Tää on taas niin tätä. Mä tiedän mitä tästä tulee eikä se tuu oleen helppoo. Hauskaa, mut ei helppoo. Sillon kun mä vaihdoin Sen Entisen Elämäni (sen masentavan, kahlitun ja ennalta-arvattavan) mä päästin itseni valloilleni. Musta tuli sellanen kun mä oon aina ajatellut olevani. Sit mä tapasin äijän ja aattelin et siinä se on, mun loppuelämän kumppani. Se, jonka kanssa katsotaan yhdessä tää tarina loppuun. Silti mä lähdin sen luota ja nyt kun olen ollut tovin paikallani, mun ehkä tarvii lähteä vielä kauemmas. Mä aattelen, et se on vaan hauskaa, käyn olemassa kaukana vuoden tai kaks ja tuun sit takas. Äijä vaan ei tällä kertaa ollut kovin innostunut mun suunnitelmista. Ehkä mä puhun sen vielä ympäri koska musta tuntuu, et jos mä en tätä prosessia nyt käynnistä, mä tuun lopun ikäni katuun sitä.
Mä elän jotenkin oudosti vuoden sykleissä silleen et BÄNG!!! pakka sekaisin ja sopeutumaan uuteen ja sopeudutaan ja sopeudutaan kunnes tulee seuraava BÄNG. No tätä pamausta mä alan valmisteleen kun pääsen loppuviikosta vapaille hioon toimintasuunnitelmia ja paperiasioita. Pitkä prosessi tästä on tulossa, mut pamaus voi olla ajankohtanen jo alkuvuodesta. Mene ja tiedä millon tarkalleen, mut sieltä se tulee.
Tähän voisin lainata Haloo Helsinkiä ja todeta et maailma on tehty meitä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti