Odottamisen ihanuutta

No niin, siinä oli mun viimeiset yövuorot. Tuleva työ onkin vaan kahdessa vuorossa, loppuu tuo rytmin kääntely. Osittain voi johtua noista yövuoroista, mut mä en oo saanu nyt mitään aikaan täällä kotona. Siis tuon muuton eteen. Mulla on joitakin pahvilaatikkoja pakattuna, mut kauheesti pitää miettiä mitä mä vielä tarvin ennen muuttoa ja mikä todellakin pitää jättää viimehetkelle pakattavaksi. Mä oon joutunu jo pakatuista vaatesäkeistä penkoon vaatetta vielä käyttöön...

Pakkaamista enemmän aikaa mä oon ehtinyt käyttään siihen, et mä mietin miten mä elän sit ku mä oon muuttanu takas :) Onneksi se on tuttua elämää, niin ei mee kuvitelmat ihan metsään. Siis sellasia asioita mä oon miettiny, et mitä mä kokkailen ja missä mä käyn lenkillä ja sellasta. Ja tietysti sitä, et saan olla äijän iholla. Tuo kokkailujuttu on aika paljonkin pyöriny nyt mun mielessä. Täällä mä inhoon kokkailla, kun tuo keittiö on tollanen neliön kokonen koppi... Mut sitten mä alan tekeen oikeesti kotiruokaa taas. Kunnollista ruokaa, en mitään vatsan täytettä. Tuo tupakanpolton lopettaminen on nimittäin muuttanut mun ruokavaliotakin parempaan suuntaan. Ei se nyt mikään hirmu huono ole koskaan ollut, mut parantamisen varaa siinä kuitenkin on ollut. Äijä kuuluu aika paljon syövän itsekseen eineksiä ja muuta sontaa, mistä ei saa kertakaikkiaan mitään ravintoaineita ja siihen tulee taatusti muutos :) Mun mies ei sonnalla elä! 

Tästä viikosta siis alkaa taas tää 30km/vko - tavote. Eilen kävin juoksemassa 5.86 kilometriä. Menin aika hissukseen taas, mutta eipä mulla kiirettä ole. Mulla on nyt pyöriny ajatuksissa alkaa treenaamaan puolikkaalle ens kesäkautta varten, mut mä vähän vielä mietin. Toisaalta eihän se oo vielä mikään maratoni :) Mä nautin huvikseni juoksentelusta, mut olis myös ihan kiva vähän testailla rajojaan.

Iltalisäys: Tänään nielin kilometrejä 10.18. Reilu puolet viikon juoksuista siis juostuna :) Nyt on mukavan raukee olo..