Mä oon aivan poikki. Niin töissä kun vapaa-ajallakin on ollut järjettömän hektistä viimeset pari viikkoa. Tänään on mun lepopäivä, jonka mä oon pyhittänyt vain itselleni. Tää on vaan tää yks päivä, mutta kohta töissäkin helpottaa ja saan nauttia ylityövapaista toden teolla.
Lähdin shoppailemaan tarkoituksena ostaa kengät, farkut ja ehkäpä uus takki. Uudessa kaupungissa on kiva kuljeskella tuntemattomana kaduilla ja katsella muita ihmisiä. Mä etsin tennareita monesta kaupasta ennenkuin viimein löysin ne Andiamosta. Ihan sellaset perustennarit joilla on hyvä kävellä. Farkkuja kokeilin vaikka kuinka monet, mutta törmäsin taas tähän mun hemmetin ongelmaan. Mun kroppa hylkii farkkuja, mitkään ei näytä hyvältä päällä. Että mua vituttaa. Mä oon aina toivonut itselleni vähän isompaa persettä, mutta tänään musta näytti siltä että eipä sen tarvi tosta enää levitä. Vois luulla ettei oo kauheen iso, jos koon 36 housut menee näppärästi jalkaan. Mutta mun perse näytti aivan valtavalta siellä kaupan peilissä. Epäilin kyllä sitäkin että mä oon itse liian kriittinen, mutta en mä nyt sitten voinut niitä ostaa. Katselin sitten paria pyöreähköä naista joilla oli tiukat farkut ja ne näytti aivan hyvältä, vaikka oli leveää persettä ja muhevaa reittä. No nyt mä kuitenkin tiedän missä kaupassa ne yhdet 'lähes'farkut on, ehkä mä käyn vielä niitä kokeilemassa. Takkia en sitten alkanut edes etsimään, mä haluun löytää ne farkut ensin.
Kaupungilla jonotin automaatille ja joku keski-ikäinen nainen mongersi mulle jotain. Mä en ensin tajunnut et se puhui mulle, ja kun mä sen tajusin mä vaan katsoin sitä kysyvästi ja se kysyi sitten englanniksi että puhunko ruotsia. Enpä mä siihen muuta voinut sanoa kun että en. Kai sekin irtois, mut ei noin puskista. No se kysyi sitten englanniksi että mikä tää liputuspäivä on. Mä olin just tsekannu mun puhelimen kalenterista samaa, mut siinä ei sanottu ja mä siihen tuumin et en mä tiedä. Englanniksi tietty, sitä mä osaan. Se rouva sitten kysyi et oonko mä suomalainen johon vastasin myöntävästi. Se katsoi mua päästä varpaisiin ja hymyili epäilevästi. Epäili todennäkösesti tuota viimeistä väittämää, koska en kyennyt kommunikoimaan toisellla kotimaisella saatikka että olisin tiennyt isänmaani liputuspäivän. Tuli muka vähän nolo olo. Kohta se jo nauratti.
Sit mä tulin kotiin ja aloin järjesteleen noita harvoja kaappejani. Mä oon sellanen sotkukaappi-ihminen. Mun kaapit menee jostain syystä aina sekaisin ja mä joudun järjesteleen niitä sitten aika ajoin. Tämä kerta oli tosi tuottelias, yhden talvitakin taskusta löysin kaksi lakupötköä ja toisen talvitakin taskusta löysin Geisha-patukan. Ruokakaapit pitäis vielä järjestellä, mutta niillä ei oo niin kiire. Piti tuo vaatetilanne ottaa muutenkin haltuun, jotta tietää mitä vielä shoppailla.
Huomasin biojätepussin menneen pohjasta rikki kun mä nostin sitä laittaakseni siihen lisää täytettä, great. Mädänneitä kurkunpäitä ja yksinäinen kirsikkatomaatti, jonka kylkeä koristi homeläikkä; jotenkin muistutti mua kuolemasta. Kuolema ei oo mulle mikään peikko. Sehän tulee kun on tullakseen. Sen verran mä vaan toivon ettei se mun kohdalla oo mikään hidas ja kivulias.
Sit mä kokkailin ruokien jämistä aivan herkullisen aterian. Lorautin sekaan Mustapekka-ruokakermaa ja kyllä maistui. Mä laitoin sitä kermaa uhallakin. (Hitto mähän voisin ryhtyä myös mainostajaksi tässä samalla.) Sit mä söin jälkiruuaksi kaikki ne löytämäni patukat ja aloin katsoon netistä pornoa. Sehän johti väistämättömään ja sen jälkeen mä oon ollut tässä tosi vapaapäiväisen rento. Viikon päästä mä lähden äijän luo. Siitä on sitten kaksi kuukautta kun ollaan viimeksi nähty. Mä sanoinkin jo sille et mä koitan olla lataamatta suuria odotuksia seuraavalle tapaamiselle, mut en tiedä onnistunko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti