Kammottavaa liisteriä ollu nää muutamat päivät. Tuntuu että mikään ei yhtäkkiä etenekään, asiat jäi vaan junnaamaan tähän pisteeseen. Toki toki tästäkin hetkestä voisi jäädä nautiskelemaan, mutta malttamattomuus kihisee sormenpäissäni. Päissäni, hih xD Mä tavallaan nautin siitä että koko ajan on tekeillä, tää juttu, ehkä mä nautin jopa siitä, että varmaa ei oo kun muutos, kaikki muu on vielä auki.
Mulla alkoi menkat taas, plääh! No en mä kyllä just nyt haluais tullakaan raskaaksi, vaikka ei sekään maailmanloppu olis, se vaan TAAS muuttais kaikki kuviot. Mutta siis jos multa kysyttäis, niin en oikeesti haluais nyt raskautua. Kun mulla alkoi menkat, äijä mietti että oonkohan mä maho?! Saatanan mulkku, mä annoin välittömästi takaisin ja muistutin että eiköhän se siitä johdu jos me ei lasta saada. Oli ehkä liikaa sanottu. Kuulin myöhemmin kun se jutteli kaverilleen asiasta ja se taisi oikeesti kolahtaa. Vittu mä osaan olla typerä. Siis se tietää sen kyllä itsekin, mutta ei mun tarvitsis sitä siitä muistuttaa.
Mä kuitenkin pidin sen kikkeliä suussani lähes koko illan tossa ja sit se sai onnellisen lopun siihen. Eihän se varmaan lohduttanut, mutta kuulemma mukavalta tuntui. Naisen täytyy tehdä mitä naisen täytyy tehdä ja jos se on suihinotto niin se olkoon suihinotto.
Nyt on tavallaan virinnyt jonkinasteinen varmuus siitä, että ehkä me sittenkin pysytään äijän kanssa yhdessä vaikka ei sitten aina yhdessä ollakaan. Siitä huolimatta on kuitenkin tunne, että on annettava mahdollisuus myös erolle tilanteen sitä vaatiessa. En tiedä, kyllähän tämä sekoittaa ajatuksia ja muuttaa suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta. Ihan vasta me mietittiin yhteisiä hankintoja ja remontteja ja nyt me mietitään että pystytäänkö näkemään edes kerran kuukaudessa. Elämä heittelee rakas Liisa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti