Nuhakuume

Mä jouduin jäämään saikulle. Oon kuumeessa ja mua tympii. Mä en oikeen osaa vaan näin olla, en osaa nauttia tällasesta tekemättömyydestä. Mut mä koitan ainakin tän päivän. Mä taisin sairastua aivan omaa tyhmyyttäni. Eilen tunsin itseni vähän huonovointiseksi, mutta siitä huolimatta osallistuin kuntotestiin, johon ei tietysti sairaana eikä toipilaana ole lupaa osallistua. Tuskin sairauden alussakaan. Aattelin et mua harmittaa aivan vietävästi jos en nyt osallistu ja olis varmaan harmittanutkin. Mutta olisin ehkä nyt myös terve. Vaikka paskaakos sitä jossittelemaan.

Mä oon huomannu kammottavan jutun. Mun ihon kimmoisuus on selkeesti muuttunu siihen huonompaan suuntaan. Käsivarsissakin iho menee ryppyyn kun se joutuu vähän puristuksiin. Mä nimittäin muistan havainneeni joskus 8-9 vuotta sitten erään vanhemman opiskelutoverini ihossa tän jutun ja muistan ihmetelleeni sitä että niinkö nuorena iho jo haurastuu. Mä en kuitenkaan oo vielä edes sen ikäinen ku tää opiskelutoveri oli silloin. Kai tässä on jonkin ikäkriisin paikka. Mä rakastan sitä mitä vuodet on tehny mun sielulle, tää toinen kehityssuunta ei oo niin mieleinen.

Kai tässä jokin ikäkriisi muutenkin on menossa. Uudessa asunnossa naapurissa asuu vauva joka huutaa vähintään pari tuntia illassa. Nytkin juuri kuulen sen pohjattoman tuskan mikä sillä pienellä ihmisellä on. Me Äijän kanssa suunniteltiin omaa tollasta, mut emmä tiedä. Tuliskohan sitä hulluksi tollasesta huutamisesta? Hei nyt se lakkas! Jaksasinko mä uudelleen tota. Musta alakaa tuntuun että mä oon oman osuuteni jo antanut lastenkasvatukselle tässä maailmassa. Enkä todellakaan rehellisesti sanottuna tiedä jaksasinko taas tota.

Nyt mullon kuitenkin kaikki hyvin, uskokaa tai älkää :) Tavallaan tää etäsuhde luo mahdollisuuden puhua asioista joista muuten tuskin tulee puhuttua. Jännä juttu, kun ei oo fyysistä läheisyyttä, se on korvattava puhelimessa jollain muulla. Ja nykyisin tulee läheteltyä eroottisia viestejä ja kuvia, seksipuheluista puhumattakaan. Kotivideoita myös on tehty, mutta niiden kanssa on nyt ongelma kun ei ne mahdu sähköpostiin saatikka puhelimen viestiin. Muistitikunkin laitoin menemään, mutta Äijän koneella oli jotain yhteensopivuusongelmia niiden videoiden kans. Täytyy alkaa tutustumaan näihin verkossa jakamisen mahdollisuuksiin.

Ihanaa olla tuuliviiri, NOT!

Noniin. Ton mä taas totesin. Mä oon vuodattanut sydänvertani taas aivan turhaan. Eilen illalla juteltiin taas ja Äijä vakuutti mut siitä, että mulla kestää vaan sopeutua tähän kuvioon. Mä sanoin sille pelostani että se löytää jonkun uuden misukan ihan vaan vaikka läheisyyden kaipuun vuoksi. Sillä sitä mäkin kaipaan, mitään muuta en väliin enempää haluis kun olla vaan jonku kainalossa. Se toivoi etten mä ajattelis noin, sillä ei se kuulemma oo mitään misukoita hankkimassa. Ja taas mä löydän itteni valumasta hunajaa ja kaipaamasta sitä hemmetin miestä.

Mä haluisin aatella toisella tavalla. Mä en jaksais vatvoa koko ajan sitä miltä tää tuntuu ja mitä tässä tulee tapahtuun. Mä haluisin olla vaan ja nauttia niistä hetkistä joissa jotain nauttimista on ja antaa lopun olla, mutta mun pää ei suostu yhteistyöhön. Se vaan suoltaa ajatuksia ajatusten perään eikä kuuntele mun toiveita laisinkaan. Mutta nyt mä aattelin pienen hetken kuitenkin vaan olla. Ja antaa olla.

Tosiaan täällä on nyt tullut joitakin kuukausia asuttua, täällä uudessa kaupungissa. Sinänsä mun oli helppo tänne muuttaa kun mulla oli täällä entuudestaan muutamia sukulaisia ja vanhoja ystäviä. Vaikka en mä nyt sitten niiden kans oo paljon aikaa viettänyt. Työpaikalla on todella hyvä ilmapiiri. Siis toki sielläkin väitellään asioista ja muuta vastaavaa, mutta kaiken kaikkiaan ilmapiiri on hyvä. Muutamasta kollegasta on tullut jo melko läheisiä mulle. Yks on mua sellanen hivenen nuorempi mies. Se saa mut hirmu hyvälle tuulelle ja me nauretaan paljon kun ollaan yhtä aikaa töissä. Mulla ei oo mitään muuta intressiä tätä miestä kohtaan, kun just tää että sen kans on helppo olla ja sen seurassa viihtyy. Sitten on yks sellanen mua 15 vuotta vanhempi rouvashenkilö. Se on retee tyyppi ja senkin kanssa saa nauraa. Lisäksi sille on helppo avautua ja me ollaankin parannettu maailmaa tuopin ääressä. Sit on yks mua kymmenisen vuotta nuorempi kaunis tyttö. Mä vaan tykkään siitä ja sen tyylistä toimia. Se on todellinen lady ja loistavaa seuraa.

....................

Äh, taas vierähti Äijän kans tovi puhelimessa. Tää puhelu ei ollut kovin hyvä. Mutta mä kuitenkin paikkasin vielä lopussa. Mutta nyt mä en lähde siihen tän enempää.

Uusi elämä vol.1

Me ollaan vielä Äijän kanssa yhdessä. Ollaan neljän kuukauden aikana oltu yhdessä ehkä noin viikko? About. En mä tiedä riittääkö se mulle. Mua vituttaa tällanen suhde. Mä tarvin läheisyyttä ja mä tarvin seksiä ja mä tarvin huomiota. Mä en saa mitään niistä nyt. Kuin ehkä kerran kuukaudessa, hetken silloin tällöin. Mä valehtelen jos mä väitän että puhelimessa jutskailu riittää mulle. Ja niin mä nyt oon väittänyt. Siis mä oon valehdellut! Helvetti.

Mutta nyt mun on pakko varoittaa teitä jotka aiotte ryhtyä etäsuhteeseen; älkää tehkö sitä, löytyy varmasti joku muukin ratkaisu. Älkää tehkö sitä ellei se oo ratkaisevan tärkeää. Oikeesti. Eikä teidän ees tarvi mua uskoo, uskokaa itteenne.

No joo. Mä muutin tänne. Mä sain vakituisen työn. Mä alotin uuden harrastuksen. Mä jatkoin vanhaa harrastusta uudessa paikassa. Mulla menee ihan hemmetin hyvin. Paitsi että mä en nää Äijää koskaan.

Mä en tiedä onko tässä koko jutussa enään mitään järkeä. Onko mitään järkeä tällasessa suhteessa, jossa kumpikin haluaa pysyä siellä missä nyt on, kaukana toisistaan, tehdä mitä itse haluaa ja mennä niinkuin itse haluaa? Mitä hemmetin järkeä tässä on?

Mulla on täällä jo uus elämä, ihania työkavereita ja harrastusten kautta oon tutustunut ihmisiin joista en halua luopua. En todellakaan aio lähteä takaisin vain Äijän mieliksi. Mä kerran jo muutin jo sen perässä ja elin sen elämää, nyt mä elän omaani enkä todellakaan aio omastani enää luopua. Saa nähdä miten meidän käy.