Zombiedays'n'nights

Alkaa tuo unenpuute nyt vaivata oikeen tosissaan. Ei jaksa mitään kun koko ajan väsyttää eikä sitten tietenkään nukkumaan mennessäkään tule uni. Mä oon aina välillä joutunut ennenkin käyttään nukahtamislääkkeitä, mutta nyt se on lähes jokailtaista. Vituttaa ajatella et mä olisin koukussa niihin nappuloihin. Kyllä mä ne vielä lopetan, mutta en just nyt.

Mun oikee mä on nyt kutistunut häviävän pieneksi palleroksi mun sisälle. Tilan on vienyt rujo, iloton muukalainen joka on niin vieras. Se kyllä skarppaa muiden läsnäollessa, joo, sillon se jaksaa laskea leikkiä ja olla pirteä. Se odottaa hetkeä kun se jää mun kanssa kahden ja saa puristaa mut tiukasti nyrkkiinsä, se koettaa tukahduttaa mun aistit ja elämänilon. Ja mä pelkään että se päihittää mut sitten kun ei kukaan vie sen huomiota muualle.

Tällainen sininen fiilistely on mulle vierasta. Pelottavaa. Mä toivon pääseväni tästä nopeesti.

Koomainen killi

Pöljättää. Mä oon aivan hurjan väsynyt. En oo nukkunut kunnolla yli viikkoon ja nyt se alkaa tosissaan tuntua. Mä oon töissäkin aivan oikeesti PYSÄKILLÄ. Mun silmät katsoo, mutta pää ei ajattele, ei se kuule mitä toinen sanoo, ei se tajua. Ainoot asiat mitkä tulee mieleen on esmes 'kikkeli' ja 'pillu'. Ei hemmetti.

VÄSYMYS

Mä en oo nukkunut. Mä en meinaa saada iltaisin unta ja kun mä viimein sen saan nukahtamislääkkeen avulla, mä heräilen pitkin yötä ja juuri kun nukahdan kunnolla, kello soi kesken ihanan autuuden. En nukkunut vapaillakaan. Olin reissussa kavereiden kanssa ja no.. niiden kanssa ei saanut nukuttua. Tulevana viikkona mä en myöskään nuku. Mulla on sovittuna niin paljon menoa, että hyvä jos ehdin ne hoitamaan. Joulukuun 20. päivä mä nukun niin pitkään kuin uni tulee. Se on varma. 

EROAHDISTUS
Välillä mä mietin että hitto vieköön mä en voi alkaa elämään niin, että ollaan äijän kanssa erillään. Mä haluan erota, jotta ei tarvi sitten kärsiä eron tuskaa ja epävarmuutta toisesta ja toisen ajatuksista ja kenties (?) laantuvista tunteista. Sitähän sää kysyit? Vittu, sitä juuri, olis niin helppoo vaan erota. Mutta kuitenkin mä rakastan sitä niin hurjan paljon, etten mä voi kuvitellakaan että mä noin vain luopuisin siitä. Enkä mä siitä eroo, en mä voi vaikka haluaisinkin. Se on syöpynyt muhun.

TIHRU

Se meinaa ahdistaa mut nurkkaan nyt loppusuoralla. Oli päivitellyt yhdelle kollegalle että miten hän pärjää kun allekirjoittanut lähtee pois. Mun nähdäkseni aivan vitun hyvin, sillä sen jälkeen kukaan täällä ei kai enää inhoo sitä. Se on läsnä aina kun mahdollista, se tulee lähelle, se jää siihen, se pyörii mun ympärillä kuin kärpäsparvi, oikeesti. Ja mua oksettaa. Pikkujouluihin, jotka on siis huomenna, se koittaa houkutella mua vieläkin vaikka hyvin tietää etten oo menossa. Mitä enemmän se ahdistelee mua, sitä enemmän mua yököttää ja sitä kummastuneempia muut työkaverit siitä on. Vaikka ei mulla niiden muiden ajatukset kiinnosta. 

KAVERIT
Tässä on pikkuhiljaa kerrottu kavereille tulevasta ja mä oon aika yllättyny kuinka positiivisesti suurin osa suhtautuu siihen. Mä nimittäin pelkäsin (vai toivoinko) vastalauseiden ryöppyä, mutta oikeestaan vaan yks kaveri niistä joille tähän mennessä on kerrottu, on sitä mieltä että olisi parasta pitäytyä nykytilanteessa. Mutta myös hän oli lopulta sitä mieltä, että tuleva järjestely on kuitenkin kokeilemisen arvoinen. Ja toki hyvänä puolena kaikki pitävät sitä että on taas yksi majoituspaikka enemmän kun lähtee lomailemaan. Sitä mä toivon, sitä että mun luona kävis sitte paljon lomailevia kavereita.

KIKKELI

Mulla oli menkat ennen tota reissua ja saanti jäi viime viikolla liki nollaan. Se tulee tapahtuun myös ensi viikolla sillä olen lähes koko viikon poissa. No eihän hätä sentään niin suuri ole, mutta kun on tottunut saamaan, on vaikeampi olla ilman. Jo pelkkä ajatus ottaa aivoon.

ÄIJÄ 

Mun rakas <3 

Naisen täytyy tehdä mitä naisen täytyy tehdä

Kammottavaa liisteriä ollu nää muutamat päivät. Tuntuu että mikään ei yhtäkkiä etenekään, asiat jäi vaan junnaamaan tähän pisteeseen. Toki toki tästäkin hetkestä voisi jäädä nautiskelemaan, mutta malttamattomuus kihisee sormenpäissäni. Päissäni, hih xD Mä tavallaan nautin siitä että koko ajan on tekeillä, tää juttu, ehkä mä nautin jopa siitä, että varmaa ei oo kun muutos, kaikki muu on vielä auki.

Mulla alkoi menkat taas, plääh! No en mä kyllä just nyt haluais tullakaan raskaaksi, vaikka ei sekään maailmanloppu olis, se vaan TAAS muuttais kaikki kuviot. Mutta siis jos multa kysyttäis, niin en oikeesti haluais nyt raskautua. Kun mulla alkoi menkat, äijä mietti että oonkohan mä maho?! Saatanan mulkku, mä annoin välittömästi takaisin ja muistutin että eiköhän se siitä johdu jos me ei lasta saada. Oli ehkä liikaa sanottu. Kuulin myöhemmin kun se jutteli kaverilleen asiasta ja se taisi oikeesti kolahtaa. Vittu mä osaan olla typerä. Siis se tietää sen kyllä itsekin, mutta ei mun tarvitsis sitä siitä muistuttaa.

Mä kuitenkin pidin sen kikkeliä suussani lähes koko illan tossa ja sit se sai onnellisen lopun siihen. Eihän se varmaan lohduttanut, mutta kuulemma mukavalta tuntui. Naisen täytyy tehdä mitä naisen täytyy tehdä ja jos se on suihinotto niin se olkoon suihinotto.

Nyt on tavallaan virinnyt jonkinasteinen varmuus siitä, että ehkä me sittenkin pysytään äijän kanssa yhdessä vaikka ei sitten aina yhdessä ollakaan. Siitä huolimatta on kuitenkin tunne, että on annettava mahdollisuus myös erolle tilanteen sitä vaatiessa. En tiedä, kyllähän tämä sekoittaa ajatuksia ja muuttaa suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta. Ihan vasta me mietittiin yhteisiä hankintoja ja remontteja ja nyt me mietitään että pystytäänkö näkemään edes kerran kuukaudessa. Elämä heittelee rakas Liisa.

Pims!

Oliko ennen sellasia Pims-keksejä? Vai mitä ne oikeen oli? Jotain sellaisii, ihan varmasti oli... Pimssit on mielessä kun väsyttää niin hemmetisti eilisillan myöhäinen rakastelusessio. Oltiin aivan uudessa asennossa, tai ei aivan, mutta eri kulmassa tai jotenkin silleen, se tuntui aivan järisyttävän hyvältä vaikka mä olin saanut orgasmin jo ennen sitä. Laitettiin heti nukkumaan kun hengitys tasaantui. Aamulla kello soi TAAS kesken unen ja mä hoidin aamurutiinit vanhasta tottumuksesta ja hyppäsin autoon. Jonkin matkaa ajettuani tunsin sperman valuvan häpyhuulten välissä... Ihanaa aloittaa päivä spermasta märkänä :D

Tän viikon aiheena töissä on ollut tietysti pikkujoulut. Ja rouvat meinasivat pitää samalla mun läksiäiset. No kävi niin että ne pikkujoulut oli sitten päätetty sellaiselle päivälle, että mä en pääse muiden menojen vuoksi. Palaverissa osallistujia pyydettiin viittaamaan jotta saadaan heti suuntaa lähtevien määrästä ja tihru (y-ö-k-s) nosti munkin käteni ilmaan osallitumisen merkiksi!!UH!! Mä kiskaisin käteni pois sen otteesta ja ärähdin etten mä todellakaan pääse. Siinä kun oli pahin ilmottautumisurakka ohi tihru kyseli syytä miksen pääse ja kehotti perumaan ne muut menot. En ottanut sitä enää kuuleviin korviini, vaikka kovasti tuo yritti kääntää mun huomiota itseensä. Onko se jotenkin säälittävä? Mikä ihme sitä vaivaa, eikö se tajua? Niin ja kun se tukki aivan mun viereen siinä palaverissa ja ihan mun toisessa kyljessä oli toisen puolen pikkupomo, sellanen turvallinen nallekarhu, koitin mä siinä sit mennä niin liki tätä nallekarhua kun vaan taisin. Koitin oikein vaivihkaa siirtää jalkokani kauemmaksi ettei ne vahingossakaan osuis tihrun jalkoihin ja mä jo hivenen rentouduin kunnes se yhtäkkiä leväytti jalkansa niin leveälle auki kuin siinä tilassa ja tuolissa oli mahdollista. Ja se hipas mua jalkaan. Sitte mä tein en-enää-niin-vaivihkaa oman liikkeeni ja käänsin tuoliani niin, ettei varmasti tulisi tihrun kanssa enää minkäänlaista kosketusta ja nallekarhu sai tuta Raisan läheisyyden.

Tässä vaiheessa musta tuntuu että mä en tässä maailmassa vihaa.. tai ei se oo oikee sana... mua ei ÄLLÖTÄ mikään muu niin paljon kuin keski-ikäiset tihrusilmäiset elostelijat.