maanantai 1. huhtikuuta 2013

Maalaamattomat munat

Mulla oli vaihteeksi 'perhe'pääsiäinen. Lasten ehdoilla. Mulla jäi kännit ottamatta ja munat maalaamatta. Koitan korjata sitä nyt tässä yhdellä siiderillä ja karkkipussillisella. Oltiin liikkeellä viime päivät taukoomatta ja se kyllä tuntuu. Toipilaana touhuuminen ja moneen kertaan itsensä palelluttaminen lyö tilit miinukselle vaikka hauskaa välillä olikin. Mulla oli tässä tosiaan vieraita muutaman yön ja kyllä mä huokasin helpotuksesta kun ne tänään lähti. Enkä sano etteikö olis ollu kivaa että kävivät, en missään nimessä. Se vaan vei mun voimat niiiiiin finaaliin. Pienessä asunnossa kun asuu monta päivää ihmisiä eri päivärutiineineen ja muineen ja täytyy koko ajan ottaa muutkin huomioon iloisesti hymyillen, niin kyllä siinä väsyy. Eri asia esimerkiks äijän kans olla aamua iltaa yhdessä, sille voi avautua jos sen naamataulu alkaa nyppimään tai se viipyy vessassa ihan liian pitkään aamulla.

Jäi tästä pääsiäisestä monta hyvää muistoa. Lakanapyykinkin ehdin jo pestä ja muutenkin vieraiden merkit siivota näkyviltä. Tadaa!! Home sweet home <3 Johtuuko lie tästä vieras-väsymyksestä, mutta oon nyt ollu noiden lähdön jälkeen tosi herkällä. Äijälle sanoin puhelimessa että mullon nyt huono päivä, ei johdu siitä eikä puhuta asiasta enempää kiitos, ja sehän sopi sille. Tietysti, milloin miehelle ei sopisi se, että ei tarvitse puhua? :) Kerranki mä en olis tienny yhtään mitä sanoa, jos nyt aateltais semmonen fiktiivinen keissi että se olis kysyny sen jälkeen ku mä sanoin etten haluu puhuu. No sitten mä pesin pyykkiä ja itkeä tirskuttelin itsekseni. Sitte mä päätin että on just sopiva aika lähteä ostaan muutamia loppuneita taloustavaroita. Sinne se itku ainakin jäi, kauppaan tai siihen matkan varrelle. Sittemmin on jo tullut naurettua. Äijänkin kanssa puhelimessa. Se on soitellut tänään ainakin tuhat kertaa, sellasia pikkupuheluita, ihan vaan varmaan siksi kun ei nyt ole oikein ollut edes puhelimessa yksityisyyttä sinä aikana kun oli noita vieraita.

Eikä näiltä puheluilta juuri muuhun voi keskittyäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti