Hehhee, äijä on varmaan ihan helisemässä. Mä oon ollut jo monta päivää aivan kummallisen hempeellä tuulella. Mä laitan äijälle viestejä joissa kutsun sitä ties millä hellittelynimillä ja sydämiä perään :) Mä oon jotenkin niin onnellinen tulevasta. Tässä on koko tämä erossaolon aika ollut sellaista tietyn epävarmuuden aikaa, ei ole oikein aina tiennyt miten tähän suhtautua. Siis kun tavallaan koko ajan on leijunut ilmassa oikean eroamisen mahdollisuus.

Nyt kun tulevaisuus näyttää ihan eri tavalla varmalta, on mun tunteet reagoineet siihen hurjalla voimalla! Tästä kriisistä on nyt selvitty ja tulevaisuus on meidän :) Mä huomaan äijänkin suhtautuvan nyt jotenkin eri tavalla tähän yhteenmuuttoon. Sillon ku eka kertaa muutettiin yhteen, me vaalittiin tarkoin omia tavaroitamme ja tosi harvoja juttuja laitettiin roskiin. Käytännössä meillä oli kaikkea kaks kappaletta. Osa tietty varastossa, mutta kumpikaan ei suostunut omastaan luopumaan. Sanottiin molemmat sillon ääneen se, että jos ero tulee, niin ei tarvi sitten olla hankkimassa uutta. Nyt tää on lähtenyt ihan eri tavalla liikkeelle, ollaan laittamassa pois kaikki ne huonommat tai vanhemmat tavarat joita on kahdet. Eikä mistään mahdollisesta erosta olla puhuttu enään sivulauseessakaan. Ja äijä jo mietti, että mitä sitten jos mä pamahdan paksuksi... :) Mä oon niin varma, et se vielä toivoo et me saatais se lapsi. Toki mustakin just nyt tuntuu siltä, että olishan se ihanaa. Mut mä oonkin niin tuuliviiri, ettei mun ajatuksista oo paljon väliä :) 

Mutta first things first. Ensin takas yhteen ja sitten muut asiat.