuhkot täyteen vettä :) Hukkumiskuolema olis musta ehkä se kaikkein kauhein tapa kuolla. Vesi ei oo muutenkaan mun elementti. Kyllä ma uida osaan, ei siinä mitään, mut vesi vaan jotenki pelottaa mua. Koskaan ei tiedä mitä siellä pinnan alla on, kun eihän sinne koskaan nää. Ja itseasiassa vaikka näkiskin, niin sekin pelottaa. Mun elementti on vaarat ja tunturit ja kaikki nyppylät, mitkä on sitä perusmaastoa ylempänä ja joista näkee kauas.

Ei vaan kyllä mun täytyy alkaa pukemaan ja hakeutumaan työpaikalle.

Kesäilyä

Ei tässä muka oo ehtinyt kirjoitella. On ollut niin hemmetin hienoja ilmoja, että lähes kaikki vapaa-aika on mennyt ulkosalla pelehtiessä ties missä kissanristiäisissä. Viinaksiakin on tullut kumottua kiittettäviä määriä, ihan että öööh. Mutta ainakin on ollut hauskaa :)

Muistaakseni aika vasta mä pohdin sitä yksinäisyyttäni, mutta sekään ei ole ollut nyt framilla. Ehkä mä itsekin olen nyt rohkaistunut ottamaan yhteyttä näihin mun uusiin kavereihin, kun ei tavallaan ole muuta mahdollisuutta, ellei sitten halua pelkästään sukulaisseurassa viettää aikaa.. Ja oon kyllä itsekin lähteny mukaan kaikkiin juttuihin tosi innolla ja niin se vain palkitsee. Itse asiassa virtaa on nyt niin paljon, että tekis mieli starttailla toistakin sitovaa harrastusta, mutta ehkä mä vielä venytän sitä. Kesällä kuitenkin mukavin kun on mahdollisimman vähän velvollisuuksia.

Tekis mieli avautua työasioista enemmän, mutten taida nyt jaksaa.

Tuli taas tapeltua äijänkin kanssa. Eniten mua suututti se, että se valehteli mulle ja toiseksi se eukko kenen kans se oli liikkeellä lauantaina. Eli siis. Mä koitin soittaa sille töistä päästyäni ja se soitti myöhemmin takas. Kerto sitten törmänneensä jossain baarissa tähän eukkoon. Kun mä kuulin missä baarissa, mä kysyin, että ai ihan siellä törmäsitte? Sitten se naureskeli ettei se nyt ihan niin mennyt ja semikännissä jutteli niitä näitä silleen ylipirteeseen tyyliin, ihanko olis ihan selvänä tai jotain. Soitin sille sunnuntaiaamuna herättyäni ja kysyin, että miten se nyt oikeen meni se niiden "törmääminen". Se oli siis päivittänyt Facebookkia tyyliin: mä haluun lähtee ulos, onko seuraa jne ja tää eukko oli soittanut sille. Sitten tää eukko oli hakenut äijän sen luokse pohjille ja siitä ne sitten oli menneet baariin. 1. Se valehteli mulle tosta noin vaan. 2. Se eukko on munkin kaveri, mutta se on sellanen sinkku, joka ei muuta mietikään kuin miehiä ja miten sellaisen saisi itselleen pyydettyä. Ymmärrätte varmaan miksi mulla kiehahti. Sitten äijä alkoi puhelimessa (niin kuin se lähes aina tekee) kääntään asiaa taas niin, että mä vaan tyhjästä riehun, ettei se ala sellasta.. No siihen mä sanoin, että ei sitten, HEIPPA! Ja löin sille luurin korvaan. Ja voi että mua suututti! Se oli soittanut sillävälin kun mä olin suihkussa ja soitin sille kuitenki takas. Sillä oli sitten aivan eri ääni kellossa. Mut olkoon. Alkaa vaan vituttaa aatellakin koko juttua.

Vaan ei tää tietokoneella istuskelu nyt oikeen jaksa innostaa.

Kotona jälleen

Oikeestaan oon kotiutunut jo aikapäiviä sitten, mutta en ole ehtinyt paljon koneella istuskella.

Tällä kertaa reissusta tullessa ei tullut sellasta iih-ööh-plääh-oloa. Mä lähdin miltei suoraan laukut kotiin nakattuani kaupungille niin kai se jotenkin tappoi sen mahdollisen paskafiiliksen. Ja me kyllä nyt saatiin äijän kanssa juteltuakin sen verran syvällisesti et ehkei tässä oo tarvetta märehtimiseen.

Oikeestaan mulla oli ikävä tänne. Mun uuteen pikku kotiin ja uusiin ympyröihin. Olin yhden samassa paikassa työskentelevän naisen kanssa oluella ja se sano et ei se vois kuvitella mun nyt muuttavan täältä pois. Sen mielestä mulla näyttää loksahdelleen täällä palikat kohdalleen. Totta. Äijä tulee kesälomilla tänne pidemmäksi aikaa ja sitten näkee miten meidän yhteiselo sujuisi täällä, jos sillä nyt mitään kiinnostusta tänne olisi koskaan muuttaa. Sekin on vielä niin kaukana, juurihan me TAAS päätettiin ottaa päivä kerrallaan.

Nyt on ollut ihania lämpimiä päiviä, jotka houkuttelee oikeen toden teolla ulos. Kesä on tullut vihdoin! Vaikka tää kallis vapaapäivä menikin nyt harakoille, murh. Mullon siivoushommat (melkoinen urakka) kotona ja illalla sisähommia  harrastuksen puitteissa ja ulkona paistaa niin kauniisti aurinko et mä en kestä.

Odotusta

Mä tässä siirtelen rytmiä tulevia yövuoroja varten. Käytännössä tarkoittaa sitä et valvon nyt niin pitkään kuin jaksan, jotta nukun huomenna mahdollisimman pitkälle iltapäivään.

Meillä oli tuossa aiemmin illalla jotenkin aivan mua sykähdyttävä parin tunnin puhelu äijän kans. Se avautui yhdestä sille läheisestä asiasta ihan epä-äijämäiseen tyyliin. Toki mulla kävi hetken mielessä, et se ois voinu avautua tästä jo aiemminkin, mut sitten mä vaan kuuntelin sitä ja sen fiiliksiä siitä asiasta ja muistu mun mieleen toi sen tyyli. Se miettii asiat ensin omassa päässään ja kertoo sitten jos asia on sen mielestä enää kertomisen arvonen. Just toi tyyli on yks juttu mistä meille tulee monesti kinaa. Kinaa meillä taas oli vappuyönä. Mäkin olin sen verran humalassa, et mä repesin ihan totaalisesti aivan pienestä asiasta joka johti hirvittävään itkuun (mä) ja sen sellaseen. No kyllä me sovittiin jo sen saman puhelun aikana mut mulle itselle jäi joistain sanomisistani vähän paska fiilis. Nyt tänään mä otin ne asiat jälleen esille, pyysin anteeksi ja selitin mitä tarkoitin ja sovittiin sitten nekin asiat lopullisesti. Mä niin odotan et mä nään äijän taas pitkästä aikaa.

Mä koetin taas analysoida tunteitani äijää kohtaan. Puhelun jälkeen, ihan itsekseni. Vähän turhaa työtä, luulen, mut mun on välillä koetettava saada jotain järkeä tähän. Nimittäin järjellä ajatellen me ei sovita toisillemme yhtään. Meillä on joissain asioissa ratkaisevanlaatuisia näkemyseroja ja me ollaan tunne-elämiltämme kuin musta ja valkoinen, yö ja päivä. Tunteella ajatellen mä oon vieläkin hulluna siihen. Mä oon vieläkin rakastunut päättömästi ja se saa mut aivan sekaisin. Silti kumpikaan puoli ei yksinään riittäis. Mä joskus epäilen et mun heilahteleva tunne-elämä ja välillä hyvinkin kiivas temperamentti on äijän tasaiselle luonteelle liikaa, mut hei, sehän on vielä mun kanssa. Hemmetti. Täytyy senkin olla jonkin asteen masokisti, koska kyllä se on niin monesti helisemässä mun kanssa. Tää erossa eläminen tekee kyllä siinä mielessä hyvää molemmille, että nää tappelut on vähentyneet ja luottamus on mun nähdäkseni kasvanut ihan uuteen potenssiin. No se äijästä taas. Vaikka sen mä kerron vielä et mulla on sille luvassa pikku ylläri ;)

Mun piti kyllä nyt kertoilla aivan muista asioista, mut menköön tää nyt tällasesta pakollisesta äijäpäivityksestä. Ja kyllähän tuo tuleva reissu on nyt vahvasti mun mielessä.