torstai 23. toukokuuta 2013

Sovittu

Kyllä me sitten sovittiin tuo meidän riita. Silleen oikeesti, mä kerroin mikä mua siinä vitutti ja äijä ihan itse tajus sen, että se oli tuottanut mulle pettymyksen sillä valehtelu-yritelmällään, koska mä kuitenkin oon aina kokenu voivani luottaa sen sanomisiin. Sitä se kyllä pahoitteli. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Mä näin viime yönä sellasta unta, et meil oli se vauva mistä joskus on tässäkin suhteessa puhuttu. Tää uni nyt tuli varmasti suoraan siitä, kun mä ootan tässä menkkoja alkavaksi. Tissit on jo turvonneet, joten ei pitäs enää kauan mennä. Sitä toistakaan vaihtoehtoa mä en nyt oikeesti haluis miettiä. Ja sitä säikympi sen asian suhteen. Viimeks ku me tavattiin äijän kanssa, mulla oli ovulaation aika juuri sillon viimeisenä päivänä ennen kotiin palaamista. Yleensä mulla nousee näppyjä naamaan ennen menkkoja; nyt niitä ei oo tullut (mikä tosin voi johtua myös siitä, että aurinko on polttanut mun naaman ihan karrelle tässä kuluneella viikolla). Eilen mulla kusetti ihan hemmetisti koko päivän, jouduin töissä ravaamaan vessassa jatkuvasti, vaikka join päivän aikana vaan yhden kupin kahvia (mietin silti, voisko lähestyvät menkat aiheuttaa tän). No typeräähän tää on ees ajatella, kun kalenterin mukaan mun menkkojen pitäs alkaa vasta huomenna (mikä sekin on aivan sattumanvaraista, mulla on kerran aiemmin alkanu menkat ns.aikataulussa). Elikkä summa summarum; ne todennäkösesti alkaa huomenna, tai vielä todennäkösemmin ylihuomenna, kun mulla on pitkä päivä töissä, jollon se olis mahdollisimman vittumaista, ja mä oon sit vaan ihan turhaan stressannut niistä.

Näin mä myös sellasta hukkumis-unta, toissayönä, et mä olin tavallaan yks toinen henkilö, mutta mä tunsin miltä se hukkuminen tuntui, mutta onneksi mä heräsin ennenkuin ehdin vetää keuhkot täyteen vettä :) Hukkumiskuolema olis musta ehkä se kaikkein kauhein tapa kuolla. Vesi ei oo muutenkaan mun elementti. Kyllä ma uida osaan, ei siinä mitään, mut vesi vaan jotenki pelottaa mua. Koskaan ei tiedä mitä siellä pinnan alla on, kun eihän sinne koskaan nää. Ja itseasiassa vaikka näkiskin, niin sekin pelottaa. Mun elementti on vaarat ja tunturit ja kaikki nyppylät, mitkä on sitä perusmaastoa ylempänä ja joista näkee kauas.

Ei vaan kyllä mun täytyy alkaa pukemaan ja hakeutumaan työpaikalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti