maanantai 25. marraskuuta 2013
Jännitystä ilmassa
No niin, nyt alkaa jännittämään! Entinen pomo soitti mut työhaastatteluun viikon kuluttua, hehee!! Mä näin viime yönä unta, et se soitti ja sano et siellä oli kolme niin hyvää hakijaa et mä nyt tällä kertaa tipuin kelkasta. Mä olinkin tossa herättyäni melkeen varma et ei ne enää mua siihen virkaan ota. No, enää mun ei tarvi kun tehdä parhaani haastattelussa :) Jännittää!!
lauantai 23. marraskuuta 2013
Vauvakuumetta
Mä kävin siellä jumpassa sillon ku siitä viimeks manailin ja oli mainio veto! Mä sain tuta et kesän juoksemisen on surkastuttanu mun vatsalihakset ja käsivarret ihan tyystin. Talvi aikaa treenata koko kroppaa kesän juoksuja varten. Ehkä.
Meillä on ollu tässä jo kohta puolitoista vuotta se ajatus et meille saa tulla jälkikasvua, jos on tullakseen. Lähipiirin epätodennäköisen lisääntymisen myötä meillä on tää asia noussu taas framille. Ja nyt, just nyt, mä oon helvetin pahoillani siitä et mulla alko menkat aamulla. Mä haluun meille vauvan! Vielä kesällä mä aattelin etten mä ehkä siltikään olis valmis luopuun menoistani ja yöunistani, mut nyt mä olisin valmis luopuun melkein mistä vaan kunhan me saatais sellanen pieni käärö meidän väliin kitisemään ja tappamaan meidän ihana seksielämä. Mulla ei haittais hittojakaan vaikken mä pääsis mihinkään vuoteen tai kahteen. Argh helvetti, tätä sanotaan vissin siksi vauvakuumeeksi. Että noiden menkkojenkin piti alkaa nyt.
Niin. Mä lähdin eilen suoraan töistä ystäväni luokse, entiseen kotikaupunkiini. Oli tosi hauska ilta, mä olin kuskina akkaporukalle (ei vieläkään tehnyt mieli juoda) ja juoruttiin tietty ja suunniteltiin ens kesäksi meille oikeen special-juhlia :D Ei siitä sen enempää.
Mut joo, mulla piti menkkojen alkaa vasta maanantaina ja ne helvetin paskat alkoi jo tänään. Ne on niin epäsäännölliset et mun ei kyllä vaikuta koittaa laskea mitään ovulaatiopäiviä, kun ei ne kuitenkaan osu kohdalleen. Argh! Vaikka toisaalta me kyllä sekstaillaan ihan riittävästi et jos se on tärpätäkseen, niin ei se ainakaan seksin vähyydestä oo kiinni. Ja mä pidän huolen et se ei oo siitä kiinni seuraavankaan ovulaation paikkeilla. Mut en mä koskaan uskonu et musta tulis tällanen.
Meillä on ollu tässä jo kohta puolitoista vuotta se ajatus et meille saa tulla jälkikasvua, jos on tullakseen. Lähipiirin epätodennäköisen lisääntymisen myötä meillä on tää asia noussu taas framille. Ja nyt, just nyt, mä oon helvetin pahoillani siitä et mulla alko menkat aamulla. Mä haluun meille vauvan! Vielä kesällä mä aattelin etten mä ehkä siltikään olis valmis luopuun menoistani ja yöunistani, mut nyt mä olisin valmis luopuun melkein mistä vaan kunhan me saatais sellanen pieni käärö meidän väliin kitisemään ja tappamaan meidän ihana seksielämä. Mulla ei haittais hittojakaan vaikken mä pääsis mihinkään vuoteen tai kahteen. Argh helvetti, tätä sanotaan vissin siksi vauvakuumeeksi. Että noiden menkkojenkin piti alkaa nyt.
Niin. Mä lähdin eilen suoraan töistä ystäväni luokse, entiseen kotikaupunkiini. Oli tosi hauska ilta, mä olin kuskina akkaporukalle (ei vieläkään tehnyt mieli juoda) ja juoruttiin tietty ja suunniteltiin ens kesäksi meille oikeen special-juhlia :D Ei siitä sen enempää.
Mut joo, mulla piti menkkojen alkaa vasta maanantaina ja ne helvetin paskat alkoi jo tänään. Ne on niin epäsäännölliset et mun ei kyllä vaikuta koittaa laskea mitään ovulaatiopäiviä, kun ei ne kuitenkaan osu kohdalleen. Argh! Vaikka toisaalta me kyllä sekstaillaan ihan riittävästi et jos se on tärpätäkseen, niin ei se ainakaan seksin vähyydestä oo kiinni. Ja mä pidän huolen et se ei oo siitä kiinni seuraavankaan ovulaation paikkeilla. Mut en mä koskaan uskonu et musta tulis tällanen.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Vapaita odotellessa
Musta tuntuu, et mä oon nykysin aina vaan töissä. Onneksi on tulossa viiden päivän vapaat, ne alkaa jo tällä viikolla!! Mä oon niin loman tarpeessa.. Mä käyn yökylässä tapaamassa ystävääni heti vapaiden aluks ja lopun aikaa mä suunnittelin puuhailevani kotona. On nimittäin tuota tekemistä täällä vielä aika paljon. Ei tässä ole töiltä ehtinyt kaikkia muuttolaatikoitakaan vielä purkamaan.
Toi ystävä houkutteli mua jäämään sinne pidemmäksi aikaa, et voitais käydä baarissa ja juhlia oikein kunnolla. Mä koitin sille selittää, et mulle on nyt tapahtunu jotain mikä on saanut baarit aivan alimmalle tasolle mun mielenkiinnon kohteista. Totisesti. Mä en haluu yhtään lähteä mihinkään missä on humalaisia ja musiikki jyrää normaalin puheäänen. Mä en haluu olla humalassa enkä huutaa asiaani. Musta on yhtäkkiä ihan helvetin naurettavaa se, et aikuset ihmiset vetää älyttömät lärvit ja seuraavana päivänä hikoilee ja itkee, ettei ikinä enää, ihan vaan unohtaakseen sen jo seuraavaan viikonloppuun mennessä. Uskomatonta, mut mä oon ollu ihan samanlainen ja ihan vasta! Humalassa toilaillaan ja tehdään kaikkea mitä ei normaalisti tehtäis ja pannaan sitten kaikki humalan piikkiin, vaikka itse on sitä juomaa suuhunsa kaatanut. Luoja mua varjelkoon enää ryhtymästä tollaseen. En mä uskoon oo tullu! En. Ehkä tää on katkeruutta, kun mitä nyt oon pari edellistä kertaa käyttäny alkoholia, niin se ei oo tuntunu musta hyvältä.. On jääny puuttuun se ilonen nousuhumala, on tullu vaan kaamee väsymys ja lihasten pakotus. Joo, katkera ämmä mä vaan oon :P
Ja se mun juoksutavote on jäänyt nyt ihan kokonaan tavoittamattomiin. Sain houkuteltua äijän lenkille tossa joku aika sitten ja mulla oli polvet kipeenä monta päivää sen lenkin jälkeen. Oli niin hemmetin liukasta! Täällä on ollu yhtä hemmetin liukasta kohta kuukauden, lenkit on ollu just sitä et polvet kipeenä pelottaa pystyykö vielä juokseen tän lenkin jälkeen. Siirryin viime viikolla kuntosalille ja mun kärsivällisyys ei riitä juosta matolla muutamaa kilometriä pidempiä matkoja, niin mä päätin et mä jatkan tota juoksemis-juoksemista sitten taas keväällä kun tiet on sulat. Tällä kertaa mä otin kuntosalisoppariini myös jumpat ja mulla on kova aikomus mennä tässä jumppaan heti kun ehdin :) Ei vaan viime viikolla istunu ne jumpat yhtään mun aikatauluihin. Huomenna ehtisin.. Just toi on mulle se hankala juttu toi aikataulujen mukaan liikkuminen. Mä oon tottunut urheileen omassa aikataulussani. Vaan tekis niin hyvää välillä jumppailla :) Joo, mä jankkaan tätä itselleni et mä nyt jonain päivänä sen teen.
