Reissut on taas hetkeksi reissattu. Oli mahtavaa nähdä kavereita ja köllötellä äijän kainalossa. Päällimmäisenä tuolta reissusta on nyt ehkä mielessä keskustelut äijän kanssa. Mentiin aika syvälle ja sekin avautu niin paljon, et mä ihan yllätyin. Ootin ehkä saavani taas vaihteeksi keskustella ihan itseni kanssa :) Mut joo, kerrattiin vähän tähän mennessä tapahtuneita juttuja ja sanottiin molemmat ääneen se mitä me halutaan parisuhteelta. Todettiin myös, et tässä vuosien varrella on yhteiselo helpottunut kun molemmista ehkä pahimmat särmät hioutuneet yhteenotoissa. Tulevaisuus on vielä auki. Sen verran äijä valotti ettei se aio antaa periksi. Tosi monet yhteiset kaverit on ääneen kertoneet, ettei tää niiden mielestä tuu kestään. Ne on sitä mieltä, et molemmat löytää jotain uutta ja vanha unohtuu ja sillä sipuli. Äijä sano, et se haluu näyttää niille epäilijöille. Tavallaan mäkin, mut en mä minkään näyttämisen halusta haluu olla yhdessä. Mut oli kiva puhua kaikesta.
Mä sain kuulla ultran vastaukset ja nekin oli aivan ok. Papa-koe on ainoo mistä on vastaus tulematta ja sovittiin lääkärin kans, et mä oon yhteydessä mikäli vaiva uusiutuu. Sekin nimittäin oli nyt helpottanut. Kipeää vielä kävi, muttei sietämättömän kipeää. Mua tavallaan ärsyttää kun mä niin säikähdin ja juoksin lääkärin pakeille saman tien. Mutta sillon mä olin niin kipeä ja pelkäsin, et se vaiva on tullut jäädäkseen. Aattelin, et mitä mistään tulis jos me ei voitais harrastaa seksiä. Ääh.
Huomenna meen taas töihin. Oon ollu tässä saikullakin pari päivää, kun sain tuolla reissussa niin kammottavan flunssan etten oo tainnut ennen sellasta sairastaa.. Mä oon ollu kohta kolme viikkoo kipeenä. Sillon puolivälissä kävin lenkillä ja se oli yhtä tuskaa. Tänään kävin sit reippaasti käveleen reilu 7 kilometriä ja ylämäkipaikoissa meinasi keuhkokapasiteetti loppua kesken. Tai ehkä enemmänkin keuhkoputkikapasiteetti. Tuntui ihan ku keuhkoputket olis olleet jotenkin ahtaat niin ettei ilma päässyt kunnolla niiden kautta keuhkoihin. Eli saan vielä tovin odotella seuraavaa juoksulenkkiä :(
Mä oon lopetellut tuota tupakanpolttamista aina sillontällön ja nyt mä aattelin olla tän kuun loppuun polttamatta. Aattelin, etten tee kerralla liian ison tuntosta päätöstä. Nyt on neljäs päivä kokonaan ilman. Viimeksi on tehnyt tupakkaa mieli tiistaina kun oli noin vuorokausi viimesestä tupakasta. Mut kyllä ne tupakanhimot sieltä vielä tulee, se on varmaa, täytyy vaan nyt tyytyä oleen tää kuukausi ilman. Mullahan lähti tää siitä, et saisin juoksun kulkeen paremmin kun lopettaisin polttamisen. Tulokset vaan ei ihan heti näy kun en pääse ees juokseen, hehhhehhe. Niin ja koska tarkotus on olla tää syyskuu loppuun tupakoimatta, mun on oltava myös juomatta koska sillon mä en pysty oleen polttamatta. Mulla sattuu vielä pari vapaata viikonloppua tälle kuulle, joten täytyy vaan kieltäytyä baarikutsuista. Keskittyisin tohon lenkkeilyyn kun vaan parantuisin tästä. Toki mä paranen, mut mä haluisin parantua HETI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti