Yllättäviä tuloksia

Mistähän mä alotan. No, pesin aamulla hiukseni Lushin tuotteilla ja etenkin se saippua yllätti mut hirmu positiivisesti! Se pala vaahtosi hurjan paljon ja sitä ei kulunut käytännössä ollenkaan. Hoitoaineesta en ihan vielä vakuuttunut, ei ainakaan kovin liukkailta hiukset tuntuneet sen jälkeen, mut pesun jäljiltä hiukset olivat kyllä todella pehmeät ja mukavan tuntoiset. Harmittaa kun en voinut antaa itsestään noiden hiusten kuivua, vaan oli pakko nopeuttaa prosessia föönillä ja siis sotkea puhdas tukka vielä lämpökäsittelyaineella.

No sitten mä menin töihin uudessa lookissa. Uudet kengät sai mut muuttamaan asukokonaisuuttakin, puin päälleni väljän tunikan jonka kiristin vyöllä rintojen alta ja tunikan alle laitoin minihameen ja pitkät legginsit. Tietty ripustin korviini myös silmälaseihin sopivat korvikset ja meikkasin hieman. Ensimmäisenä tuli Pomon reaktio, joka kuului suurinpiirtein niin, et mä näytän aivan ihanalta, et mun täytyy alkaa jatkossakin pukeutuun noin. Myös työkavereilta ja asiakkailta tuli niin positiivista palautetta, et kai mun nyt on ryhdyttävä oikeasti naiseutumaan :) Huomenna mä pukeudun punaiseen mekkoon. Se tarkoittaa myös sitä, et mun on karsittava vaatekaapistani pois kaikki epänaiselliset vaatteet, jotta mä en tartu niihin joskus kun en millään jaksaisi pukeutua.. No joka tapauksessa tää projekti on saanut niin paljon lämmintä tuulta alleen, et se jatkuu ehdottomasti.

Tänään kävin lenkillä. Juoksin 6.08 kilometriä ja askel kulki kuin unelma. Tänään taas muistin sen, mikä juoksemisessa on niin nautinnollista. Muistan joskus lukeneeni jostain et juoksijalla on 10 tuskallista lenkkiä, jonka jälkeen yksi taivaallinen ja taas 10 tuskallista jne. Ja juuri nää taivaalliset lenkit on niitä minkä vuoksi jaksaa ne 10 tuskan lenkkiä siinä välissä. En ehkä ihan täysin allekirjota tota, mut ajatus on aika lähellä sitä miltä juokseminen musta tuntuu. Tänään oli tosiaan vauhtikin aivan mukava, vauhteja mä en tosin seuraa sen kummemmin, koska en mä aikaa vastaan juokse.

Summa summarum; helvetin hieno päivä.

Raisan naisellistuttaminen jatkuu

Me käytiin kierteleen kirppareita niiden mun vieraiden kans ja mä löysin sillon muutaman ihanan vaatekappaleen jollasia mä oon oikeestaan halunnukki. Aina :) Löyty sellanen Elloksen musta polviin saakka, melkeen perusmekko, mut astetta syvemmällä kaula-aukolla. Sit löyty sellanen country-tyylinen valkoinen hame, niinikään polviin saakka. Ja valkoinen toppi, tosi persoonallinen ja kiva kuin mikä. Nää kaikki maksoi huimat 6 euroa! Mulla on sellaset sikakalliit Freyan rintsikat, jotka nostaa poven tosi nätisti koholle niin et syväänkään uurretusta kaula-aukosta ei näy ne rintsikat. Naiset tietää mitä mä tarkotan. Tänään mä heräsin siihen kun sain tekstarin, et mun Lushista tilaamani tuotteet on saapuneet postiin. No nousin ylös ja tuumin, et lähden hakeen niitä tänään. Puin sitten ylleni nuo edellämainitut rintsikat ja tuon antavan mekon ja voi luoja mitä ne tekee! Rappukäytävässä oli ensimmäinen testi, kaksi nuorta miestä tuli vastaan ja molempien silmät seisahtuivat tissivakoon, hehhheee!! Mä en todellakaan oo koskaan pukeutunut tolleen ihmisten ilmoilla, mut ehkä mä alan lämmetä tollaselle..

Joka tapauksessa tollanen pukeutuminen ja välitön huomio sai mut sellasen uudenlaisen itsevarmuuden valtaan, et mä tepsuttelin kaupungilla rinta rottingilla ja tulin ostaneeksi parit uudet kengätkin. Nimenomaan tähän naisellistuttamisprojektiin sopivat. Toiset tollaset yli-ihanat Tamariksen kukkasandaalit ja toiset Marco Tozzin naisellisesti kopisevat korolliset avokkaat. Mä alan rakastaan alennusmyyntejä!! Jos mä nyt hetkeksi jätän noi tennarit tohon eteiseen lepäileen..

Niin ja ostin myös uudet rintsikat. Hain ne Lindexiltä, sillä se on ainoa 'normi'kauppa, josta saa näin ihmeellisiä kokoja.. Kaikkein paras koko mulle olis 70E, mut Lindexin 75D on myös hyvä. Itse asiassa mä aloin epäillä, et täältä vois jopa Lindexiltä löytyä tota 70E:tä... hmmm. Sieltä, missä mä ennen asuin, ei tota kokoa ollut kuin alan liikkeissä. Ja toden puhuen ei jokaisista rintsikoista viitsi maksaa maltaita.

Joo ja tosiaan, nyt lähtee kokeiluun noi Lushin hiustenhoitotuotteet. Ostin näin aluksi sellasen pala-shampoon ja -hoitoaineen ja huomenna sitten tiedetään millasta niitä on käyttää. Mä vasta kuulin ekaa kertaa tosta Lushista, ne tekee noi tuotteet täysin luonnon aineksista ja pyörittelee käsin noita tuotteita. Äkkiseltään laskettuna aika kalliita tuotteita, mut jos esimerkiks se shampoopala kestää noin 80 pesua, niin ei se sit enää oo paha. Tsekatkaa hei tuo Lush. Mä tuun kertoon käyttökokemuksia, kunhan oon testannut.

Rytmin kääntämistä

Yövuorot on nyt lusittu ja pitäis alkaa harjotteleen päiväeläimen valverytmiä. Töistä tultuani laitoin kuitenkin pyykkikoneen jauhamaan ja istahdin tähän koneelle odotteleen puhdasta pyykkiä. Ja otin kylmän siiderin kaveriksi. Mua ei väsytä tippaakaan.

Eikä mulla oikeestaan oo mitään asiaakaan. Tai mulla oli jotain, mut se meni tässä ihmetellessä. Kai mä sit oon vähän pysäkillä.. Vaan tällasta tää nyt on.

Kävi mulla tossa aiemmin mielessä se äijän veli ja sen tyttöystävä. Mä nään ne loppuviikosta ja koska oon hyvissä väleissä sen tyttöystävän kanssa, aattelin tiedustella suoraan siltä onko niillä kaikki hyvin.

Tää siideri oli muuten Colden Capin ihan se Classic. Hemmetti että on makeeta :/ Mä pidän kuivasta. Tiedänpä ensi kerralla tutkia etiketin tarkemmin.

Täytyy alkaa rustaamaan jonkinlaista Check-listaa reissua varten. Emmä siel hirveitä tarvi, mut se yks eräyö vaatii erikoisvarustelua.
    - Pillu- ja säärikarvojen ajelu (ei vaadita erällä)
    - Ripsari, kajaali, huulikiille
    - Meikinpoistoaine, shampoo, hoitoaine, suihkusaippua, naamanpesuaine
    - Tissivakomekko ja siihen sopivat rintsikat
    - Juoksuhousut, pari paitaa ja lenkkarit
    - 6 kappaletta pikkuhousuja, 6 paria sukkia
    - Tuliaiset
    - Farkut, takki
    - Paitoja, vielä määrittelemättömiä
    - Makuupussi, vaelluskengät, tuulipuku (erää varten)
    - Hyönteiskarkote
    - Taskulamppu
    - Pullo viinaa
    - Hammasharja, hiusharja

Kai noilla pärjää.

Viimeiset viisi kilometriä

Tän viikon juoksusaldo on siis 5,06 kilometriä, hehhee mikä suoritus! Vaan nyt mä päätin, etten siitä stressa, koska nää pitkät yövuoroputket vie mehut muutenkin, niin starttailen sit ku taas on enemmän aikaa ja mehuja :)

Äijä tossa avautu veljestään. Se on vähän huolissaan, kun se veli on nyt kuulemma ollut pahantuulinen kiukkuilija jo pidemmän aikaa. Äijä epäilee, et se on liian tiukan paikan edessä tyttöystävänsä kanssa. Lisäks äijä epäilee, et se veli ei ehkä välttämättä haluis enää olla sen tyttöystävän kans, et se ois nyt sellasessa pakkosaumassa josta se ei omin neuvoin pääse pois. Vaikken oo nyt nähny tilannetta, niin epäilen, ettei äijän tulkinnat kovin vääriä oo, sillä musta ne ei alunpitäenkään oo ollu kovin hyvä pari. Ne harvoin vitsailee keskenään, lähinnä ne arvostelee toisiaan millon mistäkin. Tottakai mä vertaan niitä vähän muhun ja äijään ja siinä vertailussa niiden suhde ei hyvältä näytä. Enkä siis mitenkään väitä, et meidän suhde ois jotenki pelkkää onnea ja autuutta, mut usein silti on. Ja sillon se näkyy myös muille. Ja vaikkei oliskaan suurin onni ja autuus jollain hetkellä, niin ei me aleta toisiamme sättimään muiden kuullen, tapellaan sitten kahden kesken homma selväksi.

Mut hei, viikon päästä tästä hetkestä lukien mä oon jo äijän kainalossa <3

Arjen sössönsöötä

No niin, reissussa on ryvetty ja ihan hemmetin hauskaa on ollut. Töihinkin oon jo ehtinyt ja arki on tempaissut taas sisäänsä. Tän viikon juoksusaldo tällä hetkellä 0, mut mä oon tänään menossa kyllä. Tosin lyhyelle lenkille vain, tuolla on taas kaamea helle, plääh!

Tuon minireissun aikana mä pidin puhelimen kiinni ja meni kolme päivää etten kuullut äijästä yhtään mitään. Olikin sitten aivan hurjan kova ikävä ja eilen illalla puhuttiin pitkään ja harrastettiin puhelinseksiä. Äijä saa kiksit siitä kun mä leikin leluilla. Siis dildoilla ja värisyttimillä, ei se suinkaan barbeista ja pikkuautoista kiihotu! Enää reilu viikko niin päästään liveseksin pariin. Ensimmäinen yö vietetäänkin sitten teltassa, siitä tulee varmaan hauskaa :)

Ei vaan, kyllä mun on ryhdyttävä tässä toimimaan mikäli mä aion ehtiä tänään sen mitä mä oon aikonut ehtiä :)

Nälkä on kova

Pätee tähän viikkoon. Mieli tekisi juosta, aika vain ei riitä kaikkeen. Tiistaina kävin tosi rennon hölköttelylenkin tätini kanssa, se juoksi ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Oon kyllä ylpee siitä, se veti tosi hyvin. Itsellekin teki hyvää tollanen matalamman sykkeen lenkki. Eilen mä sitten siivosin vieraita varten ja jos ihan totta puhutaan, en ois lenkille tahtonu lähteekkään kun oli niin kuuma ilma taas. Tänään puolestaan oli loistava lenkki-ilma, asteita alle 20, pilvistä ja sateista, ah sitä hapen määrää! Juoksin 5.28 kilometriä, yhden pikku lenkin kahdesti. Toisella kierroksella oli jo aika hyvä vauhti ilman mieletöntä hengästymistä. Kunto kohenee. Vasemmassa jalassa vaan on nyt jotain häikkää, sekä polvi että nilkka ilmoittelevat itsestään. Nilkka kipuilee itse juoksun aikana, polvi juoksun jälkeen. Epäilen et nivelet tai nivelsiteet muistuttelee siitä, et pitäis aloittaa hieman kevyemmin. Mä luotan siihen, et ne vahvistuu pikkuhiljaa.

Huomenna sitten alkaa taas paussi. On meillä onneksi suunnitelmissa uhrata aikaa myös liikunnalle. Ainakin yhtenä päivänä. Ja sitten monena päivänä biletetään, huh :)

No joo. Tän viikon kilometrisaldo on pyöreästi 10 kilometriä ja vaikka paremminkin voisi olla, niin en valita. Tän viikon kaks lenkkiä on olleet suorastaan nautinnolliset :)

Ihmisiä

Eilen mä olin koko päivän töissä läkähtymässä. Tänään tapasin töiden jälkeen anoppini kahvin ja rauhallisen kävelyretken merkeissä. Mun anoppi on vähän ristiriitanen persoona. Kun me ollaan äijän ja sen molempien vanhempien kanssa porukalla, on anoppi vähän äkkipikainen ja vihaisemman oloinen. Nyt kun oltiin ihan kahdestaan, meillä oli tosi hauska ja rento tunnelma. Mukava päivä. Lenkille en ehtinyt.

Huomenna lahtaan kaks kärpästä yhdellä iskulla; nään sukulaisiani ja saan samalta reissulta lainaan yhden patjan mun tulevia vieraita varten. Keskiviikkona olis sitte se seuraava lenkkipäivä. Tän viikon kilometrit jää huimasti jälkeen viime viikosta. Mä ehdin periaatteessa lenkille vaan keskiviikkona ja torstaina heti töiden jälkeen. Perjantaina kun pääsen töistä, kaverit on jo laskeutuneet tänne ja meidän yhteiset päivät menee siellä minilomalla ja hauskan pidossa.

Vaikka mä nyt kaipaisin sellasia vapaita, jotka saisin viettää ihan itsekseni, oon mä silti onnellinen siitä, et mä nään kaikkia ihania ihmisiä :)

Huh hellettä!

Osaa se vain pidellä lämpimiä kesäkelejä. Mä niin toivon parempia lenkkikelejä; pilvistä, vähemmän lämpöä, ehkä jopa sadettakin. Kävin tossa töiden jälkeen 6 kilometrin lenkin. Koko matkan 'juoksin' :) Hölkkäähän se vielä on. Mutta kuitenkin, tän viikon kilometrisaldo on 32.65, josta 6 kilometriä (tarkalleen ottaen 6.16) palauttavaa reipasta kävelyä. Mulla on pieniä omituisia tuntemuksia ollut nyt vasemmassa nilkassa. Täytyy nyt todellakin pitää kevyttä hölkkää varsinkin asfaltilla, sillä mä en todellakaan haluu saada mitään vammaa nyt kun mä taas oon saanu vireen kohdilleen. Siis sen henkisen vireen. Kunnolliseen juoksukuntoon on vielä matkaa, mutta onneks mulla ei oo kiirettä mihinkään.

Syömään täytyy vaan opetella. Siis vittu kyllä mä syödä osaan, mut täytyy nyt huolehtia siitä, et hoksaa syödä ENEMMÄN. En mä laihtuu haluu, mä haluun vaan hyvän juoksukunnon. Tänään ostin työkaverille ja mulle pullat, siis pullan söin aamulla. Lounaan söin töissä, puolet lautasellisesta salaattia, toinen puoli pastaa ja muutamia lihanykeröitä siellä täällä. Kotiin tullessani lapoin pari desiä kasviskeittoa ja voilla sekä juustolla peitellyn jyvänäkkärin, jotka taatusti kului siellä lenkillä. Nyt tarttis syödä, mut ei tahdo maistua. Mä inhoon syödä väkisin. Ruoka on mulle herkkä juttu. Mä mieluummin jätän syömättä, kuin syön epämieluisissa olosuhteissa tai liian nopeasti taikka väärällä tavalla. Mä en ikinä vois syödä kävellessäni (?!) niinkuin täällä näkee usein tehtävän. Se siitä.

Taas on hirmu ikävä äijää. Soiteltiin tuossa ja se oli ihmeen puheliaalla tuulella. Sit mä kerroin millasta unta olin nähny pari yötä sitten ja sain sen hiljaseks. Ikävä. Onneks enää muutama viikko niin mä nään sen <3

23,58 kilometriä

Mä kävin reippaana naisena aamulenkillä. Aamulenkit ei oo koskaan ollu mun juttu, mut nyt mä päätin, et niistä TULEE mun juttu :) Sykkeet tahtoo nousta aamuisin taivaisiin eikä yleensä lenkki kulje. Mä oon kyllä jostain lukenut, et se on yksilön omista sisäisistä värinöistä tai mistä vitusta lie kiinni, et milloin on paras aika treenata kenellekin. Kai se pitää paikkansa. Iltapäivä on mun aikaa. Mut kai se on hyväksyttävä taas vuorotyöläisenä, et se aika on otettava sieltä mistä sen saa. 

Enkä mä pikaisella etsimisellä löytäny mitään kilometrilaskuria mistään interwebin syövereistä. Olkoon, mä lasken manuaalisesti. Mietin et pitäskö mun asettaa joku tavote johonkin mennessä vai huvikseni hölkötellä kilometrejä mittariin. Saa nähdä. 

Unohdus luo onnea

Mä muistin vielä päivällä mistä mun piti tulla tänne rutiseen. Äijään liittyen. Vaan ehdin jo unohtaa sen :) Ja nyt meillä oli hirmuisen hauska lirkuttelupuhelu. Todellakin oon sitä mieltä, et hyvä muisti vaan lisää tuskaa. Unohtelijalle elämä on hauskempaa ja antoisampaa. Esimerkiks mulla on tää ominaisuus mistä oon tosi tyytyväinen; voin nimittäin katsoa samat leffat ja lukea samat kirjat vaikka kerran vuodessa, kun mä yksinkertasesti unohdan mitä niissä tapahtuu. Tai jotkut mä muistan. Mut vaan sellaset, mitkä on jättäny muhun jäljen jollain tapaa. Ja vaikka mä oon vähän kade niille, jotka osaa siteerata eri leffojen fraaseja eri tilanteissa, niin en silti niin kade, et opettelisin itse saman. Paitsi yhden fraasin mä muistan; 'Get busy livin' or get busy dyin''. Mä muistan sen siksi, et mä katoin sen leffan eilen :)

No joo, ei mulla muuta. Unohdelkaa ja olkaa onnellisia!

Mökit mökkeiltynä

Joo se meni se harrastustiimin mökkireissu. Ja vieläpä täysin putkeen, jos saan luvan kertoa. Oli aivan helvetin hauska reissu! Tuli naurettua niin, et varmasti noista parista päivästä sai pari lisävuotta elämän loppupäähän. Tietysti sillä oletuksella, ettei sössi niitä lisävuosia jollain muulla elämän osa-alueella.

Mut niin, vetomiehen kans asiat meni niinku mä aavistelin, eli enää sitä vetoa ei oo. Tää on mulle tosi hyvä juttu, sillä en mä kaipaa elämääni mitään ylimäärästä säheltämistä. Tossa ajassa ehti tutustuun muihinki harrastajiin paremmin ja mikäs sen mukavampaa. Kaiken kaikkiaan loistoreissu :)

Mä oon käynyt nyt pari kertaa lenkillä ja juoksukärpänen on purrut ihan saatanan lujaa taas, auts! Oon muutamia kertoja juossut tälle kesälle, mut kelit on olleet niin paahtavat, et olo on ollut tosi paska lenkin jälkeen. Eilen puolestaan oli sopiva juoksukeli, pilvinen ja tuulinen, ja siitä jäi järisyttävän hyvä fiilis. Harmittaa ihan vitusti kun en saanut  itseeni tänään aiemmin ylös, et oisin ehtiny aamulenkille. Vaan on se hyvä pitää välillä välipäiväkin. Mä tuppaan aloittaan aina liian lujaa. Tällä kertaa aattelin hidastaa tahtia näin alussa. Jos vaik ensimmäisen kuukauden malttaisi hissutella.. Mä en kyllä ehdi nyt tänä vuonna mihinkään juoksutapahtumaan, ellen halua sielläkin hissutella, mut ei kai tuo haittaa. Omaksi iloksenihan mä sitä muutenki duunailen. Mä voisin yrittää kikkailla tänne jonkinlaisen kilometrilaskurin itselleni kannustukseksi. Tällä viikolla kilometrejä on kertyny 17,52. Mä tiedän sen siitä kun kuskaan taskussani puhelinta ja pidän SportsTrackeria päällä. Kätevä ohjelma.

Sanonpa äijästä sen verran, et ollaan sovittu seuraava tapaaminen, mut tällä hetkellä on vähän nihkee tunnelma. Mun täytyy selittää tarkemmin joskus toiste. Jos enää muistan koko nihkeilyä =) Nyt on mentävä töihin.

Raisan naisellistuttamista ja naisellisia puolia

Mä yleensä pukeudun tosi rennosti ja mukavasti. Tiukat stretch-farkut, löysät yksväriset paidat ja tennarit on mun juttu. Korkkareissa en kyllä jaksa vieläkään vaivautua jalkojani kuluttamaan, mut keinot on monet. Niin ja kyllä mä joka päivä ehostan hieman; nypin kulmakarvat joka päivä, laitan niihin hivenen melko vaaleaa kajaalia (ihan vaan et ne näyttää tasasemmilta), ripsiväriä levittelen pari kerrosta ja tarvittaessa jotain puuteria tai talvella sävyttävää kosteusvoidetta. Ja tietysti hajuvedet, niihin mä pukeudun joka päivä :) Nyt vaan oon uusien hajuvesien ostokiellossa, sillä joku järki mullakin on!


HAJUVEDET

Tästä on pakko tehdä oma alaotsikko. Mä nimittäin rakastan tuoksuja, hajuja, kaikkea sitä maailmaa mikä avautuu mulle mun nenäni kautta Siis hajuvesistä. Mä käytän niitä yleensä ajanjaksoittain. Silleen, et johonki vuodenaikaan tai vaikka johonkin viikkoon sopii jotenkin joku tietty tuoksu. Ja ne tuoksut, mitkä on mun hajumuistissa varattu jollekin muulle, niitä mä en voi käyttää itse. Hyvä esimerkki tästä on Dolce Gabbanan Light Blue, tuoksu jota mä RRAKASTAN, mut en voi ostaa itselleni, koska mä en haluu muistella henkilöä joka sitä aina käytti. Toinen on Elisabeth Ardenin Red Door, tuoksu jota mä RRRAKASTAN, mut en voi ostaa itselleni koska yhdellä kollegalla on sitä. Tai sanotaanko ennemmin, et se käyttää sitä säännöllisesti.

Carolina Herreran 212 New York-tuoksu oli sellanen minkä mä käytin eka kertaa ostaessani ihan ennätysajassa loppuun. Herreran 212 sexy New York miellytti tasan ostohetkellä, oon ehkä kerran käyttäny sitä. Hugo Bossin Deep Red on mun kestosuosikki talvituoksuna. Kesällä se ei käy missään nimessä, mut talvella ei ole sitä ihanampaa. Tai on, Tresorin Midnight Rose jakaa ykkössijan mun talven tuoksuissa. Sekä talvella että kesällä, juhlimassa tai muuten kun haluan tehdä lempeän eroottisen vaikutelman, käytän Kenzon Amouria, mikä myös on yksi kestosuosikeistani. Tällä hetkellä mulla on sellanen fiilis, et mä käytän Kenzon Parfym D'ete:tä. Siinä on kuumiin kesäpäiviin hyvin sopiva raikas ja kevyt kesätuoksu. Sitten on joitain noita kokeilutuoksuja, joita tulee käytettyä tosi harvoin ja joihin uponnutta rahamäärää ei mielellään muistele :) No eiköhän tässä tullut tuoksuista.

...........

Mut siis takaisin asiaan. Kun mä yleensä pukeudun tosi rennosti ja yksinkertasesti, niin mä en tunne oloani kovin kotosaksi missään kimaltavissa hepenissä tai  korkeissa koroissa. Mut nyt mä aattelin lähestyä tätä juttua vähän varovaisemmin. Mulla on ollut muutama oikeen naisellinen vaatekappale jo pidempään. Yleensä oon pitäny niitä vaan juhliessa. Mut nyt kun mulle tuli tää naisellinen olo, niin mä päätin pukea niitä vaatekappaleita arkenakin. Ja kappas! Vähän syvempi, tissivaon paljastava kaula-aukko, ja rintoja korostava paidan leikkaus teki tehtävänsä. Mä sain lisää naisellista draivia ja päätin alkaa käyttään myös korvakoruja. Niitä mä oon todellakin käyttäny vaan juhliessani, mut nyt laitoin sellaset tosi simppelit vähän roikkuvat ja paljon heiluvat korvakorut ja kappas! Mä haluun alkaa käyttään korvakoruja aina, niistä saa mielettömän fiiliksen!

Mä oon nyt shopannut itselleni yhden sellasen bling-bling-paidan, jota voi hyvin käyttää arkenakin. Ja sen kans noi em. korvakorut sopii muuten ihan hemmetin hyvin. Sit ostin toisen paidan, joka on sellanen oikeen rintoja korostava, vähän tyttömäinen, röyhelöin somistettu paita. Nyt mä oon ostanut siis kaks sellasta paitaa mitä en olis vuosi sitte aatellu ees päälle pukevani. Ja oon kulkenut niillä ihan julkisilla paikoilla hyvin fiiliksin :)   Ainoo tosi hankala tässä mun naiseus-projektissa on KENGÄT. Mistä hemmetistä mä löydän mun makuuni olevat kengät? Sopivan naiselliset, mut sellaset joilla on hyvä kävellä? Tää on vielä vaiheessa. Onneksi nykysin Converset käy vaikka olis paidassa bling-blingiä ja korvissa korut. Ja mä ihan varmaan kävelen tennareilla niin kauan, että kohdalle osuu NE kengät. Että voi siis kestää...

Ja takin mä löysin vasta, tosi hieno ja sopii ihan hemmetin hyvin Conversejen ja tissivakopaitojen yhdistäväksi linkiksi. Harmi vaan, et nyt on ollut niin lämmintä, ettei takkia voi pitää kun kainalossa :)

Luojalleni kiitos myös mun kynsistä. Mulla on ihan hemmetin lujat kynnet, kestää mitä vaan lohkeematta tai katkeematta. Ennemminkin niiden vitsauksena on se jatkuva pakko leikata ja viilata niitä. Kun ne on tarpeeks pitkät, on tietokoneella näppäily ihan helvetillistä, ja ne kasvaa tosi nopeesti. Viime viikolla laitoin ne käyttökuntoon ja taas alkaa olla hankaluuksia näppiksen kans. Mut sillon ne on taivaallisen tarpeelliset, nuo mun kynnet, kun mä haluun lakata ne :) Ne kaunistaa kyllä kädet. Oikeestaan jopa ilman lakkaa ne on hyvän näköset mun pienissä sormissa.

No niin. Mä oon kirjottanu tätä päivitystä nyt varmaan 4 tuntia. Oon samalla pakannut, pyykännyt ja puhunut varmaan 2 tuntia puhelimessa. Mulla on pari kaveria tuolta mun kotiseudulta tulossa lomillaan mun luo ja meillä on suunnitteilla päivämatka Pietariin. Vaatii paljon suullista suunnittelua ;) Eli tahtoo sanoo, et mun ajatus on katkennu niin monta kertaa et mä en oikeen enää tiedä mitä mä aioin alun perin tänne kirjottaa.

Eli heippa ja soitellaan!

Töissä levännyttä Raisaa

Joo, oon nyt saanu sitten ihan tosissani lepäillä töissä, salli mun vielä nauraa tähän vähän :D Mulla oli tossa heti tollanen kunnon työputki ja aivan hiki päässä saanut paiskia joka päivä töitä. Työmäärästä huolimatta ollut hyvä draivi päällä ja oikeesti  on ollut kiva olla taas töissä.

Tää etäsuhde on tässä kohtaa aika jännä kokonaisuus. Toisaalta on tasasen ikävä toista ja sen fyysistä läheisyyttä ja toisaalta nauttii vapaudesta ja siitä, että saa tehdä asiat niin kuin huvittaa ja milloin huvittaa. Mut joo, toi läheisyyspuoli on välillä turhankin rankkaa, siis nimenomaan sen puute. Mä olin eilen töiden jälkeen aivan hurjassa kiimassa. Olisin tarvinnut äijää just heti siinä. Luonnollisesti jouduin turvaamaan omaan käteeni ja mun piti runkata viidesti siinä muutaman tunnin aikana enkä siltikään tuntenut itseeni tyydytetyksi. Siitä puuttui se kulli. On mulla dildo tuolla kaapissa, mutta se ei vaan aja samaa asiaa. Täytyy ryhtyä suunnittelemaan lemmenlomaa äijän luo.

Mut sitä ennen on tulossa mökkireissu harrastajien kesken. Oh my. Vetomieskin lähtee sinne. Oh my. Siitä tulee taatusti hurjan hauska reissu, mutta hivenen mua jännittää tietyiltä osin. Mä toivoisin, et kun oon pari päivää viettäny vetomiehen kans samassa paikassa, se veto vähenis. Siis kun näkis paremmin millanen se on ja siitä lähtis se tietty hohto. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Mut toisaalta taas pelottaa jos se saakin enemmän sitä hohtoo. Enkä mä haluis tätä asiaa mietiskellä enkä antaa sille sillä tavoin yhtään enempää painoarvoo, mut toisaalta mä haluun selventää itselleni yksityiskohtasesti missä mä meen. Eli tässä vaiheessa mä oon antanu itselleni luvan olla silleen harmittomasti ihastunu vetomieheen, mut koskeminen on ankarasti kiellettyä. Sitä mä en antais itselleni koskaan anteeks. On tää tiukka paikka. Tää on niin uus tilanne mulle. No, ens viikolla mä oon taas paljon viisaampi tässä asiassa.

Mä taidan lähtee ulos ja henkisesti valmistautuun tuleviin taistoihin :)