Piste.
Toi ystävä houkutteli mua jäämään sinne pidemmäksi aikaa, et voitais käydä baarissa ja juhlia oikein kunnolla. Mä koitin sille selittää, et mulle on nyt tapahtunu jotain mikä on saanut baarit aivan alimmalle tasolle mun mielenkiinnon kohteista. Totisesti. Mä en haluu yhtään lähteä mihinkään missä on humalaisia ja musiikki jyrää normaalin puheäänen. Mä en haluu olla humalassa enkä huutaa asiaani. Musta on yhtäkkiä ihan helvetin naurettavaa se, et aikuset ihmiset vetää älyttömät lärvit ja seuraavana päivänä hikoilee ja itkee, ettei ikinä enää, ihan vaan unohtaakseen sen jo seuraavaan viikonloppuun mennessä. Uskomatonta, mut mä oon ollu ihan samanlainen ja ihan vasta! Humalassa toilaillaan ja tehdään kaikkea mitä ei normaalisti tehtäis ja pannaan sitten kaikki humalan piikkiin, vaikka itse on sitä juomaa suuhunsa kaatanut. Luoja mua varjelkoon enää ryhtymästä tollaseen. En mä uskoon oo tullu! En. Ehkä tää on katkeruutta, kun mitä nyt oon pari edellistä kertaa käyttäny alkoholia, niin se ei oo tuntunu musta hyvältä.. On jääny puuttuun se ilonen nousuhumala, on tullu vaan kaamee väsymys ja lihasten pakotus. Joo, katkera ämmä mä vaan oon :P
Ja se mun juoksutavote on jäänyt nyt ihan kokonaan tavoittamattomiin. Sain houkuteltua äijän lenkille tossa joku aika sitten ja mulla oli polvet kipeenä monta päivää sen lenkin jälkeen. Oli niin hemmetin liukasta! Täällä on ollu yhtä hemmetin liukasta kohta kuukauden, lenkit on ollu just sitä et polvet kipeenä pelottaa pystyykö vielä juokseen tän lenkin jälkeen. Siirryin viime viikolla kuntosalille ja mun kärsivällisyys ei riitä juosta matolla muutamaa kilometriä pidempiä matkoja, niin mä päätin et mä jatkan tota juoksemis-juoksemista sitten taas keväällä kun tiet on sulat. Tällä kertaa mä otin kuntosalisoppariini myös jumpat ja mulla on kova aikomus mennä tässä jumppaan heti kun ehdin :) Ei vaan viime viikolla istunu ne jumpat yhtään mun aikatauluihin. Huomenna ehtisin.. Just toi on mulle se hankala juttu toi aikataulujen mukaan liikkuminen. Mä oon tottunut urheileen omassa aikataulussani. Vaan tekis niin hyvää välillä jumppailla :) Joo, mä jankkaan tätä itselleni et mä nyt jonain päivänä sen teen.
Piste.
maanantai 11. marraskuuta 2013
Rakastunut Raisa
No illalla meni asiat niinku mä olin suunnitellukki. Mentiin aikasin sänkyyn ja tällä kertaa oikein rakasteltiin, siinä oli hellät tunteet pelissä. Maattiin pitkään sisäkkäin ja ihan kiinni toisissamme, Ei puhuttu mitään. Viimein irtauduttiin ja mä käperryin normaaliasentoon äijän kainaloon. Mä rakastan sitä. Mulla tuli itku kun mä tunsin miten hyvä mun on olla. Äijä rutisti mut tiukasti kainaloonsa ja suukotti mun päätä kun mä sanoin sille miksi mä pillitin. Yöllä me molemmat herättiin jostain syystä ja naurettiin sitä hetki ja mentiin tiukasti lusikkaan jatkamaan unia. Mä oon niin onnellinen et toi erillään asuminen ei erottanu meitä, ja mä oon niin onnellinen et just mä saan kokea tän rakkauden <3
Kiima-aika
Hakuaika loppuu tällä viikolla, mä pistin hakemuksen meneen ja nyt vaan ootan mitä tuleman pitää.
