Todellakin, mä oon tällä viikolla ollut niin väsynyt (taas vaihteeksi) ettei mitään rajaa. Nyt parina yönä oon saanut nukuttua kunnolla ja taas on virtaa. Ihana olla kun ei väsytä!
Äijä on nyt koko vitun viikon ollut illat pois kotoa ja nytkin se lähti. Mä sanoin sille aiemmin että kun ero lähenee, niin se saa luvan jättää harrastelun vähemmälle ja viettää aikaa mun kans. Mutta vielä mitä, se ravaa siellä hommissaan entistä enemmän. Ja sen lisäksi että mä oon nyt koko ajan yksin kotona, kaikki siivoukset ja jopa lumityöt on jääny mun harteille ja mua niin vituttaa!!!!! Mä en tiedä prosessoiko se tätä juttua noin vai mikä vittu sitä vaivaa, mutta mä niin nyt ootan että pääsen omaan rauhaani.
Pakattavaa on vielä paljon, sillä en mä oikeastaan ole pakannut vielä mitään.. Kuvittelen tarvitsevani lähes kaikkia tavaroita vielä ennen lähtöä, vaikka tuskin tarvin. Ei mulla paineita oo. Muuttokuljetus on tilattu ja uusi kämppä valmiina odottamassa, siinä kai ne tärkeimmät.
lauantai 15. joulukuuta 2012
perjantai 7. joulukuuta 2012
Nousussa
Kyllä tää tästä. Tää viikko on tosiaan ollut jo hieman parempi. Ehkä lyhyen työviikon vuoksi tai sitten ihan vaan siksi että mä päätin niin.
Oltiin viime viikonloppuna yksissä juhlissa jossa syötiin ja juotiin aivan pirun hyvin.. Mä sain helvetti vieköön äijän parhaalta kaverilta rakkaudentunnustuksen. Sekin seurustelee, mutta niin se vain kertoi rakastavansa mua. Mä en oikein tiedä miten suhtautua siihen. Toki se osittain menee kännin piikkiin, mutta kyseessä on kuitenkin mies joka ei paljon puhu. Eikä todellakaan ole mikään naistenmies. Ei hemmetti. Kyllä mäkin siitä pidän, paljonkin, mutta en sillä tavalla. Enkä mä muutenkaan alkais äijän kavereiden kanssa vehtaamaan, vaikka kuinka paljon tykkäisin. Ei hemmetti. No mä sulattelen tätä vielä.
Meillä on nyt kotona alkanut pakkauspuuhat ja ennen joulua olis tarkotus viedä ekat kamat uuteen kämppään. Joulu vietetään yhdessä kotona ja sen jälkeen sitten elämä keikahtaakin monta astetta. Näissä viikonlopun juhlissa yks toinen äijän kaveri sanoi mulle, että se voi olla paikka tää erillään oleminen. Se oli sitä mieltä että siitä voi jopa seurata meille ihan oikea ero. Ja oikeessahan se oli. Kyllä mä, vaikka kuinka haluankin ajatella toisin, olen jo alkanut henkisesti valmistautuun siihen että me erotaan vielä jossain vaiheessa.
Mulla on jotenki jännät fiilikset. Musta oikeesti tuntuu siltä, että mä ansaitsisin äijää paremman miehen, sellasen joka hellittelis mua ja ottais mut paremmin huomioon. Mutta kun mä tiedän millanen äijä on niin mä myös tiedän, että noi sen pienenpienet rakkaudenosotukset on sille isoja asioita. Mä en aina ehkä osaa niitä arvostaa, koska mä oon itse paljon avoimempi tunteissani. Sitten toisaalta mä oon niin kiintynyt äijän kroppaan ja olemukseen, että mä en vois kuvitella olevani kenenkään muun kanssa. Mä oon kaiketikin jo kertonut että mä rakastan kaikkea sen vartalossa, jopa sen varpaita. Joskus mä oon aatellu et mä oon vaan koukussa siihen, sen kroppaan ja olemukseen. En tiedä. Erilleen muuttamisen yks hyvä puoli tulee sit olemaan se että mä saan myös vähän objektiivisemmin tunnustella omia tunteitani. Vai saanko, en tiedä. Mutta pakkohan sitä on jotain hyviä puoliakin olla tossa hommassa.
