Aikainen lintu

Tänään heräsin sitten kuudelta, noin viiden tunnin unien jälkeen =) Edellisenä yönä nukuin yli 12 tuntia. Oon jo pari tuntia keikkunut ylhäällä ja tää on aika mukavaa. Enpä muista oonko koskaan vapaalla herännyt NÄIN aikasin. Kävin suihkussa, keittelin kahvit ja kahvia juodessani lueskelin naamakirjan tapahtumia ja iltalehden uutisia. Sitten mä aloin venytteleen radiota kuunnellen. Venyttelinkin pitkään ja hartaasti, sillä tällanen sairastelu ja siitä väistämättä seuraava liiallinen makoilu tuntuu mun kropassa välittömästi. Eikä se tunnu hyvältä.

Mun edellisestä lenkistä on jo yli viikko ja kroppa huutaa päästä juoksemaan, mut ehkä mä vielä tän päivän lepään. Venyttely poisti orastavan päänsäryn, mut mun nenä rupes vuotamaan ja on mulla vielä sellanen heipparallaa olo. Lepoa vaan vielä. Kävin mä eilen vähän kävelemässä ja niin aion tehdä tänäänkin, mut silleen tosi rauhallisesti.

Mä katselin ohjeita perunasalaattiin. En oo itse sellasta aiemmin tehnyt, mut eihän toi tähtitiedettä ole. Mietin vaan teenkö sen majoneesilla. Mä itse tykkään rasvasesta, mut hitsi vie. Mä taidan soittaa mun kaverille, jolla on varmasti pari ylimaallisen hyvää reseptiä tähänkin evääseen :)

Meillä oli äijän kanssa eilen illalla jotenkin ilmaa puhdistava keskustelu vaihteeksi. Joskus menee niin, et päiviä ja viikkoja tulee puhuttua ihan vaan niitä näitä ja päivän tapahtumia ja sellasta. Sit kun sellasen pätkän jälkeen tulee puhuttua vähän henkevämmin, on jotenki tosi uudistunu mieli. Hankala selittää.

Mut mitä äijään ylipäätään tulee, mä oon aatellut vähän omaa käytöstäni ja sellasia juttuja mistä meille yleensä tulee riitaa. Mulle jotenki avautu se, et äijä (saatikka moni muukaan mies) ei jaksa analysoida kaikkea koko ajan ja sillä on asiat hyvin ellei se toisin sano. Tääkin on nyt aika hankala pukea sanoiks, mut mä koen nyt ymmärtäväni sitä jollain tapaa paremmin. Tai en mä oikeestaan haluu ees pukea tätä tän paremmin sanoiks. Täällä. Mä haluun koittaa selittää tätä asiaa äijälle.

Tänään mä saan vastaukset labroihin, paitsi siis siihen papa-kokeeseen. Diidaadöö.

Kuumetta ja verenpainetta

Niin, voihan vittu. Tietysti mä oon nyt kipeenä. Eilinen meni sitten osin nukkuessa, osin horroksessa valvoskellen. Tänään kun heräsin, mulla oli aivan ihmeellinen olo; korvissa humisi ja pienesti huimasi. Mä siivoilin kiireettä (ja tein vittumaisen löydön) ja aikani oloa ihmeteltyäni mittasin kuumeen. Liki 38 näytti mittari. Voi hemmetti! Töissä on ärhäkkä flunssa kaatanut väkeä, mut mulla ei oo mitään flunssan oireita! Ainoastaan kuumetta. Vituttaa melko huolella. Kuumeilu alkoi kyllä jo sunnuntaina, mut koska mä en sillon tuntenut itseeni mitenkään erityisen kipeeksi, otin lääkettä ja painelin töihin. Ja nyt sitten ilmeisesti vietän vapaapäiväni sairastavan kehoni vankina.

Niin ja toi löytö minkä tein siivotessa, se ällöttää. Päätin siivota piironkini laatikot, sillä niihin tuppaa kertymään ajan kuluessa mitä ihmeellisintä krääsää. Piirongin kolmessa ylimmässä laatikossa oli PASKAA! Sellasia pienen pieniä eri kokosia pelletin näkösiä pötkylöitä. Täällä on tavattu sokeritoukkia ja netistä googlattuani arvelin kakkakikkareiden olevan niiden tekosia. Mut miten ihmeessä ne on mun piironkiin majottunu? Ja vieläpä vain kolmeen ylimpään laatikkoon? Eikö niiden pitäis majailla kosteissa tiloissa? Vaikka tosin täällä on näin kesällä aika kostee sisäilma. Sipsitkin pehmenee alta aikayksikön, jos pussin sulkee huolimattomasti. Ai että mua vituttaa tuokin. Mä en oo kauheen ystävällisissä väleissä kaiken maailman ötököiden kanssa. Mun verenpaineet kävi varmasti aika korkeella kun mä ton löydön tein.

Tää on se hetki

No pakkohan mun oli tulla vielä rehvastelemaan vapaideni alkua. Mua ei väsyttänyt töistä tultuani ja päätin ryhtyä pesemään pyykkiä. Hetken tuntui siltä, että tekee olutta mieli ja mähän korkkasin oluen! Mä saan tehdä mitä haluun! Mulla on vapaat! Mä voin laittaa nukkumaan koska haluun ja voin herätä sitten kun uni loppuu :) Tässä hetkessä mä oon niin onnellinen <3

Kohta

Kohta mulla alkaa helpottaan tuon työnteon kanssa, enää yksi yövuoro ja sitten monta ihanaa vapaapäivää <3

Kohta mä meen käymään kotikonnuilla ja nään äijää <3

Kohta mä nään mun lapsuudenystävää <3

Kohta mä meen käymään kotikonnuilla työhaastattelussa (!?)

Okei, kuulostaa kauheelta huomisessa elämiseltä, mut näin se nyt vaan on. Nää yövuorot blokkaa kaiken muun elämän ja huomenna kun mä herään viettään vapaapäiviäni, niin sillon mä tartun hetkeen! Sitten mä otan siitä lujasti kiinni ja halaan sitä.

Mun nukkuessani tänään oli soitettu sieltä mihin mä sen työhakemuksen lähetin. Oli laitettu tekstiviestikin. Mä herättyäni soitin takasin ja sovittiin työhaastattelusta. Mun ei tarvi muistaa enää muuta kuin kaivaa esiin kaikki todistukseni ennen reissuun lähtöä.

Niin ja eilen kävin lääkärin määräämissä labroissa heti työvuoron jälkeen. Otettiin verikoetta, pissasta bakteerit ja kemialliset seulat, sukupuolitaudit, raskaustesti ja tietysti sain vilauttaa taas pilluani papa-koetta varten. Kaikki muut vastaukset mä saan huomenna, papassa menee useampi viikko.

Mukavaa kun elämässä tapahtuu :) Ehkä mun pahin aallonpohja taas meni tiehensä. Hieno juttu.

Mikään ei tunnu miltään.

Alkaa varmaan masentaan tää rankka työputki, jota on katkaissut vain yksi vapaa siellä, toinen täällä. Oon mä joinakin päivinä ollut ihan hurjan iloinen, mut sit tulee kammottavat laskut ja ollaan taas tällasessa tilanteessa, et mikään ei vaan tunnu. Mä nyt jollain tapaa ajelehdin. Tai kai mä oon koko elämäni jollain tapaa ajelehtinut, mut silleen hyvällä tavalla. Silleen, et maailma on mulle auki eikä mikään oo mahdotonta. Nyt musta tuntuu, et se ajelehtiminen on aina sitä samaa; uusia ihmisiä, uusia paikkoja, uusia kokemuksia, mut asiat silti pysyy. Asiat ei vaan kertakaikkiaan muutu, vaik kaikki muu ympärillä muuttuis. Mä oon jollain tapaa aina elänyt niin, et ei koskaan voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja oon aina ollut avoin kaikelle uudelle. Nyt mä oisin ehkä valmis siihen, et seisahtuisin miettimään ja ehkä jopa voisin alkaa rakentaan jotain pysyvää. Mä en vaan tiedä mille pohjalle mä sitä ryhtyisin tekemään. En mä tähän jää, se on varmaa, mut mihin mä jään? Sen näkee huomenna tai ensi vuonna, ehkä? Tai ehkä mä en nää sitä koskaan? Ehkä mun tarkoitus elämässä on vaan ajelehtia?

Pienien katastrofien päivä

Niin. Eilen oli tollanen. Aamu alkoi mukavasti sillä lääkärin vastaanotolla, se tietysti teki mulle gynekologisen sisätutkimuksen ja lisäksi tuseeras mun peräreiän. Hieno aamu kertakaikkiaan. Töissä mä olin ihan ulapalla kun menin sinne pari tuntia myöhässä. Töiden jälkeen lähdin lenkille vaikka mua laiskotti aivan tajuttomasti. Oli ehkä jopa vähän sellanen olo ku oisin ollu tulossa kipeeksi. No mä lähdin tavotteenani käydä ees lyhyt lenkki. Hetken juoksun jälkeen mä päätin juosta tuplat ja sit vielä lisätä matkaa ja kotiin päastyäni mittarissa oli 10.61 kilometriä ja vieläpä ihan kohtalaisen hyvällä vauhdilla! Kyllä mä olin onnellinen, kävin suihkussa ja laitoin hikiset kamani pyykkikoneeseen ja onni loppui siihen kun mä viimein tajusin nakanneeni myös puhelimeni pyykkiin. Pelastus- ja kuivattelu-urakan jälkeen mun oli lähdettävä ostoksille. Mä en omista herätyskelloa saati toista puhelinta. Ostin sit sellasen ihan perusluurin ja kun viimein olin kotona puol ysin aikaan, mä olin tosi nälkänen ja väsynyt, sillä enhän mä tossa rytäkässä ehtinyt syödä saati venytellä. En edes juoda. Koitin nesteyttää itseeni lenkin päälle vielä illalla ja saada sen uuden luurin käyttökuntoon. Ja plääh, kohta töihin.

Helvetti että on tylsää.

Oikeesti. Mä oon oottanu tällasta chillailupäivää ku kuuta nousevaa ja nyt mä oon jo ihan kyllästynyt, vaikka on vasta aamupäivä. Pyykkikone vaan laulaa ja mä tässä odottelen josko joku lähiravintola aukeis, et pääsisin hakeen ruokaa. Mä tarvin edelleen tankkausta ja lisäks mulla on nyt kiva krapula. Tai ei tää vielä oo krapula, oon ehkä vielä päissäni. Mene ja tiedä.

Mä olin eilen kollegan kans baarissa. Oottelin sitä tuolla Kallion kuppilassa ja joku mies pyysi mut niiden pöytään istuun. Mähän menin ettei tarvinu yksin odotella. Ne tyypit vaikutti ihan mukavilta ja kollegakin tuli siihen pöytään. Illan vanhetessa vaan kävi jotenki ihan vitun selvästi ilmi, et molemmat oli täysiä idiootteja ja pillua vailla. Mä tein kyllä heti alussa selväks, et mä seurustelen enkä ryhdy mihinkään säätöihin, mut ei ne meinannu tajuta. Sit me vaan otettiin kollegan kans hatkat. Mentiin toiseen baariin jossa molemmat avauduttiin oikeen huolella, itkettiin ja naurettiin ja halailtiin. Oli ihan mukava ilta.

Kävin yöjuoksun lisäks eilen myös päivällä juoksemassa. Pikkasen vajaa 8 kilometriä. Mä alotin TOSI hitaasti lönkytellen ja koitin hidastella koko matkan, mut mun aika oli parempi ku koko kesänä tähän mennessä :) Mut joo tosiaan toi tankkausjuttu olis nyt tärkee. Mä oon tässä nyt koittanu syödä vähän enemmän, mut en kyllä vieläkään oo saanu meneen kovin paljoo ruokaa alas. Kyllähän tää tilanne jossain vaiheessa muuttuu ihan varmasti, mut harmittaa kun noi lenkit menee plörinäksi energianpuutteesta. Mut tänään mä kyllä tankkaan :) Toisaalta jotenki nautinnollinen ajatus ku on PAKKO syödä ihan mitä vaan et pysyy kuosis, se kun tuppaa yleensä oleen vähän toisinpäin. Vaikka ei mun oo koskaan kyllä tarvinnu laihduttaa, luojalle siitä kiitos, sillä mä olisin siinä varmasti ihan vitun huono.

Mun naisellistuttamisprojekti on muuten onnistunu ihan hemmetin hyvin! Mulle on jääny nyt päälle toi laittautuminen ja sievemmät vaatteet. Yks päivä laitoin tennarit jalkaan ja voi että mä tunsin itseni jotenkin homssuiseksi! Ihmeellinen muutos, mut mä oon kyllä tykänny. Ja uskon et äijäkin tykkää, kunhan nyt pääsee kunnolla näkemään tän mun uuden naisellisuuden :) Sitäki mulla on nyt hirvee ikävä. Puhuttiin tossa melkeen pari tuntia puhelimessa ja mä niin nyt haluisin sen kainaloon silitteleen sen rintakarvoja ja hiplaileen kikkeliä. Voi ääks.

7 lisää

Tästä on hyvää vauhtia tulossa vaan mun juoksupäiväkirja :) No eipä mulla paljon muuta kerrottavaa nyt ole. Muuten mä oon vaan töissä. Mutta kuitenkin, tänään kävin hilpaisemassa töiden jälkeen 7.26 kilometriä. Lähdin taas hitaasti liikkeelle ja pidinkin tahdin aika hitaana, vaikka monta kertaa joku nopeampi juoksija meinasi saada mut imuunsa. Mun on nyt pakko alkaa syömään enemmän!! En mä olis paljon nopeempaa jaksanutkaan juosta kun tänään koko päivänä en ollut syönyt kuin pienen salaattiannoksen ja kaksi leipää. Ja kun alkaa oleen jo viikko ihan järjettömän vähällä ruualla, niin kyllä se näkyy jaksamisessakin. Tänään olin töissäkin jo hirveen väsynyt. Mä vaan en oo muka ehtiny syödä.