Viime postauksen jälkeen mä oon ollu ihan hekumoissani ;) Äijä tuli sillon kotiin neljän jälkeen yöllä ja voi pojat se oli täynnä rakkautta! Sen hiipiessä makuuhuoneeseen mä näin verhojen lomasta tulevan valon kajossa et sillä oli melkoisen vaikuttava teltta pystyssä! Siis tietysti mä heräsin jo oven kolahdukseen sen tullessa kotiin, herkkäuninen kun oon. Mä sille aiemmin sanoin, et mua ei haittaa jos se haluu käyttää mua hyväkseen kotiin tullessaan ja näytti siltä, et niin se todellakin aikoi tehdä.. Se oli melko tukevassa humalassa, mut se ei haittaa sen seksuaalista suoritusta ja yhdyttiin aika rajusti siinä yön pimeydessä. Se tietysti nukahti/sammui heti suorituksen jälkeen ja mäkin viimein nukahdin. Mä heräilin kahdeksan aikoihin aamulla ja äijäkin siinä hetkeksi heräsi, se oli vielä ihan humalassa ja leperteli aivan mahdottomasti. Mä nousin kahvin keittoon ja se nukahti vielä uudestaan. Päivällä mä sain sen siirtymään sohvalle makoilemaan, et mä ehtisin vielä sen kainalossa köllötellä jonkun aikaa ennen iltavuoroon menoa. Mulla alkoi aivan hurjasti taas panettamaan ja otin mä sitten äijän siinä sohvalla vielä ennen töihin lähtöä. Mun libido on täysissä voimissaan nyt. Töissä mä vielä masturboin tauollani ;) Olisin vielä illalla halunnut äijän sisääni, mut annoin sille jo armoa kun se oli aika rikki. Nytkin mua panettaa, mut menee ainakin iltaan ennenkuin yhtyminen on mahdollista.
Ei muuta :)
Viime postauksen jälkeen mä oon ollu ihan hekumoissani ;) Äijä tuli sillon kotiin neljän jälkeen yöllä ja voi pojat se oli täynnä rakkautta! Sen hiipiessä makuuhuoneeseen mä näin verhojen lomasta tulevan valon kajossa et sillä oli melkoisen vaikuttava teltta pystyssä! Siis tietysti mä heräsin jo oven kolahdukseen sen tullessa kotiin, herkkäuninen kun oon. Mä sille aiemmin sanoin, et mua ei haittaa jos se haluu käyttää mua hyväkseen kotiin tullessaan ja näytti siltä, et niin se todellakin aikoi tehdä.. Se oli melko tukevassa humalassa, mut se ei haittaa sen seksuaalista suoritusta ja yhdyttiin aika rajusti siinä yön pimeydessä. Se tietysti nukahti/sammui heti suorituksen jälkeen ja mäkin viimein nukahdin. Mä heräilin kahdeksan aikoihin aamulla ja äijäkin siinä hetkeksi heräsi, se oli vielä ihan humalassa ja leperteli aivan mahdottomasti. Mä nousin kahvin keittoon ja se nukahti vielä uudestaan. Päivällä mä sain sen siirtymään sohvalle makoilemaan, et mä ehtisin vielä sen kainalossa köllötellä jonkun aikaa ennen iltavuoroon menoa. Mulla alkoi aivan hurjasti taas panettamaan ja otin mä sitten äijän siinä sohvalla vielä ennen töihin lähtöä. Mun libido on täysissä voimissaan nyt. Töissä mä vielä masturboin tauollani ;) Olisin vielä illalla halunnut äijän sisääni, mut annoin sille jo armoa kun se oli aika rikki. Nytkin mua panettaa, mut menee ainakin iltaan ennenkuin yhtyminen on mahdollista.
Ei muuta :)
lauantai 9. marraskuuta 2013
Jarrut päälle
Mä juttelin mun entisen esimiehen kans siitä mun entisestä paikasta ja sekin kehotti hakemaan sitä paikkaa. Mä olin aivan täpinöissäni, mut lykkäsin kuitenkin sen hakemuksen raapustamisen ensi viikon alkuun kun on kunnolla aikaa. Eilen ja tänään mä kuitenkin aloin vähän jarrutteleen mietintöjäni. Mä olin jo ihan konkreettisesti lähdössä tosta uudesta paikasta, mut sillon ku sen paikan esimies ei oo paikalla, siellä on jopa kivaa. Ja lisäks mä tykkään niistä mun uusista työkavereista. Ja ne tykkää musta. Siis kyllä mä haen sitä entistä työtäni joka tapauksessa, mut sit mä vaan mietin uudestaan, jos ne sitä paikkaa taas ryhtyy mulle tarjoamaan. Eli en nyt stressaa mistään työhön liittyvästä yhtään enempää, käyn vain töissä, teen parhaani ja vapaa-ajallani keskityn vapaa-aikaani. Plus tietysti rustaan sen yhden hakemuksen. Kuitenkin on aina mukavampi kun saa itse valita :)
Mä kävin viemässä äijän illaksi kemuihin. Mutkin oli kutsuttu, mut koska mulla on huomenna iltavuoro, oli mulla tarpeeksi hyvä syy kieltäytyä. Mä oon nyt vähän väsyny bilettämiseen ja mä myös kaipasin tällasta iltaa et saan datailla ihan omassa rauhassani <3
Mä oon jotenkin hurjan onnellinen nyt. Suurin kiitos siitä kuuluu mulle. Mun asenne tähän suhteeseen on eri kun ennen tota erillään asumista. Jotenki musta on tullu rennompi. En mä ennenkään oo mikään nalkuttaja ollut, mut oon mä jotenki kireempi ollu. Ja esittäny asiani joskus jopa ikävällä tavalla. Mut nyt mä nään sen!! Mä tajuun mitä mä oon tehny väärin aiemmin ja lisäks mä tunnen AITOA onnea ja vapautuneisuutta. Ja kun lisäks tuntuu, et mä oon todella kypsyny ja kasvanu niin se antaa mulle itselle hirmu paljon. Ja tietysti mä nään myös kuinka ihana rouvan tekele mä nyt oon ;) Tää on entistä kokonaisvaltasempaa itsestä pitämistä ja sitä myötä mun on kaiketi helpompi pitää eri tavalla myös äijästä. Tähän voisin siteerata sitä kliseistä sananlaskua ettei voi rakastaa muita ennen kuin rakastaa itseään. Näyttää pätevän myös määrällisesti, mitä enemmän pidät itsestäs.. :) Oon mä äijällekin maininnut tästä mun uudenlaisesta tunteesta, mut ei se oikeen sitä tajunnu. Mut sen se on huomannu, et mä oon rennompi. Me ollaan naurettu nyt aivan hurjan paljon yhdessä. Sellasistakin asioista, mitkä ennen meni tappeluksi ja hammasten kiristelyksi, niistä me saadaan nyt monesti hyvät naurut :D Ja sekin on ollu kiva huomata millanen parisuhteilija musta on tullu. Mä oikeesti tykkään seurustella ja asua yhdessä ton äijän kanssa ja leikkiä kotia. Kivaa!!
Taas mä huomaan, et mulla on elämässä kaikki ihan hurjan hyvin. Pieniä säröjä tietty aina on, nyt siellä työelämän puolella, mut kokonaisuus se on mikä lasketaan.
Hurjan hyvin meillä pelittää myös tuo seksielämä. Oon mä varmaan siitä jo maininnu, mut tajuutte kai et mä oon siitäki nyt erityisen onnellinen, kun olin niin pitkään niin vähällä saannilla. Yhtenä iltana tässä sohvalla mä nappasin äijän kikkelin suuhuni (meillä on sellanen tapa, et suihkun tai saunan jälkeen mä köllöttelen äijän kainalossa sohvalla ja monesti siinä huviksenikin pyörittelen sen kullia suussani ilman et se mihinkään johtaa) totuttuun tapaan ja hetkessä se olikin jo ihan kovana ja mä kapusin äijän päälle hajareisin ratsastelemaan. Hetken kuluttua äijä nosti mut pois sylistään ja komensi mut kontalleen sohvalle. Sit se tunkeutui muhun takaapäin hiljokseen ja alkoi hyväileen kädellään mun klitorista. Kävi sen kädet mun rinnoillakin ja vaelsi pitkin kylkiä ja selkää. Sit se otti kullinsakin pois musta ja hieroi mun klitorista sillä. Mä olin hetkessä aivan reunalla ja sit se alkoi lykkiä taas sisään ja tota se tuntui tekevän vuoron perään kunnes mä sain niin räjäyttävän orgasmin, et mulla meni taju tai ymmärrys tai jotain. Mulla tuli ihan totaalinen musta aukko siihen kohtaan?? Mä tavallaan tajusin sen kun mä tulin, mut mä en pystyny muistaan sitä enää jälkeenpäin. Äijä laukes ihan mun perään ja mä olin sen session jälkeen ihan rikki, mä vaan makasin ainakin vartin ja koitin tasata hengitystäni ja sitä koko juttua. Helvetti et osaa olla seksi vaikuttavaa ilman mitään ihme temppuja. Taas yks syy, miksi mä tykkään seurustella; seksi todellakin paranee koko ajan vaikkei se nyt jatkuvasti mitään ilotulitusta olekaan. Eikä tarvikaan olla, tavallinen arkiseksi kelpaa arjessa varsin hyvin :)
Ai hitto vieköön mä rakastan tätä elämää!!!
Mä kävin viemässä äijän illaksi kemuihin. Mutkin oli kutsuttu, mut koska mulla on huomenna iltavuoro, oli mulla tarpeeksi hyvä syy kieltäytyä. Mä oon nyt vähän väsyny bilettämiseen ja mä myös kaipasin tällasta iltaa et saan datailla ihan omassa rauhassani <3
Mä oon jotenkin hurjan onnellinen nyt. Suurin kiitos siitä kuuluu mulle. Mun asenne tähän suhteeseen on eri kun ennen tota erillään asumista. Jotenki musta on tullu rennompi. En mä ennenkään oo mikään nalkuttaja ollut, mut oon mä jotenki kireempi ollu. Ja esittäny asiani joskus jopa ikävällä tavalla. Mut nyt mä nään sen!! Mä tajuun mitä mä oon tehny väärin aiemmin ja lisäks mä tunnen AITOA onnea ja vapautuneisuutta. Ja kun lisäks tuntuu, et mä oon todella kypsyny ja kasvanu niin se antaa mulle itselle hirmu paljon. Ja tietysti mä nään myös kuinka ihana rouvan tekele mä nyt oon ;) Tää on entistä kokonaisvaltasempaa itsestä pitämistä ja sitä myötä mun on kaiketi helpompi pitää eri tavalla myös äijästä. Tähän voisin siteerata sitä kliseistä sananlaskua ettei voi rakastaa muita ennen kuin rakastaa itseään. Näyttää pätevän myös määrällisesti, mitä enemmän pidät itsestäs.. :) Oon mä äijällekin maininnut tästä mun uudenlaisesta tunteesta, mut ei se oikeen sitä tajunnu. Mut sen se on huomannu, et mä oon rennompi. Me ollaan naurettu nyt aivan hurjan paljon yhdessä. Sellasistakin asioista, mitkä ennen meni tappeluksi ja hammasten kiristelyksi, niistä me saadaan nyt monesti hyvät naurut :D Ja sekin on ollu kiva huomata millanen parisuhteilija musta on tullu. Mä oikeesti tykkään seurustella ja asua yhdessä ton äijän kanssa ja leikkiä kotia. Kivaa!!
Taas mä huomaan, et mulla on elämässä kaikki ihan hurjan hyvin. Pieniä säröjä tietty aina on, nyt siellä työelämän puolella, mut kokonaisuus se on mikä lasketaan.
Hurjan hyvin meillä pelittää myös tuo seksielämä. Oon mä varmaan siitä jo maininnu, mut tajuutte kai et mä oon siitäki nyt erityisen onnellinen, kun olin niin pitkään niin vähällä saannilla. Yhtenä iltana tässä sohvalla mä nappasin äijän kikkelin suuhuni (meillä on sellanen tapa, et suihkun tai saunan jälkeen mä köllöttelen äijän kainalossa sohvalla ja monesti siinä huviksenikin pyörittelen sen kullia suussani ilman et se mihinkään johtaa) totuttuun tapaan ja hetkessä se olikin jo ihan kovana ja mä kapusin äijän päälle hajareisin ratsastelemaan. Hetken kuluttua äijä nosti mut pois sylistään ja komensi mut kontalleen sohvalle. Sit se tunkeutui muhun takaapäin hiljokseen ja alkoi hyväileen kädellään mun klitorista. Kävi sen kädet mun rinnoillakin ja vaelsi pitkin kylkiä ja selkää. Sit se otti kullinsakin pois musta ja hieroi mun klitorista sillä. Mä olin hetkessä aivan reunalla ja sit se alkoi lykkiä taas sisään ja tota se tuntui tekevän vuoron perään kunnes mä sain niin räjäyttävän orgasmin, et mulla meni taju tai ymmärrys tai jotain. Mulla tuli ihan totaalinen musta aukko siihen kohtaan?? Mä tavallaan tajusin sen kun mä tulin, mut mä en pystyny muistaan sitä enää jälkeenpäin. Äijä laukes ihan mun perään ja mä olin sen session jälkeen ihan rikki, mä vaan makasin ainakin vartin ja koitin tasata hengitystäni ja sitä koko juttua. Helvetti et osaa olla seksi vaikuttavaa ilman mitään ihme temppuja. Taas yks syy, miksi mä tykkään seurustella; seksi todellakin paranee koko ajan vaikkei se nyt jatkuvasti mitään ilotulitusta olekaan. Eikä tarvikaan olla, tavallinen arkiseksi kelpaa arjessa varsin hyvin :)
Ai hitto vieköön mä rakastan tätä elämää!!!
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Sitä todellakin saa mitä tilaa :)
Mun entinen virka on taas haussa :) Uskomatonta, kaiken kaikkiaan uskomatonta.. Siihen liittyy tällä kertaa enemmän matkustamista, mut se on PÄIVÄTYÖ <3 Mä NIIN haen sitä paikkaa taas. Enkä mä oikeestaan näe yhtään syytä miksen mä sitä sais, sillä mä en todellakaan poltellut siltoja sieltä lähtiessäni ja mä oon saanut hyvää erikoisalan kokemusta tässä vuoden aikana muualla ollessani. Ja todellakin syventänyt ammattitaitoani. Ainoo mikä siellä on huono puoli, on Tihru, mut kyllä mä sen kestän.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Mä haluun päivätyön!!
Sen verran saanen marista taas vähän tuosta uudesta duunista, et tuntuu et mulle ei jää enää vapaa-aikaa ollenkaan! Työajat on niin omituiset. Tai no, ehkä se osittain vain tuntuu siltä, sillä nyt korostuu se, kuinka vähän sitä jääkään yhteistä aikaa äijän kanssa kun toinen on vuorotöissä. Mun pitäis lähtee hankkimaan paikallisen salin jäsenyys, mut en mä tiedä koska mä pääsen siellä käymään. Lenkilläkin oon käyny viimeks viikko sitten. Jäi taas viikkotavotteen havittelu sikseen. Vaan ei täällä olis aina päässytkään, on ollu sen verran huonoja ilmoja. Vaan en ois ikinä uskonu haluuvani päivätyötä..?
Tilaa:
Kommentit (Atom)