Tää on mennyt yllättävän hyvin tähän saakka. Mä jo ihmettelin että missä viipyy ne kaikki ikävät tunteet mitä etäsuhteessa kuulemma koetaan. Ne tuli tossa tunti sitten. Oikeen paukkumalla. Ei tässä mitään, ollaan jauhettu puhelimessa sellasta paskaa jolla, mahdollisesti, ei oo mitään käytännön merkitystä. Tai no, on sellanen käytännön merkitys, että mä meen käymään jonkin ajan kuluttua äijän luona. Tai kotona. Tai äijän luona. Vittu kumpi se lienee nyt on.
Kerralla tuli siis ikävä, epäilys, mustasukkaisuus, seksuaalinen tyydyttymättömyys ja varmasti muutama muukin vittumainen tunne maustoi tätä soppaa.
Mua nyt niin vituttaa että parempi oikeestaan olla aattelematta tuota.
Mun on parempi jatkaa joku toinen kerta.