Eilenhän alkoi taas harrastus. Kesäkauden tauko on ohi ja täysillä taas eteenpäin. Vetomies oli myös harkoissa, eikä mitään (!) kiinnostusta ollut sitä kohtaan. Mä oon aika tyytyväinen :)

Hieman parempi

Tänään kulki paremmin kuin toissapäivänä. Juoksin nyt 7.82 kilometriä. Kävin yhden ylimääräisen kierroksen tuossa ympyräreitillä. Mä otin heti alusta ihan tarkotuksella iisimmin. Sit mä huomasin, et tätä vauhtiahan jaksaa pitempään. Olisin varmasti muuten jaksanut pitempääkin, mut taas oli liian vähän ravintoa alla. Nälkäisenä juokseminen ei oo kivaa. Mut joo, kilometrejä vaan lisää niin kyllä se kunto kasvaa.

Voi ei!!!

Mulla on ehkä pari viikkoa pyöriny mielessä mahdollinen paluumuutto entisille huudeilleni. Siellä nyt vaan ei oo järin paljon mun koulutukseen istuvia töitä, saatikka mua kiinnostavia (mikä lienee se tärkeempi seikka) töitä. Tänään näin sattumalta yhden mielettömän paikan, liksa siinä olis mun mittapuulla tosi hyvä ja se olis päivätyötä. Haastava homma jokatapauksessa, mut en mä haasteita oo ennenkään pelännyt. Mä hetken aikaa mietin ja kirjoitin oikeen hyvällä draivilla hakemuksen ja painoin 'lähetä'-nappia :D Mä täytän kaikki hakijalta vaaditut kriteerit vaikka en oo koskaan sellasta työtä tehnytkään. Tuli just tollanen Voi ei!!!!-olo, mutta kokonaan positiivisessa mielessä. Mä en kyllä silti oo kauheen luottavainen, et ne ees pyytäis mua haastatteluun, mut jos mä haastatteluun pääsen, mä alan uskoon jumalaan.

6.37 kilometriä vääntöä

Oli harvinaisen nihkee lenkki. On jo luvattoman kauan edellisestä lenkistä joten tavallaan mä ansaitsin ton. Ensin pohkeet kiristeli ekat pari kilometriä ja sit alko voimat loppuun, kun olin syönyt viimeks viis tuntia ennen tota lenkkiä. Kai sitä taas muistaa ton ravinnon tärkeyden hetken aikaa. Mutta joo, vaikka oli nihkeetä, tuli siitä taas luvattoman hyvä fiilis :D Ai että mä ootan sitä kun pääsen taas kuntoon. Nyt mulla on monta viikkoa silleen, et pääsen helposti lenkille ilman kauheeta sumplimista. Pieni tuuletus sille!!

Mä kerroin

Eilen melkein heti kun olin kirjottanu tänne, mä mietin et nyt päivällä vai vasta illalla. Sit mä laitoin sille viestin, et jos sillä vaan suinkin on kohta viis minuuttia sellasta aikaa, et kukaan ei häiritse, niin soittaa mulle. No se soittikin melkein heti. Mä sanoin et 'öö, töta mä en ensin ajatellu kertoo sulle, mut nyt mä sit kuitenki aattelin, öö mä varasin ajan lääkäriin, koska sillonko me nussittiin, mua sattu aivan jumalattomasti enkä mä sillon kehdannu kertoo sulle, mut se kävi tosi kipeetä, eikä mua ennen oo tolleen sattunu ja...' Sit se oli vaan, et aijaa? Vaikka kyllähän se muistikin nyt, et mä mainitsin, et mulla oli paikat kipeenä sen ekan session jälkeen. Sit se sano et kyllä tommosista pitää kertoa ja mä sanoin et nythän mä kerroin ja asia oli ok. Nyt vaan odotellaan lääkärin tarkastusta.

Yks asia

Niin tää yks asia. Yhdyntäkivut. Mulle on jostain muodostunut sellaiset. Nyt viimeksi tavatessamme äijän kanssa se eka kerta sattui ihan jumalattomasti!! En mä kehdannut ees kertoo äijälle kuinka paljon. Mä purin hammasta ja toivoin et se tulee mahdollisimman nopeesti. Ne kivut tuntui jossain syvällä ja vielä tunti yhdynnän jälkeen mun sisuksiin sattui. Mitä hittoa!? No se eka kerta oli ehdottomasti pahin, mut ei ne kivut kadonneet mihinkään muillakaan kerroilla. Jostain hemmetin syystä mä en kyennyt sitä äijälle kertomaan. Ensin mä tosiaan aattelin, et se on jotain ohimenevää, et turhaan mä sille siitä itken. Sit mä aattelin, et se säikähtää ihan varmasti jos mä kerron ja kaiketi ihan turhaan.

Mä varasin kuitenkin lääkäriltä ajan parin viikon päähän. Kun mä aloin muistelemaan, mä huomasin, et toi kipu on kehittynyt ehkä kevään ja kesän aikana. Nimittäin muistan kipua olleen aiemminkin, mut niin, et sen sai hoidettua pienellä lantionliikkeellä, enää lantion liikuttamisesta ei ollut mitään apua. Ja myös viimeks kun me harrastettiin anaaliseksiä se sattu ihan hemmetisti. Olikohan se maaliskuussa..? Siis sen jälkeen ei olla harrastettu sitäkään mun kipujen vuoksi. Enhän mä kaikkea seksiä voi lopettaa!! Toivottavasti se on jotain minkä saa hoidettua helposti.

Enää tarvii kertoa äijälle.

Elämän ihanuuksia ja vittumaisuuksia

Mä kävin siis äijän luona. Oli jotenki tosi jännä tapaaminen. Mä voitin itseni ja taistelunhaluni KAHDESTI ja musta tuli todella voittaja! Ekana iltana kun oltiin juhlimassa kaveriporukan kanssa ja tietysti mä pikku humalapäissäni halusin tarkennusta pariin asiaan, mistä äijä oli puhunut aiemmin. No se sano, et se oli koittanu vitsailla ja aiko olla puhumatta semmosia enää ja mä tietysti jo vähän ehdin alkaa mököttään. Sit mä sain jostain päähäni et vitut, mä en nyt ala, mä aion nauttia tästä yhdessäolosta ja otin siltä suihin ja sithän me kohta jo pöllyytettiin lakanoita aivan kunnolla. Sanoin kyllä jonkinmoisena loppukaneettina, et asiasta jatketaan vielä jonain toisena päivänä.

Mä mietin seuraavana päivänä asiaa ja päätin etten enää jatka siitä. No sitten äijä tiuski mulle aivan järjettömästä asiasta ja mä tietysti annoin takasin. Sit siitä seuras se perinteinen ja kun äijä koetti vaihtaa aihetta, mä päätin, et hitto, vaihdetaan sitten. Ja taas meni aivan helvetin hyvin. Itse asiassa koko loppuaika tapaamisesta oli aivan mielettömän mukavaa yhdessäoloa. Mun lähtöpäivänä sitten keskusteltiin ihan kiihkotta tästä tilanteesta ja molempien ajatuksista ja tunteista. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Mä tiedän, et mä oon turhan temperamenttinen hetkessä ja ehkä mä vielä opin antamaan ajatuksilleni aikaa jalostua. Ehkä :) No mut se siitä, mulla jäi tosta reissusta hyrisyttävän hyvä mieli ja varmuus meidän suhteesta.

Niin ja ihanaa oli myös tavata kaikkia niitä ystäviä, joita en ole nähnyt taas aikoihin! Erästä ystävää näin sattumalta, se asuu ihan jossain muualla, mut oli ohikulkumatkalla mun entisen kotikaupungin läpi ja oli niin mahtava nähdä sitäkin pitkästä aikaa. Meidän viime tapaamisesta on jo vuosi ja on ilo huomata, et kaikesta tapahtuneesta ja välimatkasta ja ajasta huolimatta meillä edelleen vaan synkkaa. Mä niin tykkään siitä naisesta.

Oli pakko lisätä tohon otsikkoonkin nuo vittumaisuudet. Töissä on ollut nyt ton miniloman jälkeen ihan helvetin vittumaista. Niin vittumaista, et mä mietin työpaikan vaihtoa. Siis työkaverit on edelleen aivan mahtavia, mut asiakaskunta on tällä hetkellä niin sietämätöntä sakkia, et mä en kestä!!! Ja pari vuoroo vasta takana.. Luvassa on tuskaisia hetkiä työmaalla. Mut kyllä sekin vitutus alkaa tältä päivältä jo laantua. Mikään ei kestä ikuisesti. En usko, et ees timantit.

https://www.youtube.com/watch?v=d3KdY_rm1SE