Pienien katastrofien päivä

Niin. Eilen oli tollanen. Aamu alkoi mukavasti sillä lääkärin vastaanotolla, se tietysti teki mulle gynekologisen sisätutkimuksen ja lisäksi tuseeras mun peräreiän. Hieno aamu kertakaikkiaan. Töissä mä olin ihan ulapalla kun menin sinne pari tuntia myöhässä. Töiden jälkeen lähdin lenkille vaikka mua laiskotti aivan tajuttomasti. Oli ehkä jopa vähän sellanen olo ku oisin ollu tulossa kipeeksi. No mä lähdin tavotteenani käydä ees lyhyt lenkki. Hetken juoksun jälkeen mä päätin juosta tuplat ja sit vielä lisätä matkaa ja kotiin päastyäni mittarissa oli 10.61 kilometriä ja vieläpä ihan kohtalaisen hyvällä vauhdilla! Kyllä mä olin onnellinen, kävin suihkussa ja laitoin hikiset kamani pyykkikoneeseen ja onni loppui siihen kun mä viimein tajusin nakanneeni myös puhelimeni pyykkiin. Pelastus- ja kuivattelu-urakan jälkeen mun oli lähdettävä ostoksille. Mä en omista herätyskelloa saati toista puhelinta. Ostin sit sellasen ihan perusluurin ja kun viimein olin kotona puol ysin aikaan, mä olin tosi nälkänen ja väsynyt, sillä enhän mä tossa rytäkässä ehtinyt syödä saati venytellä. En edes juoda. Koitin nesteyttää itseeni lenkin päälle vielä illalla ja saada sen uuden luurin käyttökuntoon. Ja plääh, kohta töihin.