Oltiin viime viikonloppuna yksissä juhlissa jossa syötiin ja juotiin aivan pirun hyvin.. Mä sain helvetti vieköön äijän parhaalta kaverilta rakkaudentunnustuksen. Sekin seurustelee, mutta niin se vain kertoi rakastavansa mua. Mä en oikein tiedä miten suhtautua siihen. Toki se osittain menee kännin piikkiin, mutta kyseessä on kuitenkin mies joka ei paljon puhu. Eikä todellakaan ole mikään naistenmies. Ei hemmetti. Kyllä mäkin siitä pidän, paljonkin, mutta en sillä tavalla. Enkä mä muutenkaan alkais äijän kavereiden kanssa vehtaamaan, vaikka kuinka paljon tykkäisin. Ei hemmetti. No mä sulattelen tätä vielä.
Meillä on nyt kotona alkanut pakkauspuuhat ja ennen joulua olis tarkotus viedä ekat kamat uuteen kämppään. Joulu vietetään yhdessä kotona ja sen jälkeen sitten elämä keikahtaakin monta astetta. Näissä viikonlopun juhlissa yks toinen äijän kaveri sanoi mulle, että se voi olla paikka tää erillään oleminen. Se oli sitä mieltä että siitä voi jopa seurata meille ihan oikea ero. Ja oikeessahan se oli. Kyllä mä, vaikka kuinka haluankin ajatella toisin, olen jo alkanut henkisesti valmistautuun siihen että me erotaan vielä jossain vaiheessa.
Mulla on jotenki jännät fiilikset. Musta oikeesti tuntuu siltä, että mä ansaitsisin äijää paremman miehen, sellasen joka hellittelis mua ja ottais mut paremmin huomioon. Mutta kun mä tiedän millanen äijä on niin mä myös tiedän, että noi sen pienenpienet rakkaudenosotukset on sille isoja asioita. Mä en aina ehkä osaa niitä arvostaa, koska mä oon itse paljon avoimempi tunteissani. Sitten toisaalta mä oon niin kiintynyt äijän kroppaan ja olemukseen, että mä en vois kuvitella olevani kenenkään muun kanssa. Mä oon kaiketikin jo kertonut että mä rakastan kaikkea sen vartalossa, jopa sen varpaita. Joskus mä oon aatellu et mä oon vaan koukussa siihen, sen kroppaan ja olemukseen. En tiedä. Erilleen muuttamisen yks hyvä puoli tulee sit olemaan se että mä saan myös vähän objektiivisemmin tunnustella omia tunteitani. Vai saanko, en tiedä. Mutta pakkohan sitä on jotain hyviä puoliakin olla tossa hommassa.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Sininen olo
Nyt oon parina yönä nukkunu hieman paremmin ja sillä on ollut valtaisan positiiviset vaikutukset yleiseen vireystasoon. Saunottiin äijän kanssa tossa yhtenä iltana ja mä aloin pillittään aivan tyhjästä. Mä kyllä varoitin sitä, että tätä on sitten luvassa, mä oon vähän mollissa nyt ton tulevan takia. Se onneksi ymmärtää mua. Eilenkin illan itkeä tihrustin ja nyt silmät näyttää aivan vitun kamalilta. Aivan kuin oisin elämäni krapulassa. No onneksi ei tarvitse kauppaa kauemmas lähteä tänään.
Pari päivää tossa väsymyksen kourissa meni niin ettei nussittu ollenkaan. Sitte kun mä aattelin yks päivä että illalla pannaan oikeen huolella, niin sitten alkoi menkat, ARGH!!! Oonko mä sanonu jo että mä VIHAAN niitä.. No oli siinä tavallaan hyväkin puoli, nimittäin pantiin pitkästä aikaa kakkoseen. Multa tuli joskus puoli vuotta sitten persepanon jälkeen verta anaalista ja se meni tosi kipeäksi seuraavana päivänä. Ei mulla koskaan aiemmin oo ollut mitään ongelmia sen kanssa. Äijäkin sillon säikähti eikä sekään ole oikeen uskaltanut sen koommin edes ehdotella kakkosta. Eilen mulla panetti ihan pirusti, otin äijän puolijäykän mulkun suuhuni ja kun se alkoi jäykistyä kovemmaksi ja kovemmaksi, mun oli pakko ehdottaa persepanoa. Se tuntui kyllä hyvältä pitkästä aikaa. Äijä kuuntelee mua ja antaa mun rentouttaa itseni kunnolla ja kun mä annan luvan se alkaa työnteleen hiljakseen kiihdytellen. Jotenkin klitoris-orgasmi on voimakkaampi kun samalla on kiihoketta myös anaalissa. Kokeilkaa siskot ellette ole ennen kokeilleet. Mä haluisin munaa perseeseeni tänäänkin, mutta katsotaan mitä mieltä äijä on.
Mä kuuntelen nyt vähän turhan haikeeta musaa koneelta ja siivoilen tässä kämpillä ja valmistelen illallista. Taas mä hemmottelen äijää, mutta ei se mitään, kyllä rakastaan saa ja pitääkin pitää hyvänä. Mä ajattelen sen niin, että nyt kun mä rakastan mä myös näytän sen, siinä hetkessä. Seuraavana hetkenä tilanne voi olla toinen ;) Äijä kyllä pitää mua niin tuuliviirinä kuin vain mahdollista... Mutta silti se rakastaa mua ja vaihtuvia tuuliani. En todellakaan tiedä miten mä pärjään kun se ei oo vieressä. Mä lupaan itselleni että ensi viikolla nostan pääni pystyyn ja sovin itseni kanssa että mä pärjään, mä oon pärjännyt aina ennenkin. Tän loppuviikon jos vielä saan rauhassa olla ihan blue, niin sit mä nousen.
Pari päivää tossa väsymyksen kourissa meni niin ettei nussittu ollenkaan. Sitte kun mä aattelin yks päivä että illalla pannaan oikeen huolella, niin sitten alkoi menkat, ARGH!!! Oonko mä sanonu jo että mä VIHAAN niitä.. No oli siinä tavallaan hyväkin puoli, nimittäin pantiin pitkästä aikaa kakkoseen. Multa tuli joskus puoli vuotta sitten persepanon jälkeen verta anaalista ja se meni tosi kipeäksi seuraavana päivänä. Ei mulla koskaan aiemmin oo ollut mitään ongelmia sen kanssa. Äijäkin sillon säikähti eikä sekään ole oikeen uskaltanut sen koommin edes ehdotella kakkosta. Eilen mulla panetti ihan pirusti, otin äijän puolijäykän mulkun suuhuni ja kun se alkoi jäykistyä kovemmaksi ja kovemmaksi, mun oli pakko ehdottaa persepanoa. Se tuntui kyllä hyvältä pitkästä aikaa. Äijä kuuntelee mua ja antaa mun rentouttaa itseni kunnolla ja kun mä annan luvan se alkaa työnteleen hiljakseen kiihdytellen. Jotenkin klitoris-orgasmi on voimakkaampi kun samalla on kiihoketta myös anaalissa. Kokeilkaa siskot ellette ole ennen kokeilleet. Mä haluisin munaa perseeseeni tänäänkin, mutta katsotaan mitä mieltä äijä on.
Mä kuuntelen nyt vähän turhan haikeeta musaa koneelta ja siivoilen tässä kämpillä ja valmistelen illallista. Taas mä hemmottelen äijää, mutta ei se mitään, kyllä rakastaan saa ja pitääkin pitää hyvänä. Mä ajattelen sen niin, että nyt kun mä rakastan mä myös näytän sen, siinä hetkessä. Seuraavana hetkenä tilanne voi olla toinen ;) Äijä kyllä pitää mua niin tuuliviirinä kuin vain mahdollista... Mutta silti se rakastaa mua ja vaihtuvia tuuliani. En todellakaan tiedä miten mä pärjään kun se ei oo vieressä. Mä lupaan itselleni että ensi viikolla nostan pääni pystyyn ja sovin itseni kanssa että mä pärjään, mä oon pärjännyt aina ennenkin. Tän loppuviikon jos vielä saan rauhassa olla ihan blue, niin sit mä nousen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)