Hihhei. Tuli käytyä työkavereiden kanssa kippaamassa muutamat pitkät huiviin ja kun hetken katselin tuota kaupungin menoa, niin tulin siihen lopputulokseen että parempi kotona (oman skumppapullon kanssa) kuin oksentelevien teinien keskellä.
Tänään aamulla herätessä tuli jännä fiilis. Äijän kummityttö tuli mun mieleen ja mulle tuli sellanen pakkoajatus ostaa sille tuliainen. Nyt kun mä kerran oon ens viikolla siellä päin. Mä keittelin kahvit ja läksin nopeasti liikenteeseen ihan vaan se tuliainen mielessäni. Mä kiertelin kauppoja ja löysinkin sille juuri sellasta mitä mulla oli mielessä. Ei ollut mikään kallis eikä suuren suuri. Mutta mä uskon että se tykkää siitä. Mä muistan omasta lapsuusajastani sen kun joku sukulainen tuli kauempaa käymään, niin aina sitä odotti jotain tuliaista. Ihan mitä vaan. Joskus mun täti toi mulle jonkun hotellin shampoopullon tai muun vastaavan ja sekin teki mut onnelliseksi sillon. Pääasia että sai TULIAISEN. Mikäpä sen mukavampaa kuin tehdä yksi pieni naisenalku hetkeksi onnelliseksi :)
Joskus nuorena mä haaveilin siitä että muuttaisin johonkin outoon kaupunkiin ja jättäisin kaiken menneen taakseni. Nyt kun mä oon sen jollain tavalla päässyt toteuttaan, mä huomaan että menneisyys seuraa minne ikinä meneekin. Mulla nyt on noita siteitä tohon entiseen elämään vahvastikin, en mä niitä karkuun enää pääse. Ja nyt vasta huomaan kuinka naiiivi oli se luulo siitä, että lähtemällä pääsee eroon kaikesta entisestä. Ei niistä pääse, ne on pään sisällä, ne on uusien ystävien kysymyksissä, ne on ihmisen rakennuspalikoita. Ei entisestä pääse eroon noin vain. Se mua vaivaa. Mulla on niin paljon entistä josta mä haluisin eroon.
No joo. Nyt alkaa mennä turhan syvälle. Eiköhän jatketa työväen juhlaa. Skåål!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti