Noniin. Ton mä taas totesin. Mä oon vuodattanut sydänvertani taas aivan turhaan. Eilen illalla juteltiin taas ja Äijä vakuutti mut siitä, että mulla kestää vaan sopeutua tähän kuvioon. Mä sanoin sille pelostani että se löytää jonkun uuden misukan ihan vaan vaikka läheisyyden kaipuun vuoksi. Sillä sitä mäkin kaipaan, mitään muuta en väliin enempää haluis kun olla vaan jonku kainalossa. Se toivoi etten mä ajattelis noin, sillä ei se kuulemma oo mitään misukoita hankkimassa. Ja taas mä löydän itteni valumasta hunajaa ja kaipaamasta sitä hemmetin miestä.
Mä haluisin aatella toisella tavalla. Mä en jaksais vatvoa koko ajan sitä miltä tää tuntuu ja mitä tässä tulee tapahtuun. Mä haluisin olla vaan ja nauttia niistä hetkistä joissa jotain nauttimista on ja antaa lopun olla, mutta mun pää ei suostu yhteistyöhön. Se vaan suoltaa ajatuksia ajatusten perään eikä kuuntele mun toiveita laisinkaan. Mutta nyt mä aattelin pienen hetken kuitenkin vaan olla. Ja antaa olla.
Tosiaan täällä on nyt tullut joitakin kuukausia asuttua, täällä uudessa kaupungissa. Sinänsä mun oli helppo tänne muuttaa kun mulla oli täällä entuudestaan muutamia sukulaisia ja vanhoja ystäviä. Vaikka en mä nyt sitten niiden kans oo paljon aikaa viettänyt. Työpaikalla on todella hyvä ilmapiiri. Siis toki sielläkin väitellään asioista ja muuta vastaavaa, mutta kaiken kaikkiaan ilmapiiri on hyvä. Muutamasta kollegasta on tullut jo melko läheisiä mulle. Yks on mua sellanen hivenen nuorempi mies. Se saa mut hirmu hyvälle tuulelle ja me nauretaan paljon kun ollaan yhtä aikaa töissä. Mulla ei oo mitään muuta intressiä tätä miestä kohtaan, kun just tää että sen kans on helppo olla ja sen seurassa viihtyy. Sitten on yks sellanen mua 15 vuotta vanhempi rouvashenkilö. Se on retee tyyppi ja senkin kanssa saa nauraa. Lisäksi sille on helppo avautua ja me ollaankin parannettu maailmaa tuopin ääressä. Sit on yks mua kymmenisen vuotta nuorempi kaunis tyttö. Mä vaan tykkään siitä ja sen tyylistä toimia. Se on todellinen lady ja loistavaa seuraa.
....................
Äh, taas vierähti Äijän kans tovi puhelimessa. Tää puhelu ei ollut kovin hyvä. Mutta mä kuitenkin paikkasin vielä lopussa. Mutta nyt mä en lähde siihen tän enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti