maanantai 20. toukokuuta 2013

Kesäilyä

Ei tässä muka oo ehtinyt kirjoitella. On ollut niin hemmetin hienoja ilmoja, että lähes kaikki vapaa-aika on mennyt ulkosalla pelehtiessä ties missä kissanristiäisissä. Viinaksiakin on tullut kumottua kiittettäviä määriä, ihan että öööh. Mutta ainakin on ollut hauskaa :)

Muistaakseni aika vasta mä pohdin sitä yksinäisyyttäni, mutta sekään ei ole ollut nyt framilla. Ehkä mä itsekin olen nyt rohkaistunut ottamaan yhteyttä näihin mun uusiin kavereihin, kun ei tavallaan ole muuta mahdollisuutta, ellei sitten halua pelkästään sukulaisseurassa viettää aikaa.. Ja oon kyllä itsekin lähteny mukaan kaikkiin juttuihin tosi innolla ja niin se vain palkitsee. Itse asiassa virtaa on nyt niin paljon, että tekis mieli starttailla toistakin sitovaa harrastusta, mutta ehkä mä vielä venytän sitä. Kesällä kuitenkin mukavin kun on mahdollisimman vähän velvollisuuksia.

Tekis mieli avautua työasioista enemmän, mutten taida nyt jaksaa.

Tuli taas tapeltua äijänkin kanssa. Eniten mua suututti se, että se valehteli mulle ja toiseksi se eukko kenen kans se oli liikkeellä lauantaina. Eli siis. Mä koitin soittaa sille töistä päästyäni ja se soitti myöhemmin takas. Kerto sitten törmänneensä jossain baarissa tähän eukkoon. Kun mä kuulin missä baarissa, mä kysyin, että ai ihan siellä törmäsitte? Sitten se naureskeli ettei se nyt ihan niin mennyt ja semikännissä jutteli niitä näitä silleen ylipirteeseen tyyliin, ihanko olis ihan selvänä tai jotain. Soitin sille sunnuntaiaamuna herättyäni ja kysyin, että miten se nyt oikeen meni se niiden "törmääminen". Se oli siis päivittänyt Facebookkia tyyliin: mä haluun lähtee ulos, onko seuraa jne ja tää eukko oli soittanut sille. Sitten tää eukko oli hakenut äijän sen luokse pohjille ja siitä ne sitten oli menneet baariin. 1. Se valehteli mulle tosta noin vaan. 2. Se eukko on munkin kaveri, mutta se on sellanen sinkku, joka ei muuta mietikään kuin miehiä ja miten sellaisen saisi itselleen pyydettyä. Ymmärrätte varmaan miksi mulla kiehahti. Sitten äijä alkoi puhelimessa (niin kuin se lähes aina tekee) kääntään asiaa taas niin, että mä vaan tyhjästä riehun, ettei se ala sellasta.. No siihen mä sanoin, että ei sitten, HEIPPA! Ja löin sille luurin korvaan. Ja voi että mua suututti! Se oli soittanut sillävälin kun mä olin suihkussa ja soitin sille kuitenki takas. Sillä oli sitten aivan eri ääni kellossa. Mut olkoon. Alkaa vaan vituttaa aatellakin koko juttua.

Vaan ei tää tietokoneella istuskelu nyt oikeen jaksa innostaